7
1. Ja fariseukset ja muutamat kirjanoppineet, jotka olivat
tulleet
Jerusalemista, kokoontuivat hänen luoksensa.
2. Ja he näkivät, että muutamat hänen opetuslapsistaan söivät
leipää epäpuhtailla, se on pesemättömillä,
käsillä.
3. Sillä eivät fariseukset eivätkä ketkään juutalaiset syö,
ennenkuin ovat tarkoin pesseet kätensä,
noudattaen vanhinten
perinnäissääntöä,
4. ja torilta tultuaan he eivät syö, ennenkuin ovat itseään
vedellä
vihmoneet; ja paljon muuta on, mitä he ovat
ottaneet
noudattaakseen, niinkuin maljain ja kiviastiain
ja vaskiastiain
pesemisiä.
5. Niin fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät häneltä:
"Miksi
sinun opetuslapsesi eivät vaella vanhinten
perinnäissäännön
mukaan, vaan syövät leipää epäpuhtailla
käsillä?"
6. Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut
teistä,
ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä
kansa
kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän
sydämensä on minusta
kaukana;
7. mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka
ovat
ihmiskäskyjä'.
8. Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten
perinnäissääntöä."
9. Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan
käskyn
noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.
10. Sillä Mooses on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja
äitiäsi', ja:
'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää
kuolemalla
kuoleman'.
11. Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen
tai äidilleen:
'Se, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi,
on korban' - se
on uhrilahja --
12. ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään
avustusta isälleen
tai äidilleen.
13. Te teette Jumalan sanan tyhjäksi
perinnäissäännöllänne, jonka
olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista
te teette."
14. Ja hän kutsui taas kansan tykönsä ja sanoi heille:
"Kuulkaa
minua kaikki ja ymmärtäkää:
15. ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen
sisäänsä, voi
häntä saastuttaa, vaan mikä ihmisestä lähtee
ulos, se saastuttaa
ihmisen.
16. Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon."
17. Ja kun hän kansasta erottuaan oli mennyt erääseen
taloon,
kysyivät hänen opetuslapsensa häneltä sitä
vertausta.
18. Ja hän sanoi heille: "Niinkö ymmärtämättömiä
tekin olette?
Ettekö käsitä, ettei mikään, mikä ulkoapäin
menee ihmiseen, voi
häntä saastuttaa?
19. Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja
ulostuu."
Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi.
20. Ja hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se
saastuttaa
ihmisen.
21. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat
ajatukset,
haureudet, varkaudet, murhat,
22. aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus,
pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys,
mielettömyys.
23. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa
ihmisen."
24. Ja hän nousi ja lähti sieltä Tyyron ja Siidonin
alueelle. Ja hän
meni erääseen taloon eikä tahtonut, että kukaan
saisi sitä
tietää; mutta hän ei saanut olla salassa,
25. vaan heti kun eräs vaimo, jonka pienessä tyttäressä
oli
saastainen henki, kuuli hänestä, tuli hän ja
lankesi hänen
jalkojensa juureen.
26. Ja se vaimo oli kreikatar, syntyään syyrofoinikialainen;
ja hän
pyysi häntä ajamaan ulos riivaajan hänen
tyttärestään.
27. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Anna ensin lasten tulla
ravituiksi;
sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja
heittää
penikoille".
28. Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: "Niin, Herra;
mutta
syöväthän penikatkin pöydän alla lasten
muruja".
29. Ja hän sanoi vaimolle: "Tämän sanan tähden, mene;
riivaaja on
lähtenyt sinun tyttärestäsi".
30. Ja vaimo meni kotiinsa ja havaitsi lapsen makaavan
vuoteella ja
riivaajan lähteneen hänestä.
31. Ja hän lähti jälleen Tyyron alueelta ja kulkien Siidonin
kautta
tuli Galilean järven ääreen Dekapolin alueen
keskitse.
32. Ja hänen tykönsä tuotiin kuuro, joka oli melkein mykkä, ja
he
pyysivät häntä panemaan kätensä hänen päälleen.
33. Niin hän otti hänet erilleen kansasta, pisti sormensa
hänen
korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä
34. ja katsahti ylös taivaaseen, huokasi ja sanoi hänelle:
"Effata",
se on: aukene.
35. Niin hänen korvansa aukenivat, ja hänen kielensä side
irtautui,
ja hän puhui selkeästi.
36. Ja Jeesus kielsi heitä sitä kenellekään sanomasta; mutta
mitä
enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he
julistivat.
37. Ja ihmiset hämmästyivät ylenmäärin ja sanoivat:
"Hyvin hän on
kaikki tehnyt: kuurot hän saa kuulemaan ja mykät
puhumaan".
|