Kirje roomalaisille
1
1. Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli,
erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia,
2. jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta
pyhissä
kirjoituksissa,
3. hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin
siemenestä
4. ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta
asetettu
Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta
Kristuksesta, meidän
Herrastamme,
5. jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että
syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä
kohtaan kaikissa
pakanakansoissa,
6. joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte:
7. kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille
pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän
Isältämme, ja
Herralta Jeesukselta Kristukselta!
8. Ensiksikin minä kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen
kautta
teidän kaikkien tähden, koska teidän uskoanne
mainitaan kaikessa
maailmassa.
9. Sillä Jumala, jota minä hengessäni palvelen julistaen
hänen
Poikansa evankeliumia, on minun todistajani,
kuinka minä teitä
lakkaamatta muistan,
10. aina rukouksissani anoen, että minä jo vihdoinkin,
jos Jumala
tahtoo, pääsisin tulemaan teidän tykönne.
11. Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa
teille
jonkun hengellisen lahjan, että te
vahvistuisitte,
12. se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme
yhteisestä
uskostamme, teidän ja minun.
13. Ja minä en tahdo, veljet, teiltä salata, että jo
monesti olen
päättänyt tulla teidän tykönne saadakseni jonkin
hedelmän
teidänkin keskuudestanne, niinkuin muidenkin
pakanain, mutta
olen ollut estetty tähän saakka.
14. Kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja
tyhmille minä olen
velassa;
15. omasta puolestani minä siis olen altis teillekin,
Roomassa
asuvaisille, julistamaan evankeliumia.
16. Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on
Jumalan voima,
itsekullekin uskovalle pelastukseksi,
juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle.
17. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta
uskoon,
niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on
elävä uskosta".
18. Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea
ihmisten
jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden,
jotka pitävät
totuutta vääryyden vallassa,
19. sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on
ilmeistä
heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille
ilmoittanut.
20. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen
iankaikkinen voimansa
ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen
teoissansa
tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä,
niin etteivät he
voi millään itseänsä puolustaa,
21. koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole
häntä
Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan
ovat
ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän
ymmärtämätön sydämensä on
pimentynyt.
22. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi
tulleet
23. ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet
katoavaisen
ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja
matelevaisten kuvan
kaltaiseksi.
24. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä
himoissa, hyljännyt
saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
25. nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden
valheeseen ja
kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin
Luojaa, joka on
ylistetty iankaikkisesti, amen.
26. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin
himoihin;
sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet
luonnollisen yhteyden
luonnonvastaiseen;
27. samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä
naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet
toisiinsa ja
harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa,
riettautta ja
villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan,
mikä saada piti.
28. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan
tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän
kelvottoman
mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
29. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta,
häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa,
petosta,
pahanilkisyyttä;
30. ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa
vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä,
kerskailijoita,
pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
31. vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
32. jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että
ne,
jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman
ansainneet, eivät
ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä
osoittavat hyväksymistä
niille, jotka niitä tekevät.
|