18
1. Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja
sanoivat:
"Kuka on suurin taivasten
valtakunnassa?"
2. Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän
keskellensä
3. ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny
ja tule
lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten
valtakuntaan.
4. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on
suurin
taivasten valtakunnassa.
5. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun
nimeeni,
se ottaa tykönsä minut.
6. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat
minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi
ripustettaisiin hänen
kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren
syvyyteen.
7. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä
tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta
viettelys tulee!
8. Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua,
hakkaa se
poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle,
että käsipuolena
tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin
että sinut,
molemmat kädet tai molemmat jalat tallella,
heitetään
iankaikkiseen tuleen.
9. Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois
ja heitä
luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä
elämään sisälle,
kuin että sinut, molemmat silmät tallella,
heitetään helvetin
tuleen.
10. Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä;
sillä minä
sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa
näkevät aina minun
Isäni kasvot, joka on taivaissa.
12. Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata
lammasta ja yksi
niistä eksyy, eikö hän jätä niitä
yhdeksääkymmentä yhdeksää
vuorille ja mene etsimään eksynyttä?
13. Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille:
hän iloitsee
enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä
yhdeksästä, jotka
eivät olleet eksyneet.
14. Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto
ole, että
yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.
15. Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja
nuhtele
häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin
olet voittanut
veljesi.
16. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi
tai kaksi
kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin
kahden tai kolmen
todistajan sanalla'.
17. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita
seurakunnalle. Mutta
jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon
hän sinulle,
niinkuin olisi pakana ja publikaani.
18. Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te
sidotte maan
päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki,
minkä te
päästätte maan päällä, on oleva päästetty
taivaassa.
19. Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan
päällä keskenään
sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä
anovat, niin he saavat
sen minun Isältäni, joka on taivaissa.
20. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun
nimeeni, siinä
minä olen heidän keskellänsä."
21. Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle:
"Herra,
kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi
veljelleni, joka
rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"
22. Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei
seitsemän
kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
23. Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen,
joka
vaati palvelijoiltansa tiliä.
24. Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä
eräs, joka
oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
25. Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen
herransa
määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja
lapsensa ja
kaikki, mitä hänellä oli, ja velan
maksettavaksi.
26. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen:
'Ole
pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan
sinulle kaikki'.
27. Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi
hänet
ja antoi hänelle velan anteeksi.
28. Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään
kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa
sata denaria; ja
hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja
sanoi: 'Maksa,
minkä olet velkaa'.
29. Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi
häntä
sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin
minä maksan
sinulle'.
30. Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet
vankeuteen,
kunnes hän maksaisi velkansa.
31. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui,
tulivat
he kovin murheellisiksi ja menivät ja
ilmoittivat herrallensa
kaiken, mitä oli tapahtunut.
32. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi
hänelle:
'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle
anteeksi kaiken sen
velan, koska sitä minulta pyysit;
33. eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi,
niinkuin minäkin sinua armahdin?'
34. Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan
käsiin,
kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle
velkaa.
35. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette
anna
kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
|