4
1. Ja hän rupesi taas opettamaan järven rannalla. Ja hänen
luoksensa kokoontui hyvin paljon kansaa, jonka
tähden hän astui
venheeseen ja istui siinä järvellä, ja kaikki
kansa oli maalla
järven rannalla.
2. Ja hän opetti heitä paljon vertauksilla ja sanoi heille
opettaessaan:
3. "Kuulkaa! Katso, kylväjä lähti kylvämään.
4. Ja hänen kylväessään osa putosi tien oheen, ja linnut
tulivat ja
söivät sen.
5. Ja osa putosi kallioperälle, jossa sillä ei ollut paljon
maata,
ja se nousi kohta oraalle, kun sillä ei ollut
syvää maata.
6. Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut
juurta,
niin se kuivettui.
7. Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat nousivat
ja
tukahuttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää.
8. Ja osa putosi hyvään maahan; ja se nousi oraalle,
kasvoi ja
antoi sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja
kuuteenkymmeneen ja
sataan jyvään asti."
9. Ja hän sanoi: "Jolla on korvat kuulla, se
kuulkoon".
10. Ja kun hän oli jäänyt yksin, niin ne, jotka olivat
hänen
ympärillään, ynnä ne kaksitoista kysyivät
häneltä näitä
vertauksia.
11. Niin hän sanoi heille: "Teille on annettu
Jumalan valtakunnan
salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville
kaikki tulee
vertauksissa,
12. että he näkemällä näkisivät, eivätkä huomaisi, ja
kuulemalla
kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi, niin etteivät
kääntyisi ja saisi
anteeksi".
13. Ja hän sanoi heille: "Ette käsitä tätä
vertausta; kuinka sitten
voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset?
14. Kylväjä kylvää sanan.
15. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana
kylvetään,
mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti
tulee ja ottaa pois
heihin kylvetyn sanan.
16. Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niinikään
ne, jotka, kun
kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan,
17. mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he
kestävät
ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee
ahdistus tai vaino
sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois.
18. Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat
ne, jotka
kuulevat sanan,
19. mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut
himot
pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se
jää
hedelmättömäksi.
20. Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka
kuulevat sanan
ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän,
mikä kolmikymmen-,
mikä kuusikymmen-, mikä satakertaisen."
21. Ja hän sanoi heille: "Eihän lamppua oteta
esiin, pantavaksi
vakan alle tai vuoteen alle? Eiköhän
lampunjalkaan pantavaksi?
22. Sillä ei mikään ole salattuna muuta varten, kuin että se
tulisi
ilmi, eikä kätkettynä muuta varten, kuin
tullakseen julki.
23. Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon."
24. Ja hän sanoi heille: "Ottakaa vaari siitä, mitä
kuulette; millä
mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan,
vieläpä teille
lisätäänkin.
25. Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä,
jolla ei ole,
otetaan pois sekin, mikä hänellä on."
26. Ja hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos
mies kylvää
siemenen maahan;
27. ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen
orastaa
ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten.
28. Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten
tähkän,
sitten täyden jyvän tähkään.
29. Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne
sirpin,
sillä elonaika on käsissä."
30. Ja hän sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan,
eli mitä
vertausta siitä käytämme?
31. Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään
maahan, on
pienin kaikista siemenistä maan päällä;
32. mutta kun se on kylvetty, niin se nousee ja tulee
suurimmaksi
kaikista vihanneskasveista ja tekee suuria
oksia, niin että
taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen
varjoon."
33. Monilla tämänkaltaisilla vertauksilla hän puhui heille
sanaa,
sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan;
34. ja ilman vertausta hän ei puhunut heille. Mutta
opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he
olivat yksikseen.
35. Ja sinä päivänä hän illan tultua sanoi heille:
"Lähtekäämme yli
toiselle rannalle".
36. Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hänet mukaansa,
niinkuin hän venheessä oli; ja muitakin venheitä
oli hänen
seurassaan.
37. Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät
venheeseen, niin
että venhe jo täyttyi.
38. Ja itse hän oli peräkeulassa ja nukkui nojaten
päänaluseen. Ja
he herättivät hänet ja sanoivat hänelle:
"Opettaja, etkö välitä
siitä, että me hukumme?"
39. Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle:
"Vaikene,
ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli
aivan tyven.
40. Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita?
Kuinka
teillä ei ole uskoa?"
41. Ja suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa:
"Kuka
onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä
tottelevat?"
|