Kirkon opetuksen perustava merkitys

18. Ekumeniadekreetti ottaa esiin ajatuksen, jonka paavi Johannes XXIII esitti kirkolliskokouksen avajaisissa(³¹). Se kutsuu tapaa, jolla kirkon opetus esitetään, elementiksi, jota on jatkuvasti uudistettava.(³²) Tällöin ei ole kyse siitä, että kajottaisiin itse uskoon tai että dogmien sisältöä muutettaisiin, niistä pyyhittäisiin pois olennaisia sanoja, totuus muokattaisiin ajan maun mukaiseksi tai uskontunnustuksesta pyyhittäisiin yli kohtia sillä verukkeella, ettei niitä nykyisin enää ymmärretä. Jumalan tahtoma ykseys voi muuttua todellisuudeksi vain silloin, kun ilmoitetun uskon koskemattomuus tunnustetaan yhteisesti. Uskon asioissa tehty kompromissi olisi ristiriidassa Jumalan kanssa, joka on totuus. Voisiko kukaan pitää oikeana sellaista sovintoa Kristuksen, "tien, totuuden ja elämän" (Joh. 14:6), ruumiissa, joka saavutettaisiin totuuden kustannuksella? Kirkolliskokouksen julistus Uskonnonvapaudesta sanoo, että ihmisen arvoon kuuluu totuuden etsiminen, "varsinkin siinä, mikä koskee Jumalaa ja hänen kirkkoaan"(³³), ja suostuminen totuuden vaatimuksiin. "Yhteisyys", joka pettäisi totuuden, olisi vastoin yhteyttään tarjoavaa Jumalaa ja tarvetta totuuteen, joka asuu syvällä jokaisessa ihmissydämessä.