bold = Main text
Chapter, Paragraph grey = Comment text
1 1,3 | ottaisi toisetkin huomioon, ei useinkaan arvosteta eikä
2 1,3 | valtakunnan välillä. Se ei ole dualismia vaan kaipausta ”
3 4 | tunnettua. Tässä yhteydessä ei liene mielekästä lähteä
4 4 | peruslähtökohdan esittäminen ei riitä tyhjentävästi selittämään
5 4 | käsityksen mukaan Jumala ei puhu (ainoastaan) suoraan
6 4 | sanasta, että ilman sanaa ei voi olla sakramenttiakaan,
7 4 | toisaalta myöskään Jumalan sana ei ole vain suullinen tai kirjallinen
8 4 | Toisin sanoen: sakramentti ei voi olla ilman Jumalan sanaa,
9 4 | aine tai elementti, jonka ei välttämättä tarvitse merkitä
10 4 | synneistäpäästö, vaikka siinä ei olekaan läsnä ”elementtiä”
11 4,0(3) | Tässä yhteydessä ei ole mielestäni olennaista,
12 4,0(3) | mitään periaatteellista syytä ei liene olla käyttämättä siitä
13 4 | luterilaisessa kirkossa ei voida pitää esimerkiksi
14 4 | ja ehtoollista, koska se ei välitä vastaanottajalleen
15 4 | eronnutta tai erotettua ei ordinoida uudelleen, jos
16 4 | Suomen ev.-lut. kirkossa ei ole kuitenkaan olemassa
17 4 | ihmisen vastaanottama, ihminen ei tee sakramentissa mitään
18 4 | usko kuuluvat yhteen. Usko ei kuitenkaan tee sakramentteja
19 4 | käskystä ja lupauksesta. Kaste ei tule vääräksi siitä, uskooko
20 4 | uskooko kastettava vai ei, eikä ehtoollinen muutu
21 4 | ateriaksi sen kohdalla, joka ei usko. Sakramentit ovat päteviä
22 4 | perin luterilaisuudessa tämä ei merkinnyt sakramenttien
23 4 | käsittämisestä: sakramentti ei koske vain yksilöä, vaan
24 4,0(6) | roomalaiskatolisessa kirkossa, se ei ole ristiriidassa luterilaisen
25 4 | yleistymässä ajattelu, että ei ole tarpeen yrittää määritellä
26 4 | muilla pyhillä toimituksilla ei ole. ~~Edellä on jo tullut
27 4,0(7) | evankelis-luterilaisella kirkolla ei ole normatiivista eikä muutenkaan
28 4 | sakramenttina, koska siitä ei ole Raamatussa selvää asetusta.
29 4 | päällepanemisella. Konfirmaatio ei ole itsenäinen sakramentti,
30 4 | liittyvä sakramentaalia. Se ei ”vahvista” kastetta siinä
31 4 | järjestyksen” piiriin. -9 Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei
32 4 | Sairaan voitelu, jota ei ole Suomen evankelis-luterilaisen
33 4 | toimitusta papilta pyytää. Se ei siis ole kirkkomme virallinen
34 4 | luonnollisesti jo siitä, että se ei kohdistu elävään vaan jo
35 4 | iäisyyteen siirtyneeseen. Luther ei muotoillut hautaansiunaamiskaavaa,
36 4 | pyhyyttä, koska kirkkomme ei tunne ”aineellista armoa”.
37 4 | Tämä jyrkkä vaihtoehto ei kuitenkaan ole hedelmällinen
38 4 | käyttöön, jolloin niitä ei saa käsitellä niiden käytölle
39 4 | niihin liittyvää pyhyyttä ei ole välttämätöntä määritellä
40 4 | habitusta tai kvaliteettia vai ei. Asiaa voi lähestyä tässä
41 4,0(14)| läsnäoleviksi... Ehtoollispöytä ei ole ehtoollista palvelevan
42 4,0(14)| ulkopuolella Herran pöytä, se ei ole alttari sanan varsinaisessa
43 4,0(14)| alttarina palvelleesen pöytään ei tartu sellaista sakraalia
44 4 | olla erilaisuutta, joka ei särje kirkon ykseyttä. Erojen
45 4 | ykseyttä. Erojen salliminen ei kuitenkaan merkitse, että
46 4 | Jumalan lahja. Sinänsä se ei tarvitse erityistä pyhittämistä.
47 5 | TOIMITUKSET ~~Ortodoksinen kirkko ei varsinaisesti ole koskaan
48 5 | Patristisessa ajattelussa kirkolle ei ole annettu määritteitä
49 5 | Kirkkoisien aikakaudella kirkko ei ollut spekulaatioiden kohteena,
50 5 | jumalallinen totuus, jota ei tarvinnut määritellä. ~~
51 5 | määritellä. ~~Nykypäivänä asia ei ole näin itsestään selvää.
