Toinen kirje korinttilaisille

1
 
 
1. Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli
      Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille
      pyhille koko Akaiassa.
2. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta
      Jeesukselta Kristukselta!
3. Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja
      Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,
4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä
      lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme
      lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
5. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän
      osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus
      runsaana Kristuksen kautta.
6. Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille
      lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin
      tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te
      kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme
      teistä on vahva,
7. koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset
      kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.
 8. Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä
      ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset,
      yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo
      olimme epätoivossa hengestämmekin,
 9. ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme
      luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.
 10. Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä
      pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä
      vastakin pelastaa,
 11. kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta
      meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on
      osaksemme tullut.
 12. Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus
      siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme
      vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa
      viisaudessa, vaan Jumalan armossa.
 13. Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä
      siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon
      teidän loppuun asti ymmärtävän
 14. - niinkuin meitä osaksi myös olette oppineet ymmärtämään - että
      me olemme teidän kerskauksenne, samoin kuin tekin meidän,
      Herramme Jeesuksen päivänä.
 15. Ja tässä luottamuksessa minä aioin ensin tulla teidän tykönne,
      että saisitte vielä toisenkin todistuksen minun suosiostani,
 16. ja sitten teidän kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja taas
      Makedoniasta palata teidän tykönne ja teidän varustamananne
      matkata Juudeaan.
 17. Kun minulla siis oli tämä aikomus, en kaiketi ole menetellyt
      kevytmielisesti? Vai päätänkö lihan mukaan, minkä päätän, niin
      että puheeni on sekä "on, on", että "ei, ei"?
 18. Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole "on" ja
      "ei".
 19. Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus
      ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut
      ollakseen "on" ja "ei", vaan hänessä tuli "on".
 20. Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat
      hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen",
      Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.
 21. Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne
      Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala,
 22. joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen
      vakuudeksi meidän sydämiimme.
 23. Mutta minä kutsun Jumalan sieluni todistajaksi, että minä teitä
      säästääkseni en vielä tullut Korinttoon;
 24. ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä
      autamme teitä teidän iloonne; sillä uskossa te olette lujat.