Chapter,  Paragraph, Number

  1 Joh,  0,1  |      kristittyjen ykseyden puolesta. Se saa uskovien sydämessä yhä
  2 Joh,  0,1  |            velvollisuudestamme ottaa se vastaan ja muuttaa se käytännön
  3 Joh,  0,1  |          ottaa se vastaan ja muuttaa se käytännön teoiksi. Nämä
  4 Joh,  0,1  |              evankeliumin asialle on se, mikä voi saada otteen kaikenlaisesta
  5 Joh,  0,1  |          ihmisen uuden elämän juuri, se väittää, ettei risti voi
  6 Joh,  0,3  |     lähtemään ekumenian tielle, eikä se aio kääntyä siltä takaisin.
  7 Joh,  0,3  |              kääntyä siltä takaisin. Se kuuntelee Herran Henkeä,
  8 Joh,  0,3  |          tekemästä parannusta, koska se tuntee jatkuvasti kutsun
  9 Joh,  0,3  |         mukaisesti. ~Samanaikaisesti se tunnistaa Herran voiman
 10 Joh,  0,3  |              hyvin vaihteleva, mutta se pyrkii vapautumaan kaikesta
 11 Joh,  0,3  |             tähän jaloon päämäärään. Se haluaa olla pääasiassa pastoraalinen
 12 Joh,  0,4  |                                   4. Se on Rooman piispan, apostoli
 13 Joh,  0,4  |              Pietarin kääntymisestä. Se on paaville välttämätön
 14  I,  1,5   |        sulkeutunut todellisuus, vaan se on jatkuvasti avoin liikkeessä
 15  I,  1,6   |            Kristuksen tahdon kanssa, se on maailmalle pahennukseksi
 16  I,  2,8   |            kirkosta sellaisena, kuin se esitetään dogmaattisessa
 17  I,  2,8   |     kappaleessa Jumalan kansasta.(8) Se ottaa huomioon myös kirkolliskokouksen
 18  I,  2,9   |     oppilaidensa yhdessäolossa, vaan se kuuluu heidän yhteytensä
 19  I,  2,11  |      katolinen kirkko osoittaa, että se on säilyttänyt kaksituhatvuotisen
 20  I,  2,11  |     kristittyjen jakautuneisuudesta, se tietää kyllä oikein hyvin,
 21  I,  2,11  |    Kristuksen kirkon rakentaminen ja se, mikä pitää toiset kirkot
 22  I,  2,13  |       vaikutukset kirkon opetukseen. Se sanoo noiden yhteisöjen
 23  I,  2,14  |   täyteytensä. Tarkoitus ei siis ole se, että nämä kirkollisiin
 24  I,  2,14  |       Ekumenian pyrkimys onkin juuri se, että kristittyjen osittainen
 25  I,  3,15  |     kirkolliskokous pani alulle, kun se sisällytti uudistustyöhönsä
 26  I,  3,16  |      uudistumiseen (reformiin), jota se inhimillisenä ja maallisena
 27  I,  3,16  |   periaatteista ja säännöistä, jonka se aivan äskettäin suostumuksellani
 28  I,  3,17  |            uudistamisesta. Toisaalta se on myös varma tae yhteyden
 29  I,  4,18  |  kirkolliskokouksen avajaisissa(31). Se kutsuu tapaa, jolla kirkon
 30  I,  4,19  |      tarkoitettu koko ihmiskunnalle, se myös täytyy "kääntää" kaikille
 31  I,  4,19  |           uskoville että paimenille. Se koskee jokaista, kutakin
 32  I,  4,20  |              toimintaan. Päinvastoin se kuuluu elimellisesti kirkon
 33  I,  4,20  |         terveenä ja rehevänä, kunnes se saavuttaa täyden mittansa. ~
 34  I,  4,20  |    kristittyjen suuresta perheestä: "Se, mikä liittää meidät yhteen,
 35  I,  4,20  |            paljon voimakkaampaa kuin se, mikä meidät erottaa." Vatikaanin
 36  I,  5,22  |        kasvaa tietoisuus siitä, että se, mikä erottaa heitä, on
