20. Kaikki edelläsanottu on äärimmäisen tärkeää ja merkitykseltään perustavaa ekumeeniselle työlle. Siitä ymmärrämme myös väärinkäsityksiin joutumatta, että ekumenia, kristittyjen ykseysliike, ei ole mikään "lisäke", joka liitettäisiin yhtenä osana kirkon perinteiseen toimintaan. Päinvastoin se kuuluu elimellisesti kirkon elämään ja toimintaan ja sen täytyy siis läpäistä kristittyjen yhteisyys ja olla ikään kuin hedelmää puussa, joka kasvaa terveenä ja rehevänä, kunnes se saavuttaa täyden mittansa.

Näin paavi Johannes XXIII uskoi kirkon ykseyteen, ja näin hän tähtäsi kaikkien kristittyjen ykseyteen. Hän totesi muista kristityistä, kristittyjen suuresta perheestä: "Se, mikä liittää meidät yhteen, on paljon voimakkaampaa kuin se, mikä meidät erottaa." Vatikaanin 2. kirkolliskokous puolestaan kehottaa: "Kaikki kristinuskovaiset muistakoot, että he sitä paremmin edistävät ja vieläpä toteuttavat kristittyjen ykseyttä, mitä innokkaammin he pyrkivät viettämään puhdasta elämää evankeliumin mukaisesti. Kuta lujempi on side, joka yhdistää heidät Isään, Sanaan ja Henkeen, sitä syvällisemmin ja helpommin he kykenevät vahvistamaan keskinäistä veljeyttään."(⁴¹)