| Table of Contents | Words: Alphabetical - Frequency - Inverse - Length - Statistics | Help | IntraText Library | ||
| Alphabetical [« »] iv 8 ix 1 j 1 ja 1012 jaakob 1 jacques 1 jää 3 | Frequency [« »] ----- ----- ----- 1012 ja 667 on 286 että 277 se | Ioannes Paulus PP. II Fides et Ratio IntraText - Concordances ja |
Chapter, Paragraph
1 Intro | lähetän teille tervehdykseni ja apostolisen siunauksen! ~ 2 Intro | apostolisen siunauksen! ~Usko ja järki (fides et ratio) ovat 3 Intro | päästä tuntemaan totuuden ja lopulta itse Jumalan, jotta 4 Intro | oppiessaan tuntemaan Jumalan ja häntä rakastaessaan oppisi 5 Jod,1 | halki kohtaamaan totuuden ja omaksumaan sen yhä syvemmin. 6 Jod,1 | tuntemaan todellisuuden ja maailman, sitä paremmin 7 Jod,1 | samalla kysymys olevaisen ja hänen oman olemassaolonsa 8 Jod,1 | minä olen? Mistä tulen, ja mihin olen menossa? Miksi 9 Jod,1 | sukeltavat esiin myös Vedoissa ja Avestassa. Näemme ne Kungfutsen 10 Jod,1 | Avestassa. Näemme ne Kungfutsen ja Laotsen kirjoituksissa, 11 Jod,1 | Tirthankaran julistuksessa ja Buddhalla, Homeroksen runoudessa 12 Jod,1 | runoudessa sekä Euripideen ja Sofokleen tragedioissa samoin 13 Jod,1 | tragedioissa samoin kuin Platonin ja Aristoteleen filosofisissa 14 Jod,1 | aikojen ihmisen sielua, ja niihin löydetyistä vastauksista 15 Jod,2 | Kristus on "tie, totuus ja elämä" (Joh. 14:6). Niiden 16 Jod,2(1) | profeetalliseen lähetystehtävään, ja tämän lähetystehtävän antamasta 17 Jod,2(1) | sitä, että rakastamme sitä ja pyrimme ymmärtämään sen 18 Jod,2(1) | tutummaksi meille itsellemme ja muille koko vapahtavassa 19 Jod,2(1) | kirkkaudessaan, syvyydessään ja samalla yksinkertaisuudessaan." ( 20 Jod,3 | totuuden syvempää tietämistä ja tehdä siten oma olemassaolonsa 21 Jod,3 | kysymyksen elämän tarkoituksesta ja hahmottamaan siihen vastauksen. 22 Jod,3 | viisauteen". Filosofian synty ja kehitys osuukin juuri siihen 23 Jod,3 | kysyä asioiden perustaa ja päämäärää. Se näyttää monin 24 Jod,3 | Se näyttää monin tavoin ja muodoin, että pyrkimys totuuteen 25 Jod,3 | kulttuurien hahmottumiseen ja kehittymiseen. Tämän todetessamme 26 Jod,3 | filosofisissa muodoissa ja kehittyy niissä kypsyyttä 27 Jod,3 | joita monet kansalliset ja kansainväliset lainlaadintatyöt 28 Jod,4 | korostettava sitä, että yhtä ja samaa käsitettä käytetään 29 Jod,4 | johdattaa tähän kysymykseen ja selvittää sitä. Ihminen 30 Jod,4 | käsittäisi itsensä paremmin ja voisi toteuttaa itseään 31 Jod,4 | olevansa sidoksissa maailmaan ja suhteessa toisiin olentoihin, 32 Jod,4 | jotka ovat hänen kaltaisiaan ja joiden kohtalo on hänenkin 33 Jod,4 | toistuvat entisen kaltaisina, ja hän menettää ennen pitkää 34 Jod,4 | ankaran ajattelun muodon, ja rakentaa siten, lausumien 35 Jod,4 | lausumien johdonmukaisuuden ja sisältöjen yhteneväisyyden 36 Jod,4 | kulttuurisissa ympäristöissä ja eri aikakausina tuloksiin, 37 Jod,4 | josta se on lähtöisin, ja palvella sitä johdonmukaisesti. ~ 38 Jod,4 | vaikka ajat vaihtelevat ja tieto kasvaa. Ajatelkaamme, 39 Jod,4 | nonkontradiktion, finaliteetin ja kausaliteetin prinsiippejä 40 Jod,4 | subjektina, jolla on ymmärrys, ja hänen kykyään tuntea Jumala, 41 Jod,4 | kykyään tuntea Jumala, totuus ja hyvä, tai vielä joitakin 42 Jod,4 | moraalisia peruslauseita. Nämä ja muut seikat viittaavat siihen, 43 Jod,4 | järki onnistuu käsittämään ja muotoilemaan olemisen ensimmäiset 44 Jod,4 | muotoilemaan olemisen ensimmäiset ja yleiset prinsiipit ja tekemään 45 Jod,4 | ensimmäiset ja yleiset prinsiipit ja tekemään niistä loogisesti 46 Jod,4 | tekemään niistä loogisesti ja deontologisesti merkittävät 47 Jod,5 | syventää uskon käsittämistä ja välittää evankeliumin totuus 48 Jod,5 | ajatelleisiin edeltäjiini ja kiinnittää katseen tähän 49 Jod,5 | pyrkinyt entistä suurempaan ja entistä syvempään tietämiseen. 50 Jod,5 | tiedon alueilla kulttuuria ja historiaa kehittämällä. 51 Jod,5 | mielivaltaisista käsityksistään, ja hänen laatunsa persoonana 52 Jod,5 | itsestään tietämisen taakan alle ja menettää päivästä päivään 53 Jod,5 | kykyään nostaa katseensa ylös ja, riskin ottaen, päästä totuuteen 54 Jod,5 | laimin kysymyksen olemisesta ja keskittänyt pyrkimyksensä 55 Jod,5 | tälle totuudelle raja-aitoja ja rajoituksia. ~Tästä on kehittynyt 56 Jod,5 | monenlaista agnostisismia ja relativismia, joiden seurauksena 57 Jod,5 | joka aaltojen tavoin nousee ja laskee: kun filosofinen 58 Jod,5 | inhimillistä eksistenssiä ja sen ilmenemismuotoja, se 59 Jod,5 | eksistenttejä, hermeneuttisia ja lingvistisiä katsomuksia, 60 Jod,5 | eletystä elämästä, olemisesta ja Jumalasta. Niinpä modernissa 61 Jod,5 | yhteiskunnallisen elämän mielekkyydestä ja viimeisestä perustasta. 