| Table of Contents | Words: Alphabetical - Frequency - Inverse - Length - Statistics | Help | IntraText Library | ||
| Alphabetical [« »] omistavansa 1 omne 1 omnia 1 on 667 ongelma 1 ongelmaa 4 ongelmaan 3 | Frequency [« »] ----- ----- 1012 ja 667 on 286 että 277 se 234 ei | Ioannes Paulus PP. II Fides et Ratio IntraText - Concordances on |
Chapter, Paragraph
1 Intro | mietiskelemään totuutta. Jumala on pannut ihmisen sydämeen 2 Jod,1 | idän että lännen maissa on havaittavissa tie, joka 3 Jod,1 | havaittavissa tie, joka on keskeytyksettä ohjannut 4 Jod,1 | sen yhä syvemmin. Tämä tie on kehkeytynyt ihmispersoonan 5 Jod,1 | mihin olen menossa? Miksi on olemassa pahaa? Mitä tulee 6 Jod,2 | toisin ollakaan. Kirkosta on tullut pääsiäispäivänä, 7 Jod,2 | julistaa, että Jeesus Kristus on "tie, totuus ja elämä" ( 8 Jod,2 | joukossa, jotka kirkolla on tarjottavana ihmiskunnalle, 9 Jod,2 | tarjottavana ihmiskunnalle, on yksi, joka erityisellä tavalla 10 Jod,2(1) | hominis (1979): "Näin meistä on tullut osallisia tähän Kristuksen 11 Jod,2 | varmaksi havaittu totuus on ainoastaan yksi vaihe matkalla 12 Jod,2 | kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta 13 Jod,2 | vajavaista, mutta kerran se on täydellistä." (1. Kor. 13: 14 Jod,3 | 3. Ihmisellä on monipuoliset mahdollisuudet 15 Jod,3 | inhimillisemmäksi. Filosofialla on näiden mahdollisuuksien 16 Jod,3 | vastauksen. Näin filosofia on ihmiskunnan jaloimpia tehtäviä. 17 Jod,3 | ihmisen luontoon. Ihmisellä on järkeensä perustuva synnynnäinen 18 Jod,3 | täydentävät toisiaan. ~Filosofia on vaikuttanut voimakkaasti 19 Jod,3 | missä määrin filosofia on vaikuttanut myös itämaisiin 20 Jod,3 | olemassaolosta. Jokaisella kansalla on näet oma, sille ominainen 21 Jod,3 | Yksi osuva esimerkki siitä on se, että tietty, omaan aikaamme 22 Jod,4 | 4. Tosin nyt on korostettava sitä, että 23 Jod,4 | kaltaisiaan ja joiden kohtalo on hänenkin kohtalonsa. Siitä 24 Jod,4 | tietoa. Tässä prosessissa on päästy erilaisissa kulttuurisissa 25 Jod,4 | Siksi historian kuluessa on jouduttu yhä uudelleen kiusaukseen 26 Jod,4 | filosofiselle ajattelulle, josta se on lähtöisin, ja palvella sitä 27 Jod,4 | johdonmukaisesti. ~Näin on mahdollista tunnistaa filosofisten, 28 Jod,4 | vapaana subjektina, jolla on ymmärrys, ja hänen kykyään 29 Jod,4 | yksittäisten ajatussuuntien ohella on olemassa tietämysten kokonaisuus, 30 Jod,4 | jokainen tajuaa, että hänellä on nämä periaatteet, vaikkakin 31 Jod,5 | tunnustaa, että järjellä on oma osuutensa pyrittäessä 32 Jod,5 | lopullisen totuuden etsintä on varsinkin omana aikanamme 33 Jod,5 | suuri ansio siitä, että se on keskittänyt huomion ihmiseen. 34 Jod,5 | Kysymysten kuormittama järki on tästä pyrkinyt entistä suurempaan 35 Jod,5 | syvempään tietämiseen. Näin on rakennettu kompleksisia 36 Jod,5 | sen, että tällä ihmisellä on myös aina kutsu kääntyä 37 Jod,5 | sellaisen totuuden puoleen, joka on ihmistä ylempänä. Jos ihmiseltä 38 Jod,5 | nojaavin kriteerein. Perusteena on se harhakäsitys, että tekniikan 39 Jod,5 | harhakäsitys, että tekniikan on saatava hallita kaikkea. 40 Jod,5 | olemisesta. Moderni filosofia on lyönyt laimin kysymyksen 41 Jod,5 | kykyä tuntea totuus, vaan se on pitänyt parempana pystyttää 42 Jod,5 | raja-aitoja ja rajoituksia. ~Tästä on kehittynyt monenlaista agnostisismia 43 Jod,5 | seurauksena filosofinen pyrkimys on vajonnut lopulta yleisen 44 Jod,5 | Ajattelulle sallittava moninaisuus on tehnyt tilaa holtittomalle 45 Jod,5 | ovat samanarvoisia. Tämä on levinneimpiä havaittavissa 46 Jod,5 | Tässä horisontissa kaikki on supistettu mielipiteiksi. 