52 5 | esimerkiksi kirkon pelastusnäkemys ei ole saavuttanut läntisen
53 5 | Jumalan valtakunta. Sen ykseys ei ole riippuvainen skismoista
54 5 | jäsenten täyteys". Kirkko ei ymmärrä sakramentteja symboleina
55 5,1 | koska se, mihin uskomme, ei ole samaa, mitä me näemme,
56 5,1 | tunnettu toteamus on: "Ihminen ei pelastu yksin vaan yhdessä
57 5,1 | ehtoollista siunattaessa ei siunata vain leipä ja viini
58 5,1 | nykyisessä maailmassa - ei vain olla otollisia ja valmistautuneita
59 5,1 | Katumuksen sakramentissa pappi ei lausu synninpäästöä matkan
60 5,1 | on rakkautemme kohteena, ei pelkomme. ~~Ortodoksinen
61 5,1 | sairaanvoitelu. Toisaalta kirkko ei erottele sakramentteja ja
62 5,1 | ja pelastumisessa. Kirkko ei myöskään ole määrittänyt
63 5,1 | Patristisella kaudella ei ollut käytössä teknistä
64 5,1 | huomattava, että toimittaja ei koskaan lausu ensimmäisessä
65 5,2 | mirhallavoitelua, häntä ei ole täydellisesti kastettu."
66 5,2 | Patristinen pelastusoppi ei perustu ajatukseen Aadamilta
67 5,2 | Mutta kasteen salaisuus ei rajoitu tähän, sillä se
68 5,3 | Ortodoksisessa kirkossa ei ole annettu periksi kiusaukselle
69 5,3 | ortodoksisessa kirkossa ei ole mikään viimeinen voitelu
70 5,3 | siunaaminen. Parantumista ei anota päämääränä sinänsä
71 5,4 | kirkon jäseninä. Kirkko ei sinänsä tuominnut toista
72 5,4 | oli hyväksyttyä, vaikka ei aina kirkon "siunaama" perhe-elämän
73 5,4 | kiistoja, kukaan heistä ei vastustanut avioeroa koskevaa
74 5,4 | maailmassa kirkon tehtävänä ei missään tilanteessa voi
75 5,4 | kirkoissa. Jos tällaiseen ei olisi suostuttu, toiset
76 5,5 | kärsivä Palvelija, joka ei tullut palveltavaksi vaan
77 5,5 | romahtaa. Jos me kysymme, miksi ei naispappeutta, meidän on
78 5,5 | tuntee, että isää ja äitiä ei tarvita muuhun kuin rahan
79 5,5 | ansaitsemiseen perheelle. Kirkko ei kehota kumoamaan isän ja
80 6,1 | on Herran palvelija, joka ei muserra murtunutta ruokoa
81 6,1 | kristillisistä kirkoista ei voi julistaa olevansa maailman
82 6,1 | Näin ymmärrettynä Kristus ei ole vain toivon kohde, vaan
83 6,1(1) | Kristuksen läsnäolo kristityssä ei koskaan erota häntä ”yksityiseksi
84 6,2 | rohkeuden ylläpitäjiä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä,
85 6,2 | ottaisi toisetkin huomioon, ei arvosteta eikä ehkä enää
86 6,2 | yhteiskunnan ulkopuolelle, häntä ei tarvita mihinkään eikä hänellä
87 6,2 | mahdollisuuksia. Toivoa paremmasta ei lainkaan ole. Syrjäytyneiden
88 6,3 | niin, että kenenkään hyvä ei ole omaa, vaan Kristukselta
89 6,3 | kenenkään synti, hätä ja kuorma ei ole hänen omilla harteillaan,
90 6,3 | Kristuksen vanhurskaudesta, se ei kuitenkaan kerralla hävitä
91 6,3 | vähittäinen lisääntyminen. Tämä ei tapahdu kerralla, vaan kestää
92 6,3 | vastaanottajasta. Hänen ei tule etsiä sakramentista
93 6,4 | sellaiseen, mitä ihmisillä ei ole, mutta jonka saamista
94 6,4 | Jumalan lahja, jonka varaan ei kuitenkaan tule jäädä. Sen
95 6,4 | välttämätöntä, mutta elämää ei kuitenkaan tule rakentaa
96 6,4 | olennaisena piirteenä, mutta se ei kuitenkaan ole elämän perusta.
97 6,4 | ole elämän perusta. Kirkko ei torju luonnollista toivoa
98 6,4 | samalla, että elämän perusta ei ole siinä, että yhteiskunnalliset
99 6,4 | modernissa merkityksessä ei vielä puhuttu. Esimerkkejä
100 6,4 | toivo paremmista ajoista ei perustu yksilön pyrkimykselle
101 6,4 | hyvän jakamisesta. Jakaminen ei tässä tarkoita ns. ”jakopolitiikkaa”,
102 6,4 | globaalit ulottuvuudet, enää ei ole kysymys hyvän jakamisesta
103 6,4 | kuten reformaatioaikana, ei myöskään kansallisvaltiossa,
104 6,4 | jakamiseksi entistä tasaisemmin ei kuitenkaan ole olemassa.