62 Jod,6 | Samoin kirjoitan teologeille ja filosofeille, joiden tehtävä 63 Jod,6 | ihminen löytäisi oikean tien ja saavuttaisi totuuden ja 64 Jod,6 | ja saavuttaisi totuuden ja siinä levon vaivoissaan 65 Jod,6 | piispat ovat "jumalallisen ja katolisen totuuden todistajia" (3). 66 Jod,6 | omiin tiedostamiskykyihinsä, ja esittää filosofialle haasteen 67 Jod,6 | jälleen aitoon arvoasemaansa ja kehittyä siinä. ~Minulla 68 Jod,6 | edelleen noita ajatuksia ja kiinnittää tällöin huomion 69 Jod,6 | huomion juuri totuuden teemaan ja keskittyä sen perustaan 70 Jod,6 | Ajassamme tapahtuvat nopeat ja laaja-alaiset muutokset 71 Jod,6 | jolle kuuluu tulevaisuus ja josta tulevaisuus riippuu, 72 Jod,6 | perustan, jolle yksilön ja yhteisön olemassaolo voidaan 73 Jod,6 | katseensa pois totuudesta ja pitävät parempana välittömästi 74 Jod,6 | kuuluu muokata ajattelua ja kulttuuria ohjaamalla jatkuvasti 75 Jod,6 | suurenmoisista kyvyistä ja se antautuisi uusin ja rohkein 76 Jod,6 | kyvyistä ja se antautuisi uusin ja rohkein mielin toteuttamaan 77 I,7 | 16:25-26): "Hyvyydessään ja viisaudessaan Jumala on 78 I,7 | tahtonut ilmoittaa itsensä ja tehdä tiettäväksi tahtonsa 79 I,7 | Pyhässä Hengessä Isän luokse ja heidät tehtäisiin osallisiksi 80 I,7 | saada kosketus ihmiskuntaan ja pelastaa se. Rakkauden lähteenä 81 I,8 | mietiskelee ilmoitusta Raamatun ja isien koko tradition valossa. 82 I,9 | mietiskelyllä saavutettu totuus ja ilmoituksen totuus eivät 83 I,9 | Jumalan antamaan todistukseen ja tarvitsee avukseen armon 84 I,9 | tukeutuu aistihavaintoihin ja kokemukseen ja liikkuu yksistään 85 I,9 | aistihavaintoihin ja kokemukseen ja liikkuu yksistään ymmärryksen 86 I,9 | ymmärryksen valossa. Filosofia ja tieteet kiertelevät luonnollisen 87 I,9 | vastoin Hengen valaisema ja ohjaama usko tunnistaa pelastuksen 88 I,9 | pelastuksen sanomassa "armon ja totuuden täyteyden" (vert. 89 I,10 | ilmoituksen tuovaan Jeesukseen ja esittäneet hänestä lähtien 90 I,10 | Moos. 33:11; Joh. 15:14-15) ja vaeltaa heidän keskuudessaan ( 91 I,10 | Baar. 3:38) kutsuakseen ja liittääkseen heidät yhteyteen 92 I,10 | toisiinsa liittyvin teoin ja sanoin siten, että Jumalan 93 I,10 | suorittamat teot osoittavat ja vahvistavat sanojen kuvaaman 94 I,10 | sanojen kuvaaman opetuksen ja todellisuuden, kun taas 95 I,10 | sanat julistavat tekoja ja valaisevat niihin sisältyvän 96 I,10 | ilmentämä syvä totuus Jumalasta ja ihmisten pelastuksesta säteilee 97 I,10 | koko ilmoituksen välittäjä ja täyteys." (8) ~ 98 I,11 | ikään kuin upotettu aikaan ja historiaan, tapahtuihan 99 I,11 | merkityksen" (9), sillä luomisen ja lunastuksen koko teko tulee 100 I,11 | tulemisessa me jo nyt koemme ja ennakoimme ajan tulevaa 101 I,11 | ihmiselle tästä itsestään ja ihmiselämästä, on siis upotettuna 102 I,11 | on siis upotettuna aikaan ja historiaan. Se on luonnollisesti 103 I,11 | sanoin: "Puhuttuaan monesti ja monella tapaa profeettain 104 I,11 | asuisi ihmisten keskuudessa ja kertoisi heille Jumalan 105 I,11 | Jumalan sanoja' (Joh. 3:34) ja täyttää pelastuksen työn, 106 I,11 | 9) - koko läsnäolollaan ja ilmestyksellään, sanoilla 107 I,11 | ilmestyksellään, sanoilla ja teoilla, merkeillä ja ihmeillä, 108 I,11 | sanoilla ja teoilla, merkeillä ja ihmeillä, mutta varsinkin 109 I,11 | mutta varsinkin kuolemallaan ja kunniakkaalla ylösnousemuksellaan 110 I,11 | ylösnousemuksellaan kuolleista ja lopulta totuuden Hengen 111 I,11 | lähettämisellä täyttää, täydentää ja jumalallisin todistuksin 112 I,12 | mikä on meille tutuinta ja helposti koeteltavissa, 113 I,12 | ahtaasti tiettyyn alueeseen ja kulttuuriin, vaan se avautuu 114 I,12 | avautuu jokaiselle miehelle ja naiselle, joka on valmis 115 I,12 | luokse; Kristus on kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta 116 I,12 | totuus hänen elämästään ja kohtalosta, johon historia 117 I,12 | tuskan, viattoman kärsimyksen ja kuoleman kysymyksiin kuin 118 I,12 | Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen salaisuudesta 119 I,13 | käsityskykymme sirpaleisuuden ja rajoittuneisuuden leimaamaa. 120 I,13 | pääsyn salaisuuden ytimeen ja auttaa käsittämään sen mielekkäänä 121 I,13 | jumaluudessaan, transsendenssissaan ja kaikkein korkeimmassa vapaudessaan. 