3
1. Ja hän meni taas synagoogaan, ja siellä oli mies, jonka
käsi oli
kuivettunut.
2. Ja voidakseen nostaa syytteen häntä vastaan he pitivät
häntä
silmällä, parantaisiko hän miehen sapattina.
3. Niin hän sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut:
"Nouse ja
astu esille".
4. Ja hän sanoi heille: "Kumpiko on luvallista sapattina:
hyvääkö
tehdä vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa
se?" Mutta he
olivat vaiti.
5. Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä
heihin,
murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta, ja
sanoi sille
miehelle: "Ojenna kätesi". Ja hän
ojensi, ja hänen kätensä tuli
jälleen terveeksi.
6. Ja fariseukset lähtivät ulos ja pitivät kohta herodilaisten
kanssa neuvoa häntä vastaan, surmataksensa
hänet.
7. Mutta Jeesus vetäytyi opetuslapsineen järven rannalle, ja
häntä
seurasi suuri joukko kansaa Galileasta. Ja
Juudeasta
8. ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta
puolen ja
Tyyron ja Siidonin ympäristöltä tuli paljon
kansaa hänen
tykönsä, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja
hän teki.
9. Ja hän sanoi opetuslapsillensa, että hänelle oli
pidettävä venhe
varalla väentungoksen tähden, etteivät he
ahdistaisi häntä;
10. sillä hän paransi monta, jonka tähden kaikki, joilla
oli
vaivoja, tunkeutuivat hänen päälleen
koskettaaksensa häntä.
11. Ja kun saastaiset henget näkivät hänet, lankesivat
he maahan
hänen eteensä ja huusivat sanoen: "Sinä
olet Jumalan Poika".
12. Ja hän varoitti ankarasti heitä saattamasta häntä
julki.
13. Ja hän nousi vuorelle ja kutsui tykönsä ne, jotka
hän itse
tahtoi, ja he menivät hänen tykönsä.
14. Niin hän asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja
lähettääksensä
heidät saarnaamaan,
15. ja heillä oli oleva valta ajaa ulos riivaajia.
16. Ja nämä kaksitoista hän asetti: Pietarin - tämän
nimen hän antoi
Simonille -
17. ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen,
Jaakobin veljen,
joille hän antoi nimen Boanerges, se on:
ukkosenjylinän pojat,
18. ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja
Matteuksen ja
Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja
Taddeuksen ja Simon
Kananeuksen
19. ja Juudas Iskariotin, saman, joka hänet kavalsi.
20. Ja hän tuli kotiin. Ja taas kokoontui kansaa, niin
etteivät he
päässeet syömäänkään.
21. Kun hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he
ottamaan häntä
huostaansa; sillä he sanoivat: "Hän on
poissa suunniltaan".
22. Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet
Jerusalemista, sanoivat:
"Hänessä on Beelsebul", ja:
"Riivaajien päämiehen voimalla hän
ajaa ulos riivaajia".
23. Niin hän kutsui heidät luoksensa ja sanoi heille
vertauksilla:
"Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan?
24. Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei
se
valtakunta voi pysyä pystyssä.
25. Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se
talo voi pysyä
pystyssä.
26. Ja jos saatana nousee itseänsä vastaan ja riitautuu
itsensä
kanssa, ei hän voi pysyä, vaan hänen loppunsa on
tullut.
27. Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen
tavaraansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää;
vasta sitten hän
ryöstää tyhjäksi hänen talonsa.
28. Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan
ihmisten
lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka
paljon
pilkannevatkin;
29. mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi,
vaan
on vikapää iankaikkiseen syntiin."
30.
Sillä he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki".
31. Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat
ulkopuolelle
ja lähettivät hänen luoksensa kutsumaan häntä.
32. Ja kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat
hänelle:
"Katso, sinun äitisi ja veljesi tuolla
ulkona kysyvät sinua".
33. Hän vastasi heille ja sanoi: "Kuka on minun äitini,
ja ketkä
ovat minun veljeni?"
34. Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen
ympärillään, hän sanoi: "Katso, minun
äitini ja veljeni!
35. Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja
sisareni
ja äitini."
|