47 Jod,5 | kun filosofinen ajattelu on toisaalta onnistunut päätymään 48 Jod,5 | joissakin filosofeissa, on havaittavissa laajalle levinneitä 49 Jod,6 | pätevyydellä, mikä sillä on Jeesuksen Kristuksen ilmoituksen 50 Jod,6 | välttämättömyyttä miettiä, mitä totuus on. Siitä syystä olen päättänyt 51 Jod,6 | piispanvirassa, joiden kanssa minulla on yhteinen tehtävä julistaa 52 Jod,6 | filosofeille, joiden tehtävä on tutkia totuuden eri puolia, 53 Jod,6 | Totuudesta todistaminen on siis piispoille uskottu 54 Jod,6 | kehittyä siinä. ~Minulla on toinenkin syy kirjoittaa 55 Jod,6 | sirpaleista se tarjonta on, joka korottaa katoavan 56 I,7 | sanoman, jonka alkuperä on itse Jumalassa (vert. 2. 57 I,7 | ja viisaudessaan Jumala on tahtonut ilmoittaa itsensä 58 I,7 | jumalallisesta luonnosta." (5) Siinä on kyseessä täysin ilman omaa 59 I,8 | kirjattua opetusta. Samoin se on ottanut huomioon Trenton 60 I,8 | pystyy tavoittamaan Luojan, on olemassa tietoa, joka on 61 I,8 | on olemassa tietoa, joka on ominaista uskolle. Tämä 62 I,8 | ominaista uskolle. Tämä tieto on ilmausta totuudesta, joka 63 I,8 | ilmoittavaan Jumalaan; se on varmuutta totuudesta, koskapa 64 I,9 | toisiaan tarpeettomiksi. "On olemassa kaksi tietämisen 65 I,9 | Joh. 1:14), jonka Jumala on ilmoittanut historiassa 66 I,10 | meille Kristuksessa, joka on samalla koko ilmoituksen 67 I,11 | 11. Näin Jumalan ilmoitus on ikään kuin upotettu aikaan 68 I,11 | päivänvaloon ajassa. Ennen kaikkea on nähtävissä, että Jumalan 69 I,11 | Totuus, jonka Jumala on antanut ihmiselle tästä 70 I,11 | itsestään ja ihmiselämästä, on siis upotettuna aikaan ja 71 I,11 | aikaan ja historiaan. Se on luonnollisesti julistettu 72 I,11 | profeettain kautta Jumala 'on näinä viimeisinä päivinä 73 I,11 | kansan eteen tien, joka on kuljettava päähän asti, 74 I,12 | 12. Historia on siis alue, jolla voimme 75 I,12 | tavoittaa meidät siinä, mikä on meille tutuinta ja helposti 76 I,12 | koeteltavissa, koska kysymyksessä on silloin jokapäiväinen maailmamme, 77 I,12 | Jumalan tultua ihmiseksi on nähtävissä toteutuneena 78 I,12 | miehelle ja naiselle, joka on valmis ottamaan sen vastaan 79 I,12 | Nyt kaikilla ihmisillä on Kristuksessa pääsy Isän 80 I,12 | pääsy Isän luokse; Kristus on kuolemansa ja ylösnousemuksensa 81 I,13 | Isän kasvot, sillä hänhän on tullut "tuomaan tiedon Jumalan 82 I,13 | kasvoista saamamme tieto on jatkuvasti käsityskykymme 83 I,13 | antavaa Jumalaa kohtaan on osoitettava uskon kuuliaisuutta". (14) 84 I,13 | sanotaan ennen muuta, että usko on kuuliaisuutta osoittava 85 I,13 | antamansa ilmoituksen sisältö on uskottavaa. Ihminen myöntyy 86 I,13 | mielen. Sen tähden kirkko on aina pitänyt aktia, jossa 87 I,13 | vaaditaan. Uskossa jokaisen on mahdollista ilmaista vapautensa 88 I,13 | ominaisin keinoin, joista se on syystä ylpeä, tutkia salaisuutta 89 I,13 | tuonpuoleisen merkityksen. Niissä on siis jo läsnä se salattu 90 I,13 | salaisuuden syvyyden. Kristus on eukaristiassa todellisesti 91 I,13 | tosin niin kuin pyhä Tuomas on oikein sanonut: "Et näe 92 I,13 | tuolla puolen. Se, mikä siinä on nähtävissä, on merkki, se 93 I,13 | mikä siinä on nähtävissä, on merkki, se kätkee salaisuuteen 94 I,13(15) | koko voiman: "Koska ihminen on kokonaan riippuvainen Jumalasta, 95 I,13(15) | Herrastaan, ja luotu järki on täysin alistettu luomattomalle 96 I,13 | todellisuuksia." (16) Filosofi Pascal on hänen kanssaan samaa mieltä: " 97 I,13 | Samoin kuin Jeesus Kristus on jäänyt ihmisille tuntemattomaksi, 98 I,13 | Ja