122 I,13 | tunnustaa ilmoituksen täysin ja kokonaan todeksi, koska 123 I,13 | järjen avautumaan totuudelle ja omaksumaan totuuden syvän 124 I,13 | persoona toimii. Ymmärrys ja tahto panevat koko henkisen 125 I,13 | pääsee varmuuteen totuudesta ja tekee ratkaisun elää siinä. ~ 126 I,13 | totuutta perusteellisemmin ja auttavat ymmärrystä pääsemään 127 I,13 | johon ymmärrystä ohjataan ja jota se ei voi olla ottamatta 128 I,13 | sakramentaaliseen horisonttiin ja varsinkin eukaristian merkkiin, 129 I,13 | tapahtuva todellisuuden ja sen merkityksen erottamaton 130 I,13 | eukaristiassa todellisesti läsnä ja elävä, hän vaikuttaa ja 131 I,13 | ja elävä, hän vaikuttaa ja toimii Henkensä kautta, 132 I,13(15) | kuuliaisuus vaatii ymmärryksen ja tahdon koko voiman: "Koska 133 I,13(15) | riippuvainen Jumalasta, Luojastaan ja Herrastaan, ja luotu järki 134 I,13(15) | Luojastaan ja Herrastaan, ja luotu järki on täysin alistettu 135 I,13(15) | uskossa täysi ymmärryksen ja tahdon kuuliaisuus" (Dei 136 I,13 | tavallisista mielipiteistä. Ja silloin eukaristiakin on 137 I,13(16) | Vert. Kristuksen ruumiin ja veren juhlapyhän sekvenssi.~ 138 I,13 | selkeämmin tajuttavaksi ja näyttää, että se on ihmisen 139 I,13 | Herra, ilmoittamalla Isän ja hänen rakkautensa salaisuuden 140 I,13 | ihmisen kokonaan itselleen ja osoittaa hänelle hänen korkeimman 141 I,14 | ainoastaan ottamaan vastaan ja omaksumaan uskossa. Järjellä 142 I,14 | se pystyy saamaan tietoa ja käsittämään sen, eikä järkeä 143 I,14 | historiaan universaalin ja lopullisen totuuden, joka 144 I,14 | hengenelämän hedelmällisimpiä ja merkittävimpiä luovia persoonallisuuksia. 145 I,14 | Suunnatessani ajatukseni alituisesti ja intoa täynnä tähän ongelmaan, 146 I,14 | ratkaista sitä milloinkaan ja olin luopumaisillani etsimästä 147 I,14 | mihin olenkaan ryhtynyt, ja missä olen onnistunut? Mihin 148 I,14 | taipumukseni on minua vienyt, ja mihin olen päätynyt? Mitä 149 I,14 | Mitä kohti olen pyrkinyt, ja mihin pyrin yhä edelleen? [- -] 150 I,14(20) | Proslogion, pr_mium ja 1, 15.~ 151 I,15 | syvimmin luodun autonomiaa ja vapautta, mutta velvoittaa 152 I,15 | transsendenssille. Tässä vapauden ja totuuden suhde saavuttaa 153 I,15 | suhde saavuttaa huippunsa, ja ymmärrämme täysin Herran 154 I,15 | opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." ( 155 I,15 | ajatustavan ehdollisuuksien ja teknokraattisen logiikan 156 I,15 | kohottamaan katseensa oman itsensä ja omien suunnitelmiensa yläpuolelle. 157 I,15 | taivaaseen noutamaan sen ja ilmoittaa sen meille, jotta 158 I,15 | hakemassa sen meren takaa ja ilmoittaa sen meille, jotta 159 I,15 | lähellänne, teidän suussanne ja sydämessänne, valmiina noudatettavaksi" ( 160 I,15 | noudatettavaksi" (30:11-14). Filosofi ja teologi, pyhä Augustinus, 161 I,15 | saaminen, se tuottaa ajattelua ja vaatii, että se otetaan 162 I,15 | ennakointi siitä viimeisestä ja lopullisesta Jumalan katselemisesta, 163 I,15 | vaikkakin erilaisin menetelmin ja sisällöin, tätä "elämän 164 I,15 | meille sanoo, päätyy täyteen ja ikuiseen iloon kolmiyhteisen 165 II,16 | Viisaus tietää ja ymmärtää kaiken (vert. Viis. 166 II,16 | yhteys vallitsee uskon- ja järjentiedon välillä. Erityisesti 167 II,16 | kadonneiden sivilisaatioiden ja kulttuurien rikkaus. Egyptin 168 II,16 | kulttuurien rikkaus. Egyptin ja Mesopotamian ääni kuuluu 169 II,16 | suunnitelmaa noudattaen, ja vanhojen itämaisten kulttuurien 170 II,16 | hänet totuutta rakastavana ja sitä etsivänä olentona: " 171 II,16 | joka tutkistelee viisautta, ja se, joka puhuu ymmärtäväisesti, 172 II,16 | sydämessään viisauden teitä ja mietiskelee sen salaisuuksia! 173 II,16 | jäljessä kuin vakoilija ja väijyskele siellä, missä 174 II,16 | kurkistaa sisään sen ikkunasta ja kuuntelee sen ovien pielessä, 175 II,16 | levähtää lähellä sen huonetta ja lyö telttansa vaarnat sen 176 II,16 | pystyttää majansa sen sivulle ja levätä onnen lepopaikassa. 177 II,16 | lapsensa viisauden suojaan ja asustaa sen oksien alla. 178 II,16 | suojaa häntä helteeltä, ja hän löytää levon sen ihanuudessa." ( 179 II,16 | 27) ~Näemme, että kaipaus ja toive tavoittaa tieto on 180 II,16 | vert. San. 20:5). Maailmaa ja sen ilmiöitä koskeva tietämys 181 II,16 | on vakaumus, että järjen- ja uskontiedon välillä vallitsee 182 II,16 | erottamaton yhteys. Maailma ja sen tapahtumat, samoin historia 183 II,16 | tapahtumat, samoin historia ja Jumalan kansan monenlaiset 184 II,16 | tarkastellaan, analysoidaan ja ratkaistaan järjen välinein, 185 II,16 | että Israelin Jumala näkyy ja toimii näissä tapahtumissa. 