 37  I,  5,23  |      kuunteli sanomaa pelastuksesta. Se esti heitä ottamasta evankeliumin
 38  I,  6,28  |         kaipuun "sielu", niin kaikki se, minkä kirkolliskokous määrittelee
 39  I,  6,28  |        eksistentiaalinen ulottuvuus. Se vaatii ihmisen, myös yhteisöt,
 40  I,  6,28  |            pelkkää ajatustenvaihtoa. Se on aina tietyssä mielessä "
 41  I,  6,29  |       katolisen kirkon näkökulmasta. Se osoittaa arviointiperusteen,
 42  I,  6,29  |         velvollisuus noudattaa sitä; se on myös edellytys dialogin
 43  I,  7,31  |           istuimen yksinoikeus, vaan se kuuluu kaikille paikallis-
 44  I,  7,32  |           jolloin toisille esitetään se totuus, jonka kukin on löytänyt
 45  I,  7,32  |          yhteiseen rukoukseen, missä se on luvallista. Lopuksi - -
 46  I,  8,33  |           edellytys, mutta toisaalta se muuttuu yhä rikkaammaksi
 47  I,  8,35  |    asiakirjassa aivan oman luonteen: se muuttuu "kaäntymyksen dialogiksi"
 48  I,  8,35  |            ei pääse kehittymään, jos se tapahtuu pelkällä horisontaalilla
 49  I,  9,36  |           kokonaisuudessaan. Samalla se vaatii, että tavat ja keinot,
 50  I,  9,36  |        toteuttaa vain ottamalla koko se totuus vastaan, johon Pyhä
 51  I,  9,38  |     yllättäviä löytöjä niille, joita se kannustaa kysymään toisiltaan,
 52  I,  9,38  |             etu ekumeniassa on, että se auttaa kristillisiä yhteisöjä
 53  I,  9,38  |      tutkimattoman rikkauden. Kaikki se, minkä Henki vaikuttaa "
 54  I, 10,40  |           veljellistä yhteyttä, vaan se on Kristuksen ilmituloa. ~
 55 II,  1,41  |                                  41. Se, mitä edellä on sanottu
 56 II,  1,41  |             näin valtavan laajaa. Jo se on Jumalan mittaamatonta
 57 II,  1,42  |             sukulaisuuden tunteesta. Se pohjautuu yhteen kasteeseen
 58 II,  3,44  |         pastoraaliselle toiminnalle. Se, joka muistaa, kuinka paljon
 59 II,  4,48  |             huomaamatta, että kaikki se, mitä Pyhän Hengen armo
 60 II,  4,48  |     meidänkin hengellistä elämäämme. Se, mikä on todella kristillistä,
 61 II,  4,48  |          lähtenyttä prosessia, jotta se etenisi kohti aitoa ja täydellistä
 62 II,  5,49  |              aineksissa on yhteistä. Se taas on lisännyt heidän
 63 II,  6,50  |        vastoin kirkon ykseyttä, vaan se lisää kirkon kaunistusta
 64 II,  6,51  |         pitkä ja vaivalloinen, mutta se on antanut myös paljon aihetta
 65 II,  7,52  |          niiden elämää ja elävyyttä. Se puolestaan vaikuttaa myönteisesti
 66 II,  7,54  |      laajemmalle alueelle, niin että se kattaa nykyisin koko kirkon.
 67 II,  8,55  |          meidän on otettava huomioon se, miten ykseys on muotoutunut. ~
 68 II,  8,56  |             kirkkojen välille, sillä se on Kristuksen kirkolle monien
 69 II,  8,57  |        lännen kirkoissa. Epäröimättä se sanoo yhtäpitävästi historiallisen
 70 II,  8,58  |     lievempää menettelytapaa. Samoin se tekee vieläkin sallimalla
 71 II,  9,59  |          tehnyt intensiivistä työtä. Se on kohdistanut tutkimuksensa
 72 II,  9,59  |         myönteisessä hengessä, koska se nojautui kaikkeen, mikä
 73 II,  9,59  |    kirkoillemme on yhteistä. Lopuksi se saattoi tuoda julki, niin
