102. Kautta vuosisatojen Jumalan Henki on antanut kirkolle kasvuvoimaa, ja hän rakentaa sitä. Uuteen vuosituhanteen katsoessaan kirkko rukoilee Hengeltä armoa, jotta Henki vahvistaisi kirkon ykseyttä ja sallisi sen kasvaa täydeksi yhteydeksi kaikkien muidenkin kristittyjen kanssa.

Miten siihen päästään? Ensinnäkin rukouksella. Rukouksen tulisi aina olla täynnä sitä levottomuutta, joka pyrkii ykseyteen ja on välttämätön muoto rakkautta, joka meillä on Kristukseen ja kaiken laupeuden Isään. Rukouksen on saatava ensimmäinen sija tiellä, jota kuljemme toisten kristittyjen kanssa kolmanteen vuosituhanteen.

Miten siihen päästään? Kiittämällä, sillä emme saavu määränpäähämme tyhjin käsin: "Myös Henki auttaa meitä - -. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin" (Room. 8:26) valmistaakseen meitä pyytämään Jumalalta sitä, mitä tarvitsemme.

Miten siihen päästään? Panemalla toivomme Henkeen, joka kykenee päästämään meidät menneisyyden haamuista, jakaantumisen tuskallisista muistoista. Hän voi suoda meille selkeää ymmärrystä, voimaa ja rohkeutta astua tarpeelliset askelet, niin että antautumisestamme tulee yhä uskottavampi.

Halutessamme kysyä, onko tämä mahdollista, vastaus kuuluu aina: on. Saman vastauksen kuulemme Nasaretissa Marian suusta, sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

Mieleeni nousevat pyhän Cyprianuksen sanat, joilla hän selittää Herran rukousta, joka on kaikkien kristittyjen rukous: "Jumala ei ota uhria vastaan riidoissa elävältä. Hän käskee tämän lähteä alttarilta sopimaan ensin veljensä kanssa. Vain tällä tavoin rauha siivittää rukouksemme, ja Jumala ottaa ne vastaan. Suurin uhri, minkä voimme Jumalalle antaa, on rauha ja sovinto veljien kesken, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen ykseyden yhdistämä kansa."(¹⁶²)

Eikö meidänkin pitäisi uuden vuosituhannen alkaessa rukoilla uusin mielin ja yhä kypsemmässä tietoisuudessa hartaasti armoa, että Herra valmistaisi meidät kaikki tällaiseksi ykseyden uhriksi?