Hoidon tarpeen arviointi

Hoidon arvioiminen hyödyttömäksi merkitsee kliinistä arviota siitä, että erityishoito ei johda toivottuun tulokseen. Tähän liittyy usein subjektiivinen arvio potilaan elämänlaadusta. Kuitenkin monissa tapauksissa lääkärin arvio onnistuneen hoidon mahdollisuuksista on osoittautunut vääräksi. Aiemmin esimerkiksi ajateltiin, että syöpäpotilaiden sydänelvytys olisi turhaa, koska kukaan elvytetyistä ei päässyt pois sairaalasta.

Vuonna 1991 Archives of Internal Medicine -lehdessä julkaistussa artikkelissa todettiin, ettei missään ollut kansainvälisesti ilmoitettu yhdenkään sydänpysähdyksen saaneen syöpäpotilaan kotiutuneen. Kuitenkin samana vuonna Vitelli raportoi Journal of Clinical Oncology -lehdessä tutkimuksesta, joka oli tehty New Yorkissa sijaitsevassa Sloan Kettering -syöpäinstituutissa. Tutkimus osoitti, että 10,5 prosenttia sydänpysähdyksen saaneista syöpäpotilaista selvisi hengissä ja kotiutettiin sairaalasta. On selvää, että riittämättömän tiedon varassa tehdyt yleistykset ja tietämättömyys uusien hoitojen kehityksestä voivat johtaa väärään arvioon hoidon hyödyllisyydestä.

Potilaan tilan tarkka diagnoosi voi olla määräävänä tekijänä päätöksessä, käytetäänkö hoitoon huipputeknologiaa. Tietokoneiden käytön myötä on luotu diagnooseja tekeviä matemaattisia malleja, joita on testattu teho-osastoilla. Mikään näistä malleista ei kuitenkaan ole täysin luotettava, ja monissa tapauksissa potilaat, joiden kuoleman mallit ennustivat, säilyivät hengissä ja pääsivät sairaalasta.