 74 II,  9,60  |          teologisiin keskusteluihin. Se ei edistä ainoastaan samalla
 75 II,  9,60  |            mielten rauhoittuneen, ja se taas tekee pyrkimyksestä
 76 II,  9,61  |             kirkon täytyy ratkaista; se on myös ortodoksisen kirkon
 77 II, 11,65  |               niin itää kuin länttä. Se on imperatiivi, joka käskee
 78 II, 11,66  |             alku ja lähtökohta - -, (se kuitenkin) johtaa tunnustamaan
 79 II, 11,67  |            muistoa tunnustavat, että se kuvaa elämää Kristuksen
 80 II, 11,68  |          Jumalan sanan kuulemisesta. Se tulee näkyviin yksityisessä
 81 II, 11,68  |              rakkautta lähimmäiseen. Se mainitsee myös heidän aloitteensa
 82 II, 11,70  |            piiriin, vaan rukouksessa se on jokaisen kastetun ihmisen
 83 II, 12,72  |              Itsessään tärkeää on jo se, että näitä tapaamisia "
 84 II, 13,74  |           valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen
 85 II, 13,75  |           yhteisesti Herran nimessä. Se muuttuu myös julistukseksi,
 86 III,  1,79 |      tunkeutumaan pohjaan asti. Eikö se ole evankeliumin laki?~
 87 III,  2,81 |       Suureksi avuksi prosessille on se, että uskon aarre, (i>depositum
 88 III,  2,81 |            fidei), ja muodot, joissa se ilmaistaan, pidetään metodisesti
 89 III,  3,82 |          että astumme Jumalan eteen. Se on edellytys kaikelle antautumiselle
 90 III,  3,84 |         enemmän kuin uskoisimmekaan. Se todistaa, kuinka Jumala
 91 III,  3,84 |       huippuna, marttyyrikuolemassa. Se on kaikkein kiintein yhteys,
 92 III,  3,84 |          perintö säteilee kirkkaana. Se näyttää täydelliseen ja
 93 III,  4,87 |             vaikutusvoimaan. Ainakin se kannustaa jatkamaan matkaa
 94 III,  5,88 |             on tietoinen siitä, että se on kaikkien kirkkojen ja
 95 III,  5,88 |         teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee" (Luuk. 22:
 96 III,  5,88 |      katolisen kirkon vakaumus, että se on pysynyt uskollisena apostoliselle
 97 III,  5,91 |              sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja
 98 III,  5,91 |           sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu" (
 99 III,  5,94 |          kansaa johdetaan niin, että se löytäisi virvoittaville
100 III,  5,94 |             ristiriitaisia ääniä - - se ääni päästää kaikesta jakautuneisuudesta
101 III,  5,94 |          piispojen joukossa on juuri se, että paimenen, Kristuksen,
102 III,  5,95 |          Kristuksen tahdon mukainen, se ei erota sitä lähetystehtävästä,
103 III,  6,97 | tämäntapainen palveluvirka ole juuri se, jonka välttämättömyydestä
104 III,  7,98 |            heidät on kutsuttu. Siksi se vahingoittaa heidän todistustaan.
105 III,  7,98 |      hajaannuksen aiheuttaja, vaikka se julistettaisiinkin rakkauden
106 III,  7,99 |           mielessäni on samalla aina se vaikea este, jonka hajaannus
107 III,  7,99 |  täydelliseen ja näkyvään ykseyteen. Se on yksi rakkauden imperatiivi,
108 Keh,  0,101|            ja velvollisuus suorittaa se johtuu suoraan uskollisuudesta
109 Keh,  0,101|           uskoville että paimenille. Se koskee jokaista, kutakin