silloin eukaristiakin on vain tavallista leipää." (17) ~ 99 I,13 | tajuttavaksi ja näyttää, että se on ihmisen elämälle olennainen 100 I,14 | omaksumaan uskossa. Järjellä on oma paikkansa kummallakin 101 I,14 | laiminlyöntejä kaiken, mikä hänelle on mahdollista. Näissä mietteissä 102 I,14 | auttaa pyhä Anselm. Hän on ihmiskunnan historian hengenelämän 103 I,14 | Mihin suuntaan taipumukseni on minua vienyt, ja mihin olen 104 I,14 | sinua suurempaa, mutta se on mahdotonta." (20) ~ 105 I,15 | Kristillinen ilmoitus on tosi johtotähti ihmiselle, 106 I,15 | ajatustavan välissä. Se on Jumalan antama äärimmäisin 107 I,15 | kaipaa tietää sen, mikä on tosi, on siinä annettu mahdollisuus 108 I,15 | tietää sen, mikä on tosi, on siinä annettu mahdollisuus 109 I,15 | voisimme sitä noudattaa?' Se on aivan teidän lähellänne, 110 I,15 | Tämä ilmoitettu totuus on historiaamme pantu ennakointi 111 I,15 | Jumalan katselemisesta, joka on varattu niille, jotka uskovat 112 I,15 | teologian tutkimuskohde on inhimillisen, persoonana 113 II,16 | että näissä teksteissä on säilynyt Israelin uskon 114 II,16 | ja toive tavoittaa tieto on olennainen kaikkia ihmisiä 115 II,16 | uskovilla että ei-uskovilla, on mahdollisuus ammentaa tiedon 116 II,16 | huolimatta Raamatun maailmasta on virrannut tieto-opin suureen 117 II,16 | Minkälaista apua sieltä on saatu? Raamatun tekstien 118 II,16 | tekstien oma erityinen piirre on vakaumus, että järjen- ja 119 II,16 | sillä tavalla, että usko on mukana tässä prosessissa. 120 II,16 | historiallisia olosuhteita on siis mahdotonta tuntea perusteellisesti 121 II,16 | Sananlaskujen kirjan lause on tässä yhteydessä kuvaava: " 122 II,17 | toisiinsa, ja kummallakin on oma alueensa, jolla ne toteutuvat. 123 II,17 | huudahtaessaan: "Jumalan on kunnia siitäkin, mitä hän 124 II,17 | maailmassaan. Jumalassa on kaiken alku, häneen keskittyy 125 II,17 | salaisuuden täyteys, ja siinä on hänen kunniansa. Ihmisen 126 II,17 | avulla totuutta, ja siinä on hänen aateluutensa. Psalminkirjoittaja 127 II,17 | yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. 128 II,17 | laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, 129 II,17 | 17-18) Pyrkimys tietoon on niin voimakas ja siihen 130 II,17 | hänen ja päämäärän välillä on ylittämätön raja. Ihmissydän 131 II,17 | näet, että sen rajan takana on olemassa tyydyttävä vastaus 132 II,18 | siis sanoa, että Israel on kyennyt avaamaan ajattelullaan 133 II,18 | muodosta lähtien valittu kansa on ymmärtänyt, että järjen 134 II,18 | ymmärtänyt, että järjen on otettava huomioon tietyt 135 II,18 | kuuluu: ihmisen tietäminen on tie, jolla ei ole pysähdyspaikkoja; 136 II,18 | jumalanpelkoon": järjen on tunnustettava Jumalan suvereeni 137 II,18 | välitä näistä säännöistä, hän on vaarassa ajautua karille 138 II,18 | riittämätöntä hänen tietonsa on ja kuinka kauas hän on joutunut 139 II,18 | tietonsa on ja kuinka kauas hän on joutunut esineitä, niiden 140 II,19 | puhuu siinä Jumalasta, joka on tunnettavissa myös luonnon 141 II,19 | pettämättömän tiedon kaikesta, mikä on, niin että minä tunnen maailman 142 II,19 | vertailemalla havaita, millainen on niiden aikaansaaja." (Viis. 143 II,20 | tiedon alkuun: "Herran pelko on tiedon perusta" (San. 1: 144 II,21 | haasteiden eteen, ja se on vastannut niihin. Raamatun 145 II,21 | niihin. Raamatun ihminen on havainnut asemaansa miettiessään, 146 II,21 | varmuudesta, että Jumala on luonut hänet "tutkijaksi" ( 147 II,21 | vert. Saarn. 1:13), jonka on vietävä tehtävänsä kaikilta 148 II,22 | tunkeutumaan siihen perustaