83. Olen puhunut Isän tahdosta, hengellisestä elintilasta, jossa jokainen yhteisö kuulee kutsun voittaa ykseyden tietä tukkivat esteet. Nyt kaikki kristilliset yhteisöt tietävät, ettei tämä vaatimus ole mahdoton eikä voitto esteistä ole saavuttamattomissa, kun Henki antaa voimansa; onhan niillä jokaisella omat kristillisen uskon marttyyrinsa.(¹³⁷) Jakautuneisuuden murhenäytelmästä huolimatta nämä veljet ovat kautta aikojen antautuneet Kristukselle ja hänen Isälleen niin radikaalisti ja ehdottomasti, että he ovat suostuneet vuodattamaan verensäkin. Eikö juuri tämä antautuminen todista siitä, että he ovat suostuneet "kääntymyksen dialogiin", joksi sitä nimitin edellä? Eikö juuri tämä dialogi korosta sitä, kuinka välttämätöntä on täydellisen yhteyden vuoksi mennä totuuden kokemisessa äärimmäisyyteen asti?