61. Tämän käsityksen mukaisesti katolinen kirkko ei halua muuta kuin täydellistä yhteyttä idän ja lännen välille. Tässä sitä innoittaa ensimmäiseltä vuosituhannelta saatu kokemus. Siihen aikaan eivät "erilaiset tavat kirkollisessa elämässä suinkaan estäneet sitä, että kristityt tunsivat keskinäisten suhteidensa pysyvän kunnossa, ja he tunsivat olevansa kotonaan jokaisessa kirkossa. Kaikki kristityt kohottivat kielten ja äänien ihmeellisessä moninaisuudessa ylistyksen yhdelle Isälle Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä, kaikki kokoontuivat viettämään eukaristiaa. Tämä sakramentti on yhteyden sydän ja esikuva sekä hengelliselle ja siveelliselle elämälle mutta myös kirkon rakenteelle virkojen ja palvelutehtävien moninaisuudessa piispan, apostolien seuraajan alaisuudessa. Ensimmäiset kirkolliskokoukset ovat vakuuttava todistus ykseyden säilymisestä moninaisuudessa."(¹⁰²) Miten tämä ykseys voitaisiin taas rakentaa, kun melkein tuhat vuotta on eletty erillään? Tämä suuri tehtävä kirkon täytyy ratkaista; se on myös ortodoksisen kirkon velvollisuus. Käsitämme, kuinka ajankohtainen on dialogi, jota Pyhän Hengen valo ja voima tukee.