186 II,16 | näissä tapahtumissa. Maailmaa ja historiallisia olosuhteita 187 II,16 | sen päähän asti nopeasti ja esteettömästi sopeuttaessaan 188 II,16 | uskon horisonttiin. Järkeä ja uskoa ei voida siis erottaa 189 II,16 | tuntea itseään, maailmaa ja Jumalaa asiaankuuluvalla 190 II,17 | mitään perustetta järjen ja uskon jatkuvalle taistelulle 191 II,17 | ne sisältyvät toisiinsa, ja kummallakin on oma alueensa, 192 II,17 | selvittää." (San. 25:2) Jumala ja ihminen ovat ainutlaatuisessa 193 II,17 | keskittyy salaisuuden täyteys, ja siinä on hänen kunniansa. 194 II,17 | järkensä avulla totuutta, ja siinä on hänen aateluutensa. 195 II,17 | tietoon on niin voimakas ja siihen liittyy sellainen 196 II,17 | että ihmisen sydän pyrkii ja kaipaa päästä tavoittamaan 197 II,17 | sydämessään kokenut, että hänen ja päämäärän välillä on ylittämätön 198 II,18 | suvereeni transsendenssi ja samalla hänen maailmaa ohjaava, 199 II,18 | vaarassa ajautua karille ja joutua lopuksi "hullun" 200 II,18 | eikä omaksumaan itseensä ja ympäristöönsä nähden oikeaa 201 II,18 | hän paljastaa lopullisesti ja selkeästi, kuinka riittämätöntä 202 II,18 | riittämätöntä hänen tietonsa on ja kuinka kauas hän on joutunut 203 II,18 | esineitä, niiden alkuperää ja päämäärää koskevasta totuudesta. ~ 204 II,19 | luonnontieteiden tutkiminen ja filosofinen tietäminen olivat 205 II,19 | tunnen maailman rakenteen ja alkuaineiden voiman, vuosien 206 II,19 | voiman, vuosien kierron ja tähtien asennot, eläinten 207 II,19 | asennot, eläinten ominaisuudet ja petojen rajut vaistot, henkien 208 II,19 | vaistot, henkien vallan ja ihmisten ajatukset, kasvien 209 II,19 | ajatukset, kasvien erilaisuudet ja juurten voimat" (Viis. 7: 210 II,19 | Sillä luotujen suuruudesta ja kauneudesta voidaan vertailemalla 211 II,19 | ennemmin ihmisen vapaan tahdon ja hänen syntinsä asettamista 212 II,20 | johdonmukaisesti tietämisensä kohteen ja auttaessaan sitä sijoittamaan 213 II,20 | kaiken syvän merkityksen ja varsinkin oman olemassaolonsa 214 II,21 | pelkästään ihmisen, maailman ja historian huolellisesta 215 II,21 | välttämättä suhdetta uskoon ja ilmoituksen sisältöihin. 216 II,21 | näiden haasteiden eteen, ja se on vastannut niihin. 217 II,21 | itseensä, kansaan, maailmaan ja Jumalaan. Tämä avautuminen 218 II,21 | Jumalaan, hän suuntautuu aina ja kaikkialla kohti kaunista, 219 II,21 | kaikkialla kohti kaunista, hyvää ja totta. ~ 220 II,22 | paremmin viisauskirjallisuutta ja sen ponnekkuutta. Apostoli 221 II,22 | aavistaa hänen "valtansa" ja "jumaluutensa" luomistyön 222 II,22 | hankkia itselleen täyden ja ehdottoman riippumattomuuden 223 II,22 | joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta" (1. Moos. 2:17). 224 II,22 | voinut itsestään erottaa ja ratkaista, mikä on hyvää 225 II,22 | ratkaista, mikä on hyvää ja mikä on pahaa, vaan hän 226 II,22 | riippumattomia olentoja, ja voivat jättää Jumalalta 227 II,22 | vetivät jokaisen miehen ja naisen alkutottelemattomuuteensa 228 II,22 | alkutottelemattomuuteensa ja aiheuttivat järjelle vammoja, 229 II,22 | joka on totuuden lähde ja alkuperä. Apostoli selittää 230 II,22 | muuttuneet "tyhjänpäiväisiksi" ja hänen ajattelunsa on osoittautunut 231 II,22 | osoittautunut vääristyneeksi ja väärään suuntaan johtavaksi ( 232 II,22 | vapautti järjen heikkoudestaan ja päästi sen kahleista, joihin 233 II,23 | tämän maailman viisaus" ja Jeesuksessa Kristuksessa 234 II,23 | puitteisiin. "Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman 235 II,23 | maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole 236 II,23 | kuolema voisi olla elämän ja rakkauden lähde, mutta Jumala 237 II,23 | järki pitää "hulluutena" ja "pahennuksena". Paavali 238 II,23 | kieltä käyttäen opetuksensa ja paradoksin huipun sanoessaan: " 239 II,23 | maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole 240 II,23 | Paavali ei aseta totuuden ja samalla pelastuksen kriteeriksi 241 II,23 | pystytetyt kulttuuriset rajat ja velvoittaa avautumaan totuuden 242 II,23 | asetetaankaan järjellemme, ja minkä hyödyn järki saisikaan 243 II,23 | systeeminsä vangeiksi. Uskon ja filosofian suhde törmää 244 II,23 | julistuksessa ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Kristuksesta 245 II,23 | äärettömälle merelle. Tässä järjen ja uskon välinen raja on selvästi 246 III,24 | Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, 247 III,24 | kaikkia muita korkeampi ja joka antaa kaikelle elämän. 