22
1. Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja
sanoi:
2. "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka
laittoi
häät pojallensa.
3. Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita,
mutta nämä eivät tahtoneet tulla.
4. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa
kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut
ateriani, minun
härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja
kaikki on valmiina;
tulkaa häihin'.
5. Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä
pellolleen, mikä kaupoilleen;
6. ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät
pahoin ja
tappoivat.
7. Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi
nuo
murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.
8. Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat
valmistetut, mutta
kutsutut eivät olleet arvollisia.
9. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin,
keitä
tapaatte.'
10. Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat
kaikki, keitä
vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja
häähuone tuli täyteen
pöytävieraita.
11. Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita,
näki hän siellä
miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.
12. Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet
tullut tänne
sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?'
Mutta hän jäi
sanattomaksi.
13. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen
jalkansa ja
kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku
ja hammasten kiristys.
14. Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat
valitut."
15. Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka
saisivat
hänet sanoissa solmituksi.
16. Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa
herodilaisten
kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme,
että sinä olet totinen
ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään
välittämättä,
sillä sinä et katso henkilöön.
17. Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa
keisarille veroa vai ei?"
18. Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi:
"Miksi
kiusaatte minua, te ulkokullatut?
19. Näyttäkää minulle veroraha." Niin he toivat hänelle denarin.
20. Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja
päällekirjoitus tämä on?"
21. He vastasivat: "Keisarin". Silloin hän
sanoi heille: "Antakaa
siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle,
mikä Jumalan
on".
22. Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät
hänet ja
menivät pois.
23. Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia,
jotka sanovat,
ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä
24. sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku
kuolee
lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen
vaimonsa ja
herättäköön siemenen veljelleen'.
25. Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen
otti vaimon
ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä,
jätti hän
vaimonsa veljelleen.
26. Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän.
27. Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo.
28. Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa
on
oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut."
29. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te
ette tunne
kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.
30. Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan
he
ovat niinkuin enkelit taivaassa.
31. Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole
lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen:
32. 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin
Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien."
33. Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa.
34. Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut
saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen;
35. ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä
kiusaten:
36. "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun
Jumalaasi,
kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja
kaikesta
mielestäsi'.
38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi
niinkuin
itseäsi'.
40. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja
profeetat."
41. Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä
42. sanoen: "Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän
on?" He
sanoivat hänelle: "Daavidin".
43. Hän sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengessä
kutsuu häntä
Herraksi, sanoen:
44. 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle
puolelleni,
kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun
jalkojesi alle'.
45. Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen
poikansa?"
46. Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä
päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä
häneltä mitään.
|