105 6,4 | annettu sellainen asema, joka ei niille kuulu ja tosiasiassa
106 6,4 | myös sellainen toivo, joka ei koskaan saavuta täyttymystään,
107 6,5 | kuin koko ihmiskunnankaan - ei tule rakentaa tällaisen
108 6,5 | niiden välityksellä. Ihminen ei kuitenkaan ole pelkästään
109 6,5 | Valtio instituutioineen ei siis ole hyvän lähde, vaan
110 6,5 | Tällöin yhteisön jäsenen hyvä ei toteudu niinkään hänen omaan
111 6,5 | sosiaaliturvaa, jonka taso ei perustu pelkästään henkilön
112 6,5 | solidaarinen yhteisöllisyys ei pyri estämään yksilöiden
113 6,6 | hyvään. Tällainen toivo ei kuitenkaan ole kestävää
114 6,6 | pysyvän toivon sisältöä ei voi esittää ilman yhteyttä
115 6,6 | lähimmäisiin. Mutta usko ei voi tuntea Jumalaa, ellei
116 6,6 | toteutumiseen, vaikka se ei näkisikään mitään muuta
117 6,6 | suuntautuu siihen, mikä ei näytä rakastamisen arvoiselta
118 6,6 | kohdistuvat Jumalaan, joka ei ilmesty meille mahtavana
119 6,6 | on sisäinen ihminen, joka ei itse tee tekoja vaan ottaa
120 6,6 | ottaa ne vastaan, mutta ei tee niitä ihmisen omaisuudeksi
121 6,6 | yhdistytään jo siihen, mikä ei vielä näy eikä näytä edes
122 6,6 | teoista tai ansioista. Hän ei pane toivoaan luotuihin
123 6,6 | huomata, että epätoivon syy ei poistu aktiivisella toiminnalla
124 6,6 | ihmisen Jumalaan. Toivon kohde ei kuitenkaan ole näkyvä eikä
125 6,6 | ainoastaan sen, mitä se ei toivo. Kristillinen toivo
126 6,6 | tietää kyllä, että sen kohde ei ole mikään luotu, ei mikään
127 6,6 | kohde ei ole mikään luotu, ei mikään nähtävä ja kosketeltava,
128 6,6 | ja salattu Jumala. Toivo ei tiedä, mitä se toivoo, koska
129 6,6 | Sielu toivoo sitä, mitä se ei näe eli Jumalaa ja se toivoo
130 6,6 | se toivoo siinä, mitä se ei näe eli Jumalassa. ~~Myös
131 6,6 | aisteilla ja ymmärryksellä ei voi tavoittaa Kristuksen
132 6,6 | ihmisen siihen, mitä hän ei näe. Näkyvä ja havaittava
133 6,6 | kristitty on siinä, mitä hän ei näe eli Kristuksen hengellisessä
134 6,6 | Jumalaan, hänen toivonsa ei perustu mihinkään havaittavaan,
135 6,6 | voi kohdata häntä. Hänhän ei pidä hyvän lähteenä luotuja,
136 6,6 | lupauksensa, vaikka mikään niistä ei olisi nähtävissä eikä koettavissa,
137 7,1 | sanoihin apostoleille: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja
138 7,1 | Apt. 1:7-8). ~~Hesykius ei ollut tyytyväinen vastaukseen.
139 7,1 | toista tulemista. Raamattu ei siihen anna konkreettista
140 7,1 | Niinpä historian loppua ei voida laskea numeroilla.
141 7,3 | käännekohta, vaikkakaan ihminen ei koskaan täysin ymmärrä Jumalan
142 7,4 | ymmärtää ihmisen katumuksen, ei individualistisesti syntien
143 7,4 | olivat läsnäolevia. Kyseessä ei kuitenkaan ollut jokin mielikuvituksellinen
144 7,4 | kirkkaudesta, ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut,
145 7,4 | korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa,
146 7,5 | ruumis. Kirkon katolisuus ei ole objektiivinen lahja,
147 7,6 | aikaan, vaikka niiden välille ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä.
148 7,6 | välille, mitä ”jo” on ja mitä ”ei vielä” ole. Kristuksen inkarnaation
149 7,6 | Jumalan valtakunnan välillä ei ole dualismia, vaan se on
150 7,7 | Anastasios, 1) ~~Anamneesi ei viittaa pelkästään menneisyyteen.
151 7,7 | mutta myös rajat. Historia ei ole pelkkää varjoa, toisin
152 7,7 | täyttymystä. Siellä historiaa ei enää ole. Aika täytyy ikuisuudella.
153 7,7 | Niinpä historia kypsyy ei vain tuomiolle, vaan myös
154 7,8 | perusasioista. Sitä ennen ei voi olla yhteisiä sakramentteja.
155 7,8 | valmistelussa, mutta yhteistä linjaa ei toistaiseksi ole löydetty.
156 7,8 | mukaan? Näihin kysymyksiin ei varmaan ole helppoja vastauksia,
|