Lääkintätaito Jumalan lahjana 

Mitä sitten ajatellaan lääkäreistä ja lääkitsemisestä? Ensinnä on syytä mainita, että tästä asiasta puhuessaan kirkon opettajat pitävät selviönä sitä, että lääkintää tulee harjoittaa vain niiden, jotka tuntevat lääkitsemisen taidon tai nykykielen mukaan lääketieteen. Kyseinen taito nähdään nimenomaan Jumalan lahjana ihmisille. Asia nähdään myös siinä valossa, että tuo taito on tarpeellinen, jotta ihmisen vajavaisuutta tietyissä tilanteissa voidaan täydentää ja näin vahvistaa hänen mahdollisuuksiaan olla Jumalan tahdon ja tarkoitusten välikappaleena. Terveyden heikkeneminen nähdään toisaalta ihmisen ulkopuolella olevien syiden aiheuttamaksi, toisaalta ns. sisäisten syiden aikaansaamaksi, jolloin tarkoitetaan esimerkiksi väärää tai liiallista ruokaa tai tasapainoa rikkovaa kohtuuttomuutta ja yksipuolisuutta. 

Lääkintätaidon selitetään syntyneen Jumalan johdatuksesta ja ihmisen kokeilun tuloksena. Kaupungeissa ja yhteisöissä elävien on mahdollista turvautua asiantuntijoiden antamaan lääkintään, autiomaan kilvoittelijan on rakennettava suuresti rukoukseen ja omakohtaiseen kohtuullisuuteen. Olemme jo aikaisemmin korostaneet, miten terveyden palauttaminen nähdään samalla mahdollisuutena palvelemiseen. Siksi isät selvästi tuomitsevat asenteen, jossa surraan sitä, että sairaus on esteenä elämän hyvistä lahjoista nauttimiselle. Tämä selitetään itsekkyydeksi. 

Lääkitsemisen merkittävänä välikappaleena nähdään erilaiset, eri sairauksien hoitoon soveltuvat yrtit. Niitäkin on useassa tapauksessa viljeltävä ja kasvatettava aivan kuten on nähtävä vaivaa ruoan ja juoman, vaatteiden, lämmön jne. tuottamiseksi. Terveyttä palauttavat tai edistävät yrtit nähdään nekin jumalallisen luomistyön piiriin kuuluvina. Tähän näkökohtaan viitataan myös silloin, kun joku arvostelee lääkeyrtteihin turvautumista ikään kuin vastakohtana rukoukseen turvautumiselle. Perinteinen ajattelu haluaa pikemminkin yhdistää nämä molemmat eli lääkkeiden käytön ja rukouksen terveyden palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi. Yrttien ohella puhutaan erilaisista juurista, kukista, mehuista, merestä saatavista aineista, leikkausvälineistä jne. 

Kun puhutaan siitä, että jotkut ihmiset käyttävät väärin lääkintää, korostetaan samalla, että tämä ei missään mielessä ole eikä saa olla esteenä oikealle käytölle. Abusus non tollit usum, kuten jo vanhat roomalaiset sanoivat. Kaikkia taitoja ja valmiuksia voidaan väärinkäyttää ja kaikkia rajoja voidaan ylittää kielteisessäkin mielessä, mutta oikea asenne on tästä huolimatta aina mahdollinen. Väärinkäyttäjien takia meidän tulee itse pyrkiä lääketaidon oikeaan käyttöön myös oikean esimerkin antamiseksi.