3. Katolinen kirkko sitoutui Vatikaanin 2. kirkolliskokouksessa lähtemään ekumenian tielle, eikä se aio kääntyä siltä takaisin. Se kuuntelee Herran Henkeä, joka opettaa lukemaan tarkkaavasti ajan merkkejä. Kokemukset, joita kuluneina vuosina on saatu ja yhä saadaan ykseyteen pyrittäessä, luovat entistä kirkkaampaa valoa kirkon olemukseen ja sen jokaista aikakautta koskevaan lähetystehtävään. Katolinen kirkko näkee ja tunnustaa poikiensa ja tyttäriensä heikkoudet tietäen, että heidän syntinsä ovat samalla uskottomuutta, joka estää Vapahtajan suunnitelmaa toteutumasta. Kirkko ei lakkaa tekemästä parannusta, koska se tuntee jatkuvasti kutsun uudistua evankeliumin mukaisesti.

Samanaikaisesti se tunnistaa Herran voiman ja ylistää sitä entistä enemmän, onhan Herra antanut sille ylenpalttisen pyhyyden lahjan, vetää sitä puoleensa ja tekee sen kärsimisensä ja ylösnousemisensa kaltaiseksi.

Kirkko tietää, että sen historia on hyvin vaihteleva, mutta se pyrkii vapautumaan kaikesta pelkästään inhimillisestä tuesta voidakseen elää evankeliumin autuaaksi julistamisten lain sen koko syvyydessä. Tietäessään myös sen, ettei totuus pääse voitolle muutoin kuin vain "itse totuuden voimalla, joka lempeästi ja samalla voimallisesti täyttää sielut"(²), kirkko ei pyri saavuttamaan itselleen mitään muuta kuin vapauden julistaa evankeliumia. Itse asiassa sen auktoriteetti koetellaan juuri totuuden ja rakkauden palvelussa.

Omasta puolestani haluan tukea jokaista hyödyllistä aloitetta, jotta koko katolisen yhteisön todistus ymmärrettäisiin täysin puhtaana ja johdonmukaisena ennen kaikkea sen tehtävän valossa, joka odottaa kirkkoa uuden vuosituhannen kynnyksellä. Elämme aivan erityistä hetkeä, ja kirkko rukoileekin Herraa, että hän sallisi kaikkien kristittyjen ykseyden kasvaa täydelliseen yhteyteen.(³) Myös tämä kiertokirje tähtää tähän jaloon päämäärään. Se haluaa olla pääasiassa pastoraalinen kirje ja sellaisena tukea omalta osaltaan kaikkien niiden ponnistelua, jotka toimivat ykseyden asian hyväksi.