248 III,24 | säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta 249 III,24 | ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät 250 III,24 | Jumalan luokse pyrkiminen ja kaipaus Jumalaan on kylvetty 251 III,24 | osoittanut monin tavoin ja erilaisina aikakausina kykenevänsä 252 III,24 | kuvanveisto, arkkitehtuuri ja muut ihmisen luovan ymmärryksen 253 III,24 | filosofialla. Omine välineineen ja tieteen suomine mahdollisuuksineen 254 III,25 | erottamaan toisistaan hyvän ja pahan muodostaessaan itselleen 255 III,25 | tuottanut merkittäviä tuloksia ja siten tuonut edistystä koko 256 III,25 | kautta, toimiessaan vapaan ja oikean tahtonsa mukaisesti, 257 III,25 | onneen johtavalle tielle ja pyrkii täydellisyyttä kohti. 258 III,25 | velvollisuus etsiä totuutta ja pitää kiinni siitä minkä 259 III,25 | tulemaan omaksi itsekseen ja kasvamaan aikuisena, kypsänä 260 III,26 | epäilyksenalaiseksi. Jokapäiväinen oman ja muiden ihmisten kärsimyksen 261 III,26 | etsiminen. Jokainen haluaa - ja hänen tuleekin - tietää 262 III,26 | suuntansa Sokrateen kuolemasta, ja tässä se on pysynyt yli 263 III,26 | käsitelleet tätä ongelmaa ja sen ohessa kysymystä elämän 264 III,26 | kysymystä elämän tarkoituksesta ja kuolemattomuudesta. ~ 265 III,27 | mahdollista päästä universaaliin ja absoluuttiin totuuteen, 266 III,27 | täytyy olla totta aina ja jokaiselle. Tämän universaalisuuden 267 III,27 | hänen koko etsinnälleen ja tutkimiselleen vastauksen 268 III,27 | tutkimiselleen vastauksen ja mielen. Hän etsii toisin 269 III,27 | paljastaa tuollaisen totuuden ja ilmaista sen ajattelun järjestelmiä 270 III,27 | sen ajattelun järjestelmiä ja koulukuntia synnyttämällä. 271 III,27 | henkilökohtaisia vakaumuksia ja kokemuksia, perheiden keskuudessa 272 III,27 | perheiden keskuudessa eläviä ja kulttuuriin kuuluvia traditioita 273 III,27 | päästä varmuuteen totuudesta ja sen absoluutista arvosta. ~ 274 III,28 | aina näin transparenttina ja johdonmukaisena, niin kuin 275 III,28 | myötäsyntyinen rajoittuneisuus ja sydämen häilyvyys hämmentävät 276 III,28 | henkilökohtaista etsintää ja johtavat sitä harhaan. Muut, 277 III,28 | epäilykselle, epävarmuudelle ja valheelle. Ahdistus ja pelko 278 III,28 | epävarmuudelle ja valheelle. Ahdistus ja pelko uhkaisivat alituisesti 279 III,29 | voisi olla täysin hyödytöntä ja turhaa. Kyky etsiä totuutta 280 III,29 | turhaa. Kyky etsiä totuutta ja asettaa kysymyksiä sisältää 281 III,29 | tiettyyn ilmiöön loogista ja perusteltavaa selitystä, 282 III,29 | kysymysten kaihertavaa taakkaa ja olemme samoin hahmottaneet 283 III,30 | tällöin arkipäivän kokemusten ja tieteellisen tutkimuksen 284 III,30 | ihminen on tavallaan filosofi, ja hänellä on omat filosofiset 285 III,30 | toisella kokonaisnäkemyksen ja vastauksen kysymyksestä 286 III,30 | henkilökohtaisen kohtalonsa ja sääntelee käyttäytymistään. 287 III,31 | yksinään. Hän syntyy perheeseen ja elää siinä jäsentyäkseen 288 III,31 | ei saa ainoastaan kieltä ja kulttuurista kasvua, vaan 289 III,31 | vaistomaisesti. Persoonallinen kasvu ja kypsyminen herättävät kuitenkin 290 III,31 | vaikutuksesta epäilystä ja halua koetella traditioita. 291 III,31 | jälkeen saatujen kokemusten ja asioiden miettimisen jälkeen. 292 III,31 | meihin päivästä toiseen ja jota kuitenkin pidetään 293 III,31 | viimein käydä läpi kokemuksen ja ajatusmaailmat, joihin ihmiskunnan 294 III,31 | joihin ihmiskunnan viisauden ja uskonnollisuuden aarteet 295 III,32 | henkilöiden saavuttamiin tietoihin ja uskoo niihin. Havaitsemme 296 III,32 | epätäydelliseltä tavalta tietää, ja sen tulee vähitellen täydentyä 297 III,32 | luottaa toisiin ihmisiin ja luoda heihin yhä lujemmat 298 III,32 | luoda heihin yhä lujemmat ja läheiset siteet. ~Korostan 299 III,32 | omaa totuutta: mikä hän on ja mitä hän sallii toisten 300 III,32 | myös elävästä antautumisen ja uskollisuuden suhteesta 301 III,32 | löytää täyden varmuuden ja turvallisuuden. Samanaikaisesti 302 III,32 | saa meidät kuuntelemaan ja seuraamaan. Tästä syystä 303 III,32 | havaitsee sisimmässään todeksi ja jota hän on kauan etsinyt. 304 III,32 | sen, minkä jo tunnemme, ja tuo julki sen, minkä mekin 305 III,33 | kohtaamaan tämän totuuden ja tunnistamaan sen. Tätä elintärkeää 306 III,33 | tunnistamaan sen. Tätä elintärkeää ja eksistenssille olennaista 307 III,33 | taata totuuden varmaksi ja autenttiseksi. Kyky ja ratkaisu 308 III,33 | varmaksi ja autenttiseksi. Kyky ja ratkaisu uskoa itsensä ja 309 III,33 | ja ratkaisu uskoa itsensä ja elämänsä toiselle ihmiselle 310 III,33 | antropologisesti mitä tärkein ja ilmaisuvoimaisin akti. ~ 311 III,33 | etsinnässään luottavaan dialogiin ja vilpittömään ystävyyteen. 