5
1. Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten
alueelle.
2. Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan
haudoista
mies, joka oli saastaisen hengen vallassa.
3. Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä
kahleillakaan sitoa;
4. sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja
kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja
katkonut jalkanuorat,
eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään.
5. Ja hän oleskeli aina, yötä ja päivää, haudoissa ja
vuorilla,
huutaen ja runnellen itseään kivillä.
6. Kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän ja kumartui
maahan
hänen eteensä
7. ja huutaen suurella äänellä sanoi: "Mitä sinulla on
minun
kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman,
Poika? Minä
vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa
minua."
8. Sillä hän oli sanomaisillaan sille: "Lähde ulos
miehestä, sinä
saastainen henki".
9. Ja Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?" Niin
se sanoi hänelle:
"Legio on minun nimeni, sillä meitä on
monta".
10. Ja se pyysi pyytämällä häntä, ettei hän lähettäisi
niitä pois
siitä seudusta.
11. Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma
laitumella.
12. Ja ne pyysivät häntä sanoen: "Lähetä meidät
sikoihin, että
menisimme niihin".
13. Ja hän antoi niille luvan. Niin saastaiset henget
lähtivät
miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma,
noin kaksituhatta
sikaa, syöksyi jyrkännettä alas järveen; ja ne
hukkuivat
järveen.
14. Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä
kaupungissa
ja maataloissa. Ja kansa lähti katsomaan, mitä
oli tapahtunut.
15. Ja he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun,
jossa legio oli
ollut, istuvan puettuna ja täydessä
ymmärryksessään; ja he
peljästyivät.
16. Näille kertoivat näkijät, mitä oli tapahtunut
riivatulle ja
kuinka sikojen oli käynyt.
17. Ja he alkoivat pyytää häntä poistumaan heidän
alueeltaan.
18. Ja hänen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut
pyysi häneltä
saada olla hänen kanssaan.
19. Mutta hän ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle:
"Mene kotiisi
omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria
tekoja Herra on
sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua
armahtanut".
20. Niin hän lähti ja rupesi Dekapolin alueella
julistamaan, kuinka
suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt; ja
kaikki ihmettelivät.
21. Kun Jeesus oli venheellä kulkenut takaisin toiselle
puolelle,
kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja hän
oli järven
rannalla.
22. Niin tuli muuan synagoogan esimies, nimeltä Jairus,
ja lankesi
hänet nähdessään hänen jalkojensa juureen,
23. pyysi häntä hartaasti ja sanoi: "Pieni
tyttäreni on
kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen
päällensä, että hän
tulisi terveeksi ja jäisi eloon".
24. Niin hän
lähti hänen kanssansa. Ja häntä seurasi suuri kansan
paljous, ja he tunkeutuivat hänen ympärilleen.
25. Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut
verenjuoksua
kaksitoista vuotta
26. ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut
kaiken
omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin
käyden
huonommaksi.
27. Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa
takaapäin ja
koski hänen vaippaansa;
28. sillä hän sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes
hänen
vaatteitaan, niin tulen terveeksi".
29. Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi
ruumiissansa,
että oli parantunut vaivastaan.
30. Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli
hänestä
lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi:
"Kuka koski minun
vaatteisiini?"
31. Niin hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Sinä
näet
kansanjoukon tungeskelevan ympärilläsi ja sanot:
'Kuka minuun
koski?'"
32. Mutta hän katseli ympärilleen nähdäksensä, kuka sen oli
tehnyt.
33. Niin nainen pelkäsi ja vapisi, koska hän tiesi, mitä
hänelle oli
tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan hänen
eteensä ja sanoi
hänelle koko totuuden.
34. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, sinun uskosi
on tehnyt
sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole
terve vaivastasi."
35. Hänen vielä puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa
sanomaan: "Tyttäresi kuoli; miksi enää
opettajaa vaivaat?"
36. Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan
sanoi
synagoogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko
ainoastaan".
37. Ja hän ei sallinut kenenkään muun seurata mukanansa kuin
Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen, Jaakobin
veljen.
38. Ja he tulivat synagoogan esimiehen taloon; ja hän näki
hälisevän
joukon ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia.
39. Ja käydessään
sisään hän sanoi heille: "Mitä te hälisette ja
itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan
nukkuu."
40. Niin he nauroivat häntä. Mutta hän ajoi kaikki ulos ja
otti
mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka
olivat hänen
kanssaan, ja meni sisälle sinne, missä lapsi
makasi.
41. Ja hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle:
"Talita kuum!" Se
on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle,
nouse.
42. Ja heti tyttö nousi ja käveli. Sillä hän oli
kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suuren
hämmästyksen valtaan.
43. Ja hän kielsi ankarasti heitä antamasta kenellekään tietoa
tästä
ja käski antaa tytölle syötävää.
|