Suhteet idän vanhoihin kirkkoihin

62. Vatikaanin 2. kirkolliskokouksesta lähtien katolinen kirkko on solminut vaihtelevin tavoin ja eri aikoina jälleen veljelliset suhteet niihin idän vanhoihin kirkkoihin, jotka ovat hylänneet Efeson ja Khalkedonin kirkolliskokousten dogmaattiset lausunnot. Nämä kirkot lähettivät tarkkailijoita Vatikaanin 2. kirkolliskokoukseen, niiden patriarkat ovat kunnioittaneet meitä vierailuillaan, ja Rooman piispa on voinut puhua heidän kanssaan iloiten kuin kauan kateissa olleiden mutta jälleen löytyneiden veljien kanssa.

Veljellisten suhteiden solmiminen idän vanhoihin kirkkoihin, jotka todistavat kristillisestä uskosta ympäristössä, joka on usein vihamielinen ja ahdistava, on konkreettinen merkki siitä, että Kristus yhdistää meidät historiallisista, poliittisista, sosiaalisista ja kulttuurisista eroavuuksista huolimatta. Juuri kristologiaa ajatellen olemme voineet eräiden kirkkojen patriarkkojen kanssa yhdessä tunnustaa yhteisen uskomme Jeesukseen Kristukseen, tosi Jumalaan ja tosi ihmiseen. Autuaassa muistossa oleva paavi Paavali VI on allekirjoittanut tällaiset julkilausumat hänen pyhyytensä Shenouda III:n, koptilais- ortodoksisen paavin ja patriarkan(¹⁰³), ja Antiokian syyrialais- ortodoksisen patriarkan, hänen pyhyytensä Jakoub III:n, kanssa(¹⁰⁴). Olen itse vahvistanut kristillisen yksimielisyytemme ja tehnyt siitä johtopäätökset: dialogia kehitetään paavi Shenoudan kanssa(¹⁰⁵) ja pastoraalista yhteistyötä Antiokian syyrialaisen patriarkan, Mar Ignatius Zakka I Iwasin, kanssa.(¹⁰⁶)

Etiopian kirkon kunnioitetun patriarkan Abuna Pauloksen kanssa olemme yhdessä korostaneet kirkkojemme välillä vallitsevaa syvää yhteyttä hänen vieraillessaan luonani Roomassa 11. kesäkuuta 1993: "Meillä on yhteinen apostoleilta saatu usko, samat sakramentit ja sama apostoliseen seuraantoon perustuva virka - -. Tänään voimme todella väittää, että meillä on sama usko Kristukseen, vaikka uskon kysymykset ovatkin kauan aikaa jakaneet meitä."(¹⁰⁷)

Jokin aika sitten Herra soi minulle suuren ilon allekirjoittaa yhteisen kristologisen tunnustuksen idän syyrialaisen patriarkan, hänen pyhyytensä Mar Dinkha IV:n, kanssa, joka tästä syystä vieraili luonani Roomassa marraskuussa 1994. Ottaen huomioon erilaiset teologiset ilmaisut voimme tunnustaa yhdessä tosi uskon Kristukseen.(¹⁰⁸) Haluaisin ilmaista iloni tästä kaikesta autuaan Neitsyen sanoilla: "Minun sieluni ylistää Herran suuruutta." (Luuk. 1:46)