312 III,33 | ystävyyteen. Epäilyksen ja epäluottamuksen ilmapiiri, 313 III,33 | tietä: hän etsii totuutta ja hän etsii henkilöä, jonka 314 III,33 | kolmiyhteisen Jumalan tosi ja täsmällinen tunteminen. 315 III,33 | se nyt kokee ponnisteluna ja kaipuuna. ~ 316 III,33(28) | argumentaatiosta: "'Mikä ihminen on, ja mihin hän kelpaa? Mikä hänessä 317 III,33(28) | kelpaa? Mikä hänessä on hyvää ja mikä pahaa?' (Siir. 18:8) - - 318 III,33(28) | niin kuin kaikkien aikojen ja kansojen runoutta luova 319 III,33(28) | silmänräpäykselle, niin tärkeille ja ratkaiseville elämänvaiheille 320 III,33(28) | kannustavat ihmisen ymmärrystä ja tahtoa etsimään vapaudessa 321 III,33(28) | järki saavuttaa huippunsa ja avautuu hengellisille vaikutteille 322 III,33(28) | silloin, kun ihminen viimeistä ja tyhjentävää vastausta etsiessään 323 III,33(28) | kaipauksesta totuuteen, ja se on perusta hänen vapaalle 324 III,33(28) | on perusta hänen vapaalle ja henkilökohtaiselle Jumalan 325 III,34 | pelastushistorian Jumala. Yksi ja sama Jumala, joka on perustanut 326 III,34 | Jumala, joka on perustanut ja takaa sen asioiden ymmärrettävyyden 327 III,34 | asioiden ymmärrettävyyden ja järjenmukaisuuden, johon 328 III,34 | Isänä. Tämä luonnollisen ja ilmoitetun totuuden ykseys 329 III,34 | totuuden ykseys saa elävän ja persoonallisen identifikaationsa 330 III,34 | jossa kaikki on luotu, ja samalla hän on lihaksi tullut 331 III,34(29) | kaksi totuutta, uskon totuus ja tieteen totuus, eivät voi 332 III,34(29) | keskenään, 'koska Raamattu ja luonto ovat peräisin samasta 333 III,34(29) | todella tieteellisin keinoin ja noudattaa moraalin normeja, 334 III,34(29) | kanssa, koska maalliset asiat ja uskonasiat ovat lähtöisin 335 III,34(29) | hänelle uusia ajatuksia ja auttoi häntä vaikuttamalla 336 III,34 | olennosta, joka on luotu hänessä ja hänen kauttaan ja joka siis 337 III,34 | hänessä ja hänen kauttaan ja joka siis löytää täyttymyksensä 338 III,35 | välittömämmin ilmoitetun totuuden ja filosofian suhdetta. Tämä 339 III,35 | Tarkastelemme siksi ensin uskon ja filosofian suhdetta historian 340 IV | IV Uskon ja järjen suhde ~ 341 IV,36 | Merkittäviä askelia uskon ja järjen kohtaamiseen [36- 342 IV,36 | joidenkin epikurolaisten ja stoalaisten filosofien" 343 IV,36 | viitata puheissaan "Moosekseen ja profeettoihin", sillä pakanat 344 IV,36 | luonnolliseen Jumalan tuntemiseen ja jokaisen ihmisen moraalisen 345 IV,36 | asti esittäneet myyttejä ja mysteerikultteja vastustavia 346 IV,36 | mysteerikultteja vastustavia ajatuksia ja jotka osoittivat suurempaa 347 IV,36 | että se jumalaisti esineitä ja luonnonilmiöitä. Ihmisen 348 IV,36 | yritykset käsittää jumalien ja jumalissa universumin alkuperä 349 IV,36 | tehtäväkseen tuoda näkyville järjen ja uskonnon suhteen toisiinsa. 350 IV,36 | vanhoista perimätiedoista ja jatkui yleisen järjen vaatimuksia 351 IV,36 | annettiin jäädä silleen, ja uskonto puhdistettiin rationaalisen 352 IV,36 | antiikin filosofien kanssa ja raivasivat siten tietä Jeesuksen 353 IV,36 | Kristuksen Jumalan julistamiselle ja ymmärtämiselle. ~ 354 IV,37 | käytännön elämän viisautena ja elämänkouluna saatettiin 355 IV,37 | houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, 356 IV,37 | perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä 357 IV,37 | kirjoittajat, varsinkin Ireneus ja Tertullianus, esittävät 358 IV,38 | vaivattomasti. Filosofien toiminta ja osallistuminen heidän koulujensa 359 IV,38 | Kristittyjen ensimmäinen ja heitä toimintaan vaativa 360 IV,38 | sisäiseen kääntymykseen ja pyytämään kastetta. Kristityt 361 IV,38 | tarvetta syventää uskon ja sen perusteiden ymmärtämistä. 362 IV,38 | olivat "sivistymättömiä ja karkeita" ihmisiä, (31) 363 IV,38 | näytti heistä kaukaiselta ja tietyssä mielessä ohitetulta 364 IV,38 | yhteiskunnallisen aseman ja sukupuolen pystyttämät aidat 365 IV,38 | sukupuolen pystyttämät aidat ja julistanut alusta asti kaikkien 366 IV,38 | toista osapuolta varovasti ja erotuksen tehden. Vaikka 367 IV,38 | vakuutti kuitenkin selkeästi ja päättäväisesti löytäneensä 368 IV,38 | kristinuskossa "ainoan varman ja hyötyä tuottavan filosofian". (32) 369 IV,38 | filosofian Mooseksen lakiin ja tulkitsi sen esiopetukseksi 370 IV,38 | kristilliseen uskoon (34) ja valmistukseksi evankeliumiin (35). " 371 IV,38 | Filosofia kaipaa tätä viisautta ja pyrkii siihen; se on sielun 372 IV,38 | viisauteen ystävällisesti ja rakastaen ja tekee kaikkensa 373 IV,38 | ystävällisesti ja rakastaen ja tekee kaikkensa päästäkseen 374 IV,38 | luokse, joka on luonut kaiken ja opettaa kaiken, eli he pyrkivät 375 IV,38 | se on jumalallista voimaa ja viisautta. Kun kreikkalainen 376 IV,38 | sofistien hyökkäyksiltä voiman ja torjuu totuuteen suunnatut 377 IV,38 | syystä viinimäen aidaksi ja muuriksi." (37) 378 IV,39 | filosofi Celsoksen hyökkäyksiin ja torjuakseen ne. Hän ottaa 379 IV,39 | aineksia Platonin ajattelusta ja työstää ensimmäisenä jonkinlaisen 380 IV,39 | mietiskelyn jalointa aluetta ja varsinaista kohokohtaa. 