56. Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen jälkeen otettiin edellä mainittua traditiota noudattaen jälleen käyttöön nimitys "sisarkirkko" piispansa ympärille kokoontuvasta osa- tai paikalliskirkosta. Erittäin merkittävä askel tiellä täydelliseen yhteyteen oli molemminpuolisten ekskommunikaatioiden kumoaminen, jotka olivat olleet kipeä kirkko-oikeudellinen ja psykologinen este ykseyden tiellä.

Ennen hajaannusta vallinneet ykseyden rakenteet ovat sellaista kokemusta ja perintöä, joka ohjaa meitä tiellä täydellisen yhteyden löytymiseen. Eihän Herra tietenkään ole näiden kahdentuhannen vuoden aikana lakannut jakamasta kirkolleen runsaasti armolahjojaan ja kasvuvoimaa. Siitä huolimatta idän ja lännen kirkkojen välillä yhä pidemmälle edennyt molemminpuolinen vieraantuminen on valitettavasti riistänyt kirkolta keskinäisen jakamisen ja avun antamisen rikkauksia. Jumalan armon avulla on ryhdyttävä ankariin ponnisteluihin täydellisen ykseyden rakentamiseksi näiden kirkkojen välille, sillä se on Kristuksen kirkolle monien hyvyyksien lähde. Tämä ponnistelu vaatii meiltä koko hyvän tahtomme, nöyrän rukouksen ja kestävää yhteistyötä, joka ei saa kuihtua mistään syystä. Apostoli Paavali kannustaa meitä: "Kantakaa toistenne taakkoja." (Gal. 6:2) Kuinka sopiva ja ajankohtainen apostolin kehotus onkaan meille! Perinteinen nimitys "sisarkirkot" saattakoon meitä alituisesti tällä tiellä.