Ortodoksinen näkemys

Mielestäni ortodoksilääkärin pitää ennen kaikkea ymmärtää, että ihmiselämä on Jumalan lahja riippumatta siitä, miten lääketieteellisiä, lakiin liittyviä, sosiaalisia ja taloudellisia tosiasioista arvioidaan. Jumala antaa elämän, ja hän myös ottaa sen pois. Jos ihminen anastaa tämän oikeuden itselleen, hän syyllistyy vakavaan ylpeyden syntiin.

Toiseksi, ihmiselämän pyhyys ja arvo on ehdoton eikä se riipu elämänlaadusta tai elämän säilyttämisen kustannuksista. Ei siis ole elämää, joka ei olisi elämisen arvoista.

Syyttäjää Nürmbergin oikeudenkäynnissä avustaneen amerikkalaisen psykiatrin Leo Alexanderin mukaan ajatus elämästä, joka ei ole elämisen arvoista, oli ensimmäinen kohtalokas askel, joka johti Saksan kansanmurhaksi muuttuneisiin 1930-luvun eutanasiaohjelmiin.

Kolmanneksi, ihmisessä oleva sielu ei lakkaa olemasta silloinkaan, kun ihminen näyttää elävän vain biologisessa mielessä, eikä kukaan voi sulkea pois mahdollisuutta, että ihmisellä on sisäisiä kokemuksia ja mentaalisia prosesseja, joita hän ei kykene ulkomaailmalle välittämään.

Lopuksi, lääkärin vastuu rajoittuu pääasiassa potilaiden hoitamiseen. Jos taloudelliset tai tekniset voimavarat ovat riittämättömät, on se terveydenhuollon suunnittelijoiden ja valtion asia, eikä sen pidä vaikuttaa lääkärin päätöksiin oikean hoidon varmistamisesta potilaille.

[Suomennos OT/ Ilja Sidoroff, Suomen Syndesmos-toimikunnan puheenjohtaja]

…………………………………...............................................