Oikeudenmukainen hoito kaikille

Mutta onko todella näin? New England Journal of Medicinessa vuonna 1994 julkaistussa artikkelissa ”Kuolemisen talous: kuvitelma kulujen säästymisestä elämän päättyessä” kirjoittajat päätyivät tarkan tutkimuksen jälkeen lopputulokseen, jonka mukaan terveydenhuollon kokonaismenoja ei onnistuta vähentämään jättämällä käyttämättä korkean teknologian hengissäpitojärjestelmiä. Näin heikentyneistä hoitotoimenpiteistä kertyvä säästösumma on korkeitaan 3,3 prosenttia terveydenhoidon kokonaiskustannuksista.

Tutkijoiden mukaan tämä summa on huomattavasti pienempi kuin toisaalla ennakoitu miljardien dollareiden säästö ja pienempi kuin terveydenhuollon hallintomenojen leikkauksesta koituva arvioitu säästö. Tutkijat toteavat: ”Minkä tahansa tien valitsemmekin terveydenhuollon menojen leikkaamisessa, meidän täytyy lopettaa kuvittelu, että hoitotestamentit tai vähemmän aggressiivinen hoito elämän loppupuolella ratkaisisivat terveydenhuoltomme taloudelliset ongelmat.” Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei tarkoita ainoastaan voimavarojen järkevää ja reilua jakamista, vaan myös kaikkien yhtäläistä oikeutta kehittyneisiin hoitoihin. Toisten potilaiden poissulkeminen nykyaikaisen hoidon piiristä – ei sen vuoksi, että pitäisimme sitä turhana vaan sen vuoksi, että me uskomme hoidon onnistumisen todennäköisyyden olevan pienempi kuin toisilla potilailla - on epäoikeudenmukaista.