45. Katolisen kirkon toteuttama liturginen uudistus vastasi monien kirkollisten yhteisöjen pyrkimyksiä uudistaa omaa jumalanpalvelustaan. Muutamat niistä ovat luopuneet ekumeenisen liikkeen piirissä ilmaistun toivomuksen perusteella(⁷⁶) tavastaan viettää ehtoollista vain harvoin ja päätyneet jokasunnuntaiseen ehtoollisen viettoon. Toisaalta voimme todeta verratessamme lännen kristillisten yhteisöjen käyttämiä liturgisten lukukappaleiden sarjoja, että ne ovat olennaiselta osaltaan yhteneviä. Ekumeenisella tasolla(⁷⁷) painotetaan erityisesti myös liturgisia symboleja (kuvia, ikoneja, kirkkotekstiilejä, kynttilöitä, suitsutusta ja eleitä). Sen lisäksi teologisissa oppilaitoksissa, joissa koulutetaan tulevia pappeja, raivataan opetussuunnitelmissa yhä enemmän tilaa liturgian historialle ja merkitykselle. Sitä pidetään aivan välttämättömänä.

Nämä ovat merkkejä sakramentaalista elämää koskevasta yksimielisyydestä. Tosin uskoa koskevien erimielisyyksien tähden emme voi vielä viettää eukaristiaa yhdessä. Meillä on kuitenkin syvä kaipaus päästä viettämään Herran eukaristiaa yhdessä, ja kaipauksemme ilmeneekin jo yhteisenä ylistyksenä, yhtenä yhteisenä anomukseksena Jumalalle. Me käännymme yhdessä, yhä enemmän "yhdestä sydämestä" Isän puoleen. Mahdollisuus lopultakin sinetöidä tämä "reaalinen, joskaan ei vielä täydellinen" yhteys näyttää usein olevan lähempänä. Kukapa olisi voinut vielä sata vuotta sitten edes kuvitella nykyistä tilannetta?