2. Kaikesta tästä nouseva haaste kohdistuu jokaiseen uskovaan. Heidän on otettava haaste vastaan. Voisivatko he mitenkään jättää tekemättä Jumalan avulla kaikkeaan repiäkseen maahan kristittyjä erottavat epäluottamuksen muurit ja särkeäkseen esteet ja ennakkoluulot, jotka estävät julistamasta Jeesuksen ristiin perustuvaa pelastuksen evankeliumia: Jeesushan on ihmisen, jokaisen ihmisen ainoa Vapahtaja. Kiitän Herraa siitä, että hän on ohjannut meitä kulkemaan kristittyjen ykseyden ja yhteyden tietä. Tie on tosin raskas kulkea, mutta sillä koetaan hyvin paljon iloakin. Teologiset, tunnustusten väliset keskustelut ovat tuottaneet myönteisiä ja käsin kosketeltavia tuloksia. Ne rohkaisevat jatkamaan matkaa.

Kristityt eivät saa väheksyä opinkäsityksissämme vallitsevia erimielisyyksiä, vaan niistä täytyy päästä ratkaisuun. Heidän on kuitenkin otettava vakavasti myös ikivanha, menneisyydestä periytyvä ymmärtämättömyys, molemminpuolinen epäluottamus ja ennakkoluulot. Hievahtamattomuus omista asemista, välinpitämättömyys ja riittämätön toistensa tunteminen ovat monesti pahentaneet tilannetta. Toiminnassa ekumenian hyväksi tarvitaan sen tähden myös sydämen kääntymystä ja rukousta.

Silloin historian muistotkin käyvät läpi välttämättömän puhdistumisen. Pyhä Henki virvoittaa armollaan Herran oppilaita rakkauteen, rohkeaan totuuden kohtaamiseen ja vilpittömään anteeksi antamiseen ja sovinnolliseen mieleen sekä miettimään yhdessä uudelleen kipeää menneisyyttään ja niitä haavoja, joita menneisyydestä valitettavasti vielä tänäänkin nousee esiin.

Evankeliumin yhäti tuore voima kutsuu heitä tunnustamaan yhdessä vilpittömästi ja täysin objektiivisesti onnettoman jakautuneisuuden alkuvaiheissa tehdyt erehdykset seuraamuksineen. Siihen tarvitaan rauhallista ja selkeää, totuuteen sitoutunutta ja Jumalan laupeuden elävöittämää näkökykyä, joka vapauttaa hengen ja herättää jokaisessa uuden valmiuden julistaa evankeliumia kaikille kansoille ja kansakunnille.