42. Niinpä esimerkiksi omaan tunnustukseensa sitoutuneet kristityt - täysin vuorisaarnan hengessä - eivät enää katsokaan muita kristittyjä vihollisina ja muukalaisina, vaan he näkevät näissä veljiään ja sisariaan. Samoin kielenkäytössä pyritään käyttämään "erossa olevien veljien" sijasta ilmaisuja, jotka puhuvat osuvammin kasteeseen perustuvasta yhteydestä, jota Pyhä Henki vahvistaa historiallisista ja opillisista eroista huolimatta. Puhumme "toisista kristityistä" ja "muiden yhteisöjen kristityistä". Ohje ekumenian periaatteista ja säännöistä kutsuu yhteisöjä, joihin nämä kristityt kuuluvat, "kirkoiksi ja kristillisiksi yhteisöiksi, jotka eivät ole täydellisessä yhteydessä katolisen kirkon kanssa".(⁶⁹) Sanaston laajeneminen todistaa henkisten asenteiden kehittyneen huomattavasti. Tietoisuus syvenee siitä, että kaikki kristityt kuuluvat Kristukselle. Olen itse todennut sen monta kertaa ekumeenisissa jumalanpalveluksissa, jotka kuuluvat eri puolille maailmaa tekemieni apostolisten matkojen tärkeisiin tapahtumiin, tai tapaamisissa ja ekumeenisissa tilaisuuksissa, joita on järjestetty Roomassa. Kristittyjen "universaalista veljeydestä" on tullut luja ekumeeninen vakaumus. Kun menneisyydessä langetetut pannajulistukset on peruutettu, yhteisöt, jotka aikaisemmin kiistelivät keskenään, auttavat nyt toisiaan monin tavoin. Jumalanpalvelustiloja annetaan toisten käyttöön; stipendejä myönnetään varattomien yhteisöjen työntekijöiden koulutukseen. Joissakin tapauksissa muita kristittyjä puolustetaan valtion viranomaisten edessä vääriä syytöksiä vastaan tai parjaukset, joiden uhriksi jotkut yhteisöt joutuvat, osoitetaan aiheettomiksi.

Sanalla sanoen kristityt ovat kääntyneet veljelliseen rakkauteen, joka käsittää Kristuksen kaikki oppilaat. Kun väkivaltaisten poliittisten kumousten vanavedessä syntyy konkreettista aggressiivisuutta tai koston henkeä, kummankin puolen kristityt johtajat yrittävät saattaa rakkauden hengen "uuden lain" voittoon. Valitettavasti tämä henki ei ole pystynyt aina muuttamaan veristen konfliktien kulkua. Tällöin antautuminen ekumeeniseen työhön vaatii usein todella sankarillisia ratkaisuja.

Tässä yhteydessä on korostettava sitä, että veljeyden tunnustaminen ei johdu vapaamielisestä ihmisrakkaudesta eikä epämääräisestä sukulaisuuden tunteesta. Se pohjautuu yhteen kasteeseen ja siitä johtuvaan vaatimukseen antaa Jumalalle kunnia hänen kaikista töistään. Ohje ekumenian periaatteista ja säännöistä toivookin, että kaikki osapuolet tunnustaisivat toistensa kasteen.(⁷⁰) Tällöin ei ole kysymys ekumeenisesta kohteliaisuudesta vaan ekklesiologisesta perusopetuksesta.

Meidän on hyvä pitää mielessämme, että kaste kirkon rakentamisen perustana on monipuolisen dialogin johdosta astunut selvästi etualalle.(⁷¹)