54. Toinen tapahtuma, jota haluan muistella, on Venäjän kasteen tuhatvuotisjuhla (988-1988). Katolinen kirkko ja erityisesti Apostolinen istuin halusivat osallistua juhlallisuuksiin, joissa pyrimme korostamaan, että kaste, jonka pyhä Vladimir otti Kiovassä vastaan, on ollut keskeisimpiä tapahtumia maailman evankelioimisessa. Tätä kastetta eivät kiitä uskostaan ainoastaan Itä-Euroopan suuret slaavilaiset kansakunnat vaan myös kansat, jotka elävät Uralin tuolla puolen aina Alaskaan asti.

Tästä näkökulmasta katsoen sanonta, jota olen usein käyttänyt, saa syvimmän perustelunsa: kirkon täytyy hengittää molemmilla keuhkoillaan! Tämä lause viittaa ennen kaikkea kristikunnan historian ensimmäiseen vuosituhanteen, Bysantin ja Rooman rinnakkaineloon. Venäjän kasteen jälkeen tämän määritelmän alue laajenee: evankeliumin julistaminen on ulottunut yhä laajemmalle alueelle, niin että se kattaa nykyisin koko kirkon. Ajatellessamme siis, että pelastustapahtuma, joka toteutui Dnjeprin rannoilla, tapahtui aikana, jolloin idän kirkon ja lännen kirkon välillä ei vielä ollut hajaannusta, käsitämme hyvin selvästi, että täyteen ykseyteen pyrittäessä täytyy ottaa huomioon oikeutettu erilaisuus. Tämän olen esittänyt painokkaasti pyhille Kyrillokselle ja Methodiokselle omistetussa kiertokirjeessäni Slaavien apostolit (Slavorum apostoli)(⁸⁵) ja apostolisessa kirjeessäni Euntes in mundum(⁸⁶), jonka osoitin katolisen kirkon uskoville Kiovan Venäjän kasteen tuhatvuotisjuhlana.