87. Ekumeeninen dialogi ponnistelee täydelliseen ykseyteen johtavalla tiellä synnyttääkseen veljellistä avunantoa, jotta yhteisöt antaisivat omastaan toisilleen sitä, mitä itse kukin tarvitsee kasvaakseen Jumalan suunnitelman mukaisesti lopulliseen täyteyteen (vert. Ef. 4:11- 13). Olen sanonut, että katolisena kirkkona tiedämme hyötyneemme todistuksesta, etsimisestä ja jopa siitä tavasta, jolla muut kirkot ja kirkolliset yhteisöt ovat painottaneet ja eläneet yhteisiä kristillisiä hyvyyksiä. Tälle veljelliselle vaikutukselle täytyy antaa olennainen sija niiden edistysaskelten joukossa, joita viimeksi kuluneina kolmenakymmenenä vuonna on otettu. Tällä kohdalla, jolle olemme edenneet(¹⁴⁴), on kiinnitettävä erityistä huomiota keskinäisen rikastamisen vaikutusvoimaan. Ainakin se kannustaa jatkamaan matkaa sitä täydellistä ja näkyvää yhteyttä kohti, jota kaipaamme ja jota tukee yhteys, joka jo on olemassa, kristillisissä yhteisöissä jo vaikuttavien kirkon yhteisten ainesten ansiosta. Tämä on evankeliumin säätämän keskinäisen ja toisille jakamisen lain ekumeeninen muoto. Toistan vielä kerran: "Meidän on kaikessa osoitettava, että haluamme ponnistella vastataksemme siihen, mitä kristityt veljemme oikeutetusti toivovat ja odottavat meiltä tuntiessamme nyt heidän ajatuksensa ja tunteensa - -. Jokaisen lahjat on saatava hyödyttämään kaikkia ja avautumaan kaikille."(¹⁴⁵)