381 IV,39 | ihmisen jumalallistumisesta ja pahan alkuperästä. 382 IV,40 | 40. Platonilaisen ja uusplatonilaisen ajattelun 383 IV,40 | isät, Dionysios Areopagita ja ennen kaikkea pyhä Augustinus. 384 IV,40 | paljon vaatimattomammin ja ilman minkäänlaisia petollisia 385 IV,40 | lupasivat röyhkeästi tietoa ja nauroivat halukkuudelle 386 IV,40 | nauroivat halukkuudelle uskoa, ja jäljestä päin käskettiin 387 IV,40 | synteesin filosofisesta ja teologisesta ajattelusta, 388 IV,40 | ajattelusta, jossa kreikkalaisen ja latinalaisen ajattelun virrat 389 IV,40 | spekulatiivinen ajattelu vahvisti ja kantoi hänen tietämisensä 390 IV,40 | kokonaisuutta, jonka lähtökohta ja perusta oli Raamattuun perustuva 391 IV,40 | länsimaiden tunteman filosofisen ja teologisen ajattelun korkein 392 IV,40 | elämänkulkunsa lujittamana ja ihmeteltävän pyhän elämänsä 393 IV,41 | 41. Idän ja lännen kirkkoisät ovat siis 394 IV,41 | Mitä yhteistä on Ateenalla ja Jerusalemilla? Miten kuuluvat 395 IV,41 | kuuluvat yhteen akatemia ja kirkko?" (40) on selvä merkki 396 IV,41 | asennoituivat alusta lähtien uskon ja filosofian keskinäiseen 397 IV,41 | siis epäoikeudenmukaista ja pinnallista rajoittaa heidän 398 IV,41 | vielä sanoin lausumattomana ja esiopetuksena antiikin suurten 399 IV,41 | transsendenssille. Puhdistunut ja vilpitön järki kykeni siis 400 IV,41 | refleksion korkeimmille tasoille, ja siten se loi lujan perustan 401 IV,41 | olemisen, transsendenssin ja absoluutin havainnoimiselle. ~ 402 IV,41 | täydellisesti avoin absoluutille ja istuttivat siihen ilmoituksesta 403 IV,41 | se tapahtui sydämissä, ja se oli luodun ja hänen Luojansa 404 IV,41 | sydämissä, ja se oli luodun ja hänen Luojansa kohtaamista. 405 IV,41 | päämääränsä yläpuolelle ja saavuttaa näin lihaksi tulleen 406 IV,41 | persoonassa korkeimman hyvän ja korkeimman totuuden. Kirkkoisät 407 IV,41 | yrittäneet peitellä filosofioiden ja ilmoituksen yhtäläisyyksiä 408 IV,42 | mitään niin käsittämätöntä ja sanoin lausumatonta kuin 409 IV,42 | miten se itse tietää itsensä ja miten se nimittää itseään - 410 IV,42 | Filosofisen tietämisen ja uskon tietämisen perustava 411 IV,43 | dialogin aikansa arabialaisen ja juutalaisen ajattelun kanssa. 412 IV,43 | hän toi etualalle järjen ja uskon välillä vallitsevan 413 IV,43 | vallitsevan harmonian. Järjen valo ja uskon valo tulevat kumpikin 414 IV,43 | järkeä vaan lähestyy sitä ja luottaa siihen. Niin kuin 415 IV,43 | armo edellyttää luonnon ja täydellistää sen, (45) niin 416 IV,43 | uskokin edellyttää järjen ja täydellistää sen. Uskon 417 IV,43 | pääsee vapaaksi vajavuudesta ja synnin aiheuttaman tottelemattomuuden 418 IV,43 | tottelemattomuuden piirtämistä rajoista ja saa tarvittavan voiman kohota 419 IV,43 | pystyi jopa kulkemaan syvälle ja selittämään lähemmin uskon 420 IV,43 | tapauksessa vapaan ratkaisun ja oman omantunnon kautta. (46) ~ 421 IV,43 | oikeutetusti ajattelun opettajana ja teologian oikean harjoittamisen 422 IV,43 | on raivannut filosofiaan ja universaaliin kulttuuriin 423 IV,43 | profeetallisella terävyydellään järjen ja uskon uuteen vastakkainasettelun 424 IV,43 | sekulaarin tämänpuoleisuuden ja evankeliumin radikaalisuuden 425 IV,43 | pyrkimykseltä kieltää maailma ja sen arvot, lyömättä kuitenkaan 426 IV,43 | järjestyksen korkeimpia ja itsepintaisia vaatimuksia." (47) ~ 427 IV,44 | joka on Pyhän Hengen lahja ja joka johtaa jumalallisten 428 IV,44 | kiinteässä suhteessa uskoon ja Jumalan tuntemiseen. Viisaus 429 IV,44 | konnaturaliteetti), se edellyttää uskoa ja muotoilee lopuksi oikean 430 IV,44 | joka nojautuu ilmoitukseen ja koettelee uskon sisältöjä, 431 IV,44 | missä sitä vain esiintyi, ja toi sen universaaliuden 432 IV,44 | hänen intohimonsa totuuteen ja arvostanut sitä. Hänen ajattelunsa 433 IV,44 | universaalin, objektiivisen ja transsendentin totuuden 434 IV,45 | Usko ja järki erotetaan toisistaan [ 435 IV,45 | kasvotusten muun tutkimuksen ja tieteellisen tietämisen 436 IV,45 | kanssa. Pyhä Albertus Magnus ja pyhä Tuomas ensimmäisinä 437 IV,45 | tunnustivat filosofialle ja muille tieteille niiden 438 IV,45 | pitivätkin kiinni