Dialogi ristiriitojen ratkaisijana

36. Dialogi on myös luonnollinen keino sovittaa yhteen erilaisia näkökantoja ja ennen kaikkea tutkia ristiriitoja, jotka estävät kristittyjen täydellisen yhteyden. Ekumeniadekreetti painottaa moraalisia asenteita, jotka on otettava huomioon: "Katolisten teologien tulee ekumeenisessa keskustelussa tutkiessaan kirkon opetukselle uskollisina jumalallisia salaisuuksia yhdessä erossa olevien veljien kanssa osoittaa totuudellisuutta, rakkautta ja nöyryyttä."(⁶¹)

Rakkaus totuuteen on tärkeintä, kun pyritään uskottavasti kristittyjen täydelliseen yhteyteen. Ilman sitä olisi mahdotonta ottaa kantaa objektiivisiin teologisiin, kulttuurisiin, psykologisiin ja sosiaalisiin vaikeuksiin, jotka ristiriitojen tutkiminen nostaa esiin. Tämän sisäisen, henkilökohtaisen, ulottuvuuden ohella dialogiin osallistuvilla täytyy ehdottomasti olla myös rakkautta ja nöyryyttä: rakkautta keskustelukumppaniin ja nöyryyttä paljastuvan totuuden edessä, joka saattaa synnyttää tarpeen korjata lausumia ja asenteita.

Ristiriitojen käsittelystä puhuessaan kirkolliskokous vaatii, että opetus on esitettävä selkeästi kokonaisuudessaan. Samalla se vaatii, että tavat ja keinot, joilla katolista opetusta esitetään, eivät saa millään tavalla estää dialogia veljien kanssa.(⁶²) Onhan näet mahdollista todistaa omasta uskostaan ja selvittää opetusta korrektisti, vilpittömästi ja ymmärrettävästi ja ottaa samalla huomioon toisen osapuolen ajatustapa ja konkreettinen historiallinen kokemus.

On itsestään selvää, että täysi yhteys voidaan toteuttaa vain ottamalla koko se totuus vastaan, johon Pyhä Henki johtaa Kristuksen oppilaita. Siitä syystä täytyy ehdottomasti välttää kaikenlaista silottelua ja helppohintaista "yksimielisyyttä". Vaikeat kysymykset täytyy ratkaista. Ellei niissä päästä todelliseen yksimielisyyteen, ne pulpahtavat myöhemmin esiin samanlaisina tai toisella nimellä.