6
1. Ja hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja hänen
opetuslapsensa seurasivat häntä.
2. Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagoogassa; ja
häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja
sanoivat: "Mistä tällä
on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on
hänelle annettu?
Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka
tapahtuvat hänen
kättensä kautta?
3. Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja
Jooseen
ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen
sisarensa ole
täällä meidän parissamme?" Ja he
loukkaantuivat häneen.
4. Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta
halveksittu muualla
kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken
ja kodissaan".
5. Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa,
paitsi
että paransi joitakuita sairaita panemalla
kätensä heidän
päälleen.
6. Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän vaelsi
ympäristössä,
kulkien kylästä kylään, ja opetti.
7. Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista ja alkoi lähettää
heitä
kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia
henkiä vastaan.
8. Ja hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle
muuta kuin
ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei
rahaa vyöhönsä.
9. He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa;
"mutta älkää
pukeko kahta ihokasta yllenne".
10. Ja hän sanoi heille: "Missä tulette taloon,
jääkää siihen,
kunnes lähdette pois siltä paikkakunnalta.
11. Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä
kuulla,
sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne
alta,
todistukseksi heille."
12. Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä
parannus.
13. Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat
monta sairasta
öljyllä ja paransivat heidät.
14. Ja kuningas Herodes sai kuulla hänestä, sillä hänen
nimensä oli
tullut tunnetuksi, ja ihmiset sanoivat:
"Johannes Kastaja on
noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat
hänessä
vaikuttavat".
15. Mutta toiset sanoivat: "Se on Elias";
toiset taas sanoivat: "Se
on profeetta, niinkuin joku muukin
profeetoista".
16. Mutta kun Herodes sen kuuli, sanoi hän:
"Johannes, jonka minä
mestautin, on noussut kuolleista".
17. Sillä hän, Herodes, oli lähettänyt ottamaan kiinni
Johanneksen,
sitonut ja pannut hänet vankeuteen veljensä
Filippuksen vaimon,
Herodiaan, tähden. Sillä Herodes oli nainut
hänet,
18. ja Johannes oli sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa
pitää
veljesi vaimoa".
19. Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi
tappaa hänet,
mutta ei voinut.
20. Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet
vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli
häntä. Ja kun hän
kuunteli häntä, tuli hän epäröivälle mielelle
monesta asiasta;
ja hän kuunteli häntä mielellään.
21. Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään
piti pitoja
ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean
ensimmäisille
miehille.
22. Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se
miellytti
Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin
kuningas sanoi tytölle:
"Ano minulta, mitä ikinä tahdot, niin minä
annan sinulle".
23. Ja hän vannoi tytölle: "Mitä ikinä minulta
anot, sen minä annan
sinulle, vaikka puolet valtakuntaani".
24. Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä
minä anon?" Tämä
sanoi: "Johannes Kastajan päätä".
25. Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle kuninkaan luo,
pyysi ja
sanoi: "Minä tahdon, että nyt heti annat
minulle lautasella
Johannes Kastajan pään".
26. Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa
ja
pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä
hänen pyyntöään.
27. Ja kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda
Johanneksen pään.
28. Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja
toi
hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja
tyttö antoi sen
äidillensä.
29. Kun hänen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja
ottivat
hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan.
30. Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat
hänelle
kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat
opettaneet.
31. Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen,
autioon
paikkaan, ja levähtäkää vähän". Sillä
tulijoita ja menijöitä oli
paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.
32. Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.
33. Ja he näkivät heidän lähtevän, ja monet saivat siitä
tiedon ja
riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista
ja saapuivat
ennen heitä.
34. Ja astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi
heitä
sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat,
joilla ei ole
paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille
moninaisia.
35. Ja kun päivä jo oli pitkälle kulunut, menivät hänen
opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat:
"Tämä paikka on autio,
ja aika on jo myöhäinen;
36. laske heidät luotasi, että he menisivät ympäristöllä
oleviin
maataloihin ja kyliin ostamaan itsellensä
syötävää".
37. Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille
syödä". Niin he sanoivat hänelle:
"Lähdemmekö ostamaan leipää
kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille
syödä?"
38. Mutta hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on?
Menkää
katsomaan." Otettuaan siitä selvän he
sanoivat: "Viisi, ja kaksi
kalaa".
39. Niin hän määräsi heille, että kaikkien oli asetuttava
ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon.
40. Ja he laskeutuivat ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata,
toisiin
viisikymmentä.
41. Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös
taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi
ne
opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi;
myöskin ne kaksi kalaa
hän jakoi kaikille.
42. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi.
43. Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä
vakallista, ja
tähteet kaloista.
44. Ja niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli
viisituhatta
miestä.
45. Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja
kulkemaan edeltä toiselle rannalle, Beetsaidaan,
sillä aikaa
kuin hän laski kansan luotansa.
46. Ja sanottuaan heille jäähyväiset hän meni pois vuorelle
rukoilemaan.
47. Ja kun ilta tuli, oli venhe keskellä järveä, ja hän oli
yksinään
maalla.
48. Ja kun hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä
tuuli
oli heille vastainen, tuli hän neljännen
yövartion vaiheilla
heidän luoksensa kävellen järven päällä ja aikoi
kulkea heidän
ohitsensa.
49. Mutta nähdessään hänen kävelevän järven päällä he luulivat
häntä
aaveeksi ja rupesivat huutamaan;
50. sillä kaikki näkivät hänet ja peljästyivät. Mutta heti hän
puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa
turvallisella mielellä,
minä se olen; älkää peljätkö".
51. Ja hän astui venheeseen heidän tykönsä, ja tuuli asettui.
Niin
he hämmästyivät ylen suuresti sydämessään.
52. Sillä he eivät olleet noista leivistäkään päässeet
ymmärrykseen,
vaan heidän sydämensä oli paatunut.
53. Ja kuljettuaan yli toiselle rannalle he tulivat
Gennesaretiin ja
laskivat maihin.
54. Ja heidän noustessaan venheestä kansa heti tunsi hänet;
55. ja he riensivät kiertämään koko sitä paikkakuntaa ja
rupesivat
vuoteilla kantamaan sairaita sinne, missä
kuulivat hänen olevan.
56. Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai
maataloihin,
asetettiin sairaat aukeille paikoille ja
pyydettiin häneltä,
että he saisivat koskea edes hänen vaippansa
tupsuun. Ja kaikki,
jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi.
|