Ekumeeninen dialogi

28. Jos kerran rukous on ekumeenisen uudistuksen ja ykseyden kaipuun "sielu", niin kaikki se, minkä kirkolliskokous määrittelee dialogiksi, perustuu rukoukseen ja saa siitä pontta. Tällä määritelmällä on liittymäkohtansa myös oman aikamme yksilöä korostavaan ajatteluun. "Dialogi" kuuluu ihmisen olemukseen ja hänen arvoonsa. Filosofiankin näkökulmasta katsottuna tämä asennoituminen liittyy kirkolliskokouksen esittämään totuuteen ihmisestä: hän on "ainoa luotu olento maailmassa, jonka Jumala on tahtonut luoda tämän itsensä takia". Siksi ihminen "ei täysin voi löytää itseään muutoin kuin vilpittömässä oman itsensä antamisessa."(⁵¹) Dialogi on portti, jonka kautta ihmisen, sekä yksilön että yhteisön, on kuljettava voidakseen toteuttaa itseään. Vaikka käsite "dialogi" näyttääkin korostavan erityisesti tietoa (dia- logos), jokaisella dialogilla on itsessään koko maailman käsittävä eksistentiaalinen ulottuvuus. Se vaatii ihmisen, myös yhteisöt, subjektina kokonaan.

Paavi Paavali VI on esittänyt totuuden dialogista syvällisesti kiertokirjeessään Ecclesiam suam.(⁵²) Kirkolliskokous on opetuksessaan ja käytännöllisessä ekumeniassaan nojautunut hänen sanoihinsa. Dialogi ei ole pelkkää ajatustenvaihtoa. Se on aina tietyssä mielessä "saadun ja lahjojen vaihtamista".(⁵³)