Kehotus

100. Kääntyessäni äskettäin katolisen kirkon piispojen, papiston ja uskovien puoleen osoittaakseni tien, jolle on lähdettävä suuren juhlavuoden 2000 lähestyessä, sanoin muun muassa, että "paras tapa valmistua vuoteen 2000 on paneutua uudistunein voimin soveltamaan Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen opetusta mahdollisimman uskollisesti yksityisen uskovan ja koko kirkon elämään".(¹⁵⁹) Kirkolliskokous on - samoin kuin adventtikin - mahtava alku tielle, joka johtaa kolmannen vuosituhannen kynnykselle: kirkolliskokous antoi suuren merkityksen ponnisteluille palauttaa kristittyjen ykseys. Siksi minusta näytti tänä ekumeenisen armoittamisen aikana välttämättömältä vahvistaa ne perusvaatimukset, jotka kirkolliskokous on asettanut katolisen kirkon omalletunnolle. Olen vahvistanut ne palauttamalla mieleen kirkolliskokouksen esittämät perusperiaatteet sen edistymisen valossa, joka tällä välin on saavutettu tiellä kaikkien kastettujen täydelliseen yhteyteen.

Pyhä Henki tekee epäilemättä työtään näissä ponnisteluissa ja johtaa kirkkoa toteuttamaan Isän suunnitelman täydellisesti Kristuksen tahdon mukaisesti. Hän on ilmaissut tahtonsa murheellisessa mutta väkevässä rukouksessaan, joka - neljännen evankeliumin mukaan - tuli hänen huuliltaan sinä hetkenä, jona hän antautui pelastuksen tuovaan pääsiäisdraamaan. Kristus rukoilee tänään samoin kuin silloinkin, että uusi innostus elävöittäisi jokaisen ja jokainen voisi osaltaan rakentaa täydellistä ja näkyvää yhteyttä.