teologian ja filosofian orgaanisesta 439 IV,45 | rationalistinen henki sai ylivallan, ja joidenkin ajattelijoiden 440 IV,45 | sisällöistä eriytynyttä ja sen rinnalla erikseen toimivaa, 441 IV,45 | epäilyttäviksi. Se, minkä patristisen ja keskiajan ajattelu oli luonut 442 IV,45 | mahdollistavan tietämyksen ja toteuttanut sen, sen tuhosivat 443 IV,45 | edustivat uskosta erottuvaa ja sille vaihtoehtoista järjen 444 IV,46 | suuntaukset ovat meille tuttuja ja selkeästi nähtävissä ennen 445 IV,46 | yrittäneet muuntaa uskon ja sen sisällöt, jopa Jeesuksen 446 IV,46 | Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemisen salaisuuden, 447 IV,46 | järjen täydestä käyttämisestä ja sen kehittymisestä. Ateistinen 448 IV,46 | maailmankatsomuksesta, vaan joka myös ja ennen kaikkea oli täysin 449 IV,46 | täysin hylännyt metafyysiset ja moraaliset näkökulmat. Jotkut 450 IV,46 | mielenkiintonsa ihmiseen ja elämän kokonaisuuteen, nämä 451 IV,46 | kiusaukselle demiurgiseen, luontoa ja itse ihmistä hallitsevaan 452 IV,46 | olemassaolo on vain vaikutelmia ja kokemuksia, jossa tilapäisyys 453 IV,46 | ilmankin kaikki on katoavaista ja satunnaista. ~ 454 IV,47 | on kutistunut viisaudesta ja universaalista tietämisestä 455 IV,47 | elämän lopullista päämäärää ja mieltä, vaan "instrumentaalisena 456 IV,47 | ymmärryksensä toiminnalla, ja hänen omat tahdonratkaisunsa. 457 IV,47 | pois. Aivan liian usein ja monesti varottamatta nämä 458 IV,47 | tärkein luku laajimmassa ja universaalissa ulottuvuudessaan. 459 IV,47 | mutta kuitenkin jotkin ja juuri ne, joihin sisältyy 460 IV,47 | merkittävää geniaalisuutta ja luovaa voimaa." (53) ~Jotkut 461 IV,47 | totuutta sen itsensä tähden ja asettaneet ainoaksi päämääräkseen 462 IV,47 | tuntea sitä, mikä on tosi, ja tutkia absoluuttia. ~ 463 IV,48 | siis todeta, että uskon ja filosofisen järjen välillä 464 IV,48 | toiminnallaan kasvattaneet uskon ja järjen välistä eroa, on 465 IV,48 | jotka, kun niitä syvennetään ja kehitetään vilpittömin mielin 466 IV,48 | kehitetään vilpittömin mielin ja sydämin, voivat auttaa havaitsemaan 467 IV,48 | perusteellisissa havainnointia ja kokemusta, imaginaatiota 468 IV,48 | kokemusta, imaginaatiota ja tiedostamatonta, persoonallisuutta 469 IV,48 | tiedostamatonta, persoonallisuutta ja intersubjektiivisuutta, 470 IV,48 | intersubjektiivisuutta, vapautta ja arvoa, aikaa ja historiaa 471 IV,48 | vapautta ja arvoa, aikaa ja historiaa koskevissa analyyseissä; 472 IV,48 | huolellisesti tutkimaan uskon ja järjen tämänhetkistä eroa, 473 IV,48 | että usko ovat köyhtyneet ja tulleet toisiinsa nähden 474 IV,48 | apu, painottaa tunnetta ja kokemusta ja on vaarassa 475 IV,48 | painottaa tunnetta ja kokemusta ja on vaarassa menettää asemansa 476 IV,48 | kiinnittämään katsettaan uuteen ja radikaaliin olemiseen. ~ 477 IV,48 | halutessani päättävästi ja hartaasti saada uskon ja 478 IV,48 | ja hartaasti saada uskon ja järjen jälleen syvälliseen 479 V,49 | harjoitettava sen omien sääntöjen ja metodien mukaan silloinkin, 480 V,49 | filosofia tähtää totuutta kohti ja pyrkii siihen prosessissa, 481 V,49 | valossa omien periaatteidensa ja sille ominaisten metodien 482 V,49 | olemuksensa mukaan totuutta kohti, ja sillä on itsessään varustuksena 483 V,49 | ilmoitetun totuuden vaatimuksia ja näkemyksiä. ~Historia näyttää 484 V,49 | millaisille harhateille ja millaisiin erehdyksiin ennen 485 V,49 | joutunut. Opetusviran tehtäviin ja pätevyyteen ei kuulu puuttua 486 V,49 | vastoin reagoida selkeästi ja päättäväisesti, kun kyseenalaiset 487 V,49 | ilmoituksen oikeaa ymmärtämistä ja kun sellaiset väärät ja 488 V,49 | ja kun sellaiset väärät ja puolueelliset teoriat valtaavat 489 V,49 | Jumalan kansan uskon selkeyttä ja puhtautta hämmentämällä 490 V,50 | Kirkon opetusvirka voi siis ja sen tuleekin harjoittaa 491 V,50 | erottamisvoimaansa sellaisia filosofioita ja käsityksiä kohtaan, jotka 492 V,50 | filosofiset edellytykset ja johtopäätökset ovat yhteensopimattomia 493 V,50 | ilmoitetun totuuden kanssa, ja muotoilla samalla vaatimukset, 494 V,50 | ristiriidassa Jumalan sanan ja teologisen refleksion kanssa. ~ 495 V,50 | ihminen, ihmisen vapaus ja hänen moraalinen toimintansa 496 V,50 | toimia "totuuden todistajina" ja harjoittaa nöyrää mutta 497 V,51 | ajattelua, edistääkseen ja rohkaistakseen sitä. Yleensä 498 V,51 | ilmiasuun oman leimansa, ja että totuuden saama väritys 499 V,51 | on synnin vahingoittaman ja heikentämän ihmisymmärryksen 500 V,51 | koskee myös ihmisen, maailman ja ihmisen jumalasuhteen täydellistä