20
1. "Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän
kaltainen, joka
varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä
viinitarhaansa.
2. Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista
päivältä,
lähetti hän heidät viinitarhaansa.
3. Ja hän lähti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja näki toisia
seisomassa torilla joutilaina;
4. ja hän sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani, ja
mikä
kohtuus on, sen minä annan teille'.
5. Niin he menivät. Taas hän lähti ulos kuudennen ja yhdeksännen
hetken vaiheilla ja teki samoin.
6. Ja kun hän lähti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla,
tapasi
hän vielä toisia siellä seisomassa; ja hän sanoi
heille: 'Miksi
seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?'
7. He sanoivat hänelle: 'Kun ei kukaan ole meitä palkannut'.
Hän
sanoi heille: 'Menkää tekin minun
viinitarhaani'.
8. Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa
hoitajalle:
'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka,
viimeisistä alkaen
ensimmäisiin asti'.
9. Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet
yhdennentoista hetken
vaiheilla, saivat he kukin denarin.
10. Ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa
enemmän; mutta
hekin saivat kukin denarin.
11. Kun he sen saivat, napisivat he perheen isäntää vastaan
12. ja sanoivat: 'Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain
yhden
hetken, ja sinä teit heidät meidän
vertaisiksemme, jotka olemme
kantaneet päivän kuorman ja helteen'.
13. Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: 'Ystäväni,
en minä tee
sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani
denarista?
14. Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa
saman verran kuin sinullekin.
15. Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko
silmäsi nurja
sentähden, että minä olen hyvä?'
16. Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset
viimeisiksi."
17. Ja kun Jeesus lähti kulkemaan ylös Jerusalemiin,
otti hän ne
kaksitoista erilleen ja sanoi matkalla heille:
18. "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja
Ihmisen Poika annetaan
ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he
tuomitsevat hänet
kuolemaan
19. ja antavat hänet pakanoille pilkattavaksi ja
ruoskittavaksi ja
ristiinnaulittavaksi, ja kolmantena päivänä hän
on nouseva
ylös".
20. Silloin Sebedeuksen poikain äiti tuli poikineen
hänen tykönsä ja
kumarsi häntä, aikoen anoa häneltä jotakin.
21. Niin hän sanoi vaimolle: "Mitä tahdot?"
Tämä sanoi hänelle:
"Sano, että nämä minun kaksi poikaani
saavat istua, toinen sinun
oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun
valtakunnassasi".
22. Mutta Jeesus vastasi ja sanoi: "Te ette tiedä,
mitä
anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä
olen juova?" He
sanoivat hänelle: "Voimme".
23. Hän sanoi heille: "Minun maljani te tosin
juotte, mutta minun
oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei
ole minun
annettavissani, vaan se annetaan niille, joille
minun Isäni on
sen valmistanut".
24. Kun ne kymmenen sen kuulivat, närkästyivät he näihin
kahteen
veljekseen.
25. Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi:
"Te tiedätte, että
kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat,
ja että mahtavat
käyttävät valtaansa niitä kohtaan.
26. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän
keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon
teidän
palvelijanne,
27. ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se
olkoon
teidän orjanne;
28. niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan
palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen
edestä."
29. Ja heidän lähtiessään Jerikosta seurasi häntä suuri kansan
paljous.
30. Ja katso, kaksi sokeaa istui tien vieressä; ja kun he
kuulivat,
että Jeesus kulki ohitse, huusivat he sanoen:
"Herra, Daavidin
poika, armahda meitä".
31. Niin kansa nuhteli heitä saadakseen heidät vaikenemaan;
mutta he
huusivat sitä enemmän sanoen: "Herra,
Daavidin poika, armahda
meitä".
32. Silloin Jeesus seisahtui ja kutsui heidät tykönsä ja
sanoi:
"Mitä tahdotte, että minä teille
tekisin?"
33. He sanoivat hänelle: "Herra, että meidän silmämme
aukenisivat".
34. Niin Jeesuksen tuli heitä sääli, ja hän kosketti heidän
silmiänsä, ja kohta he saivat näkönsä ja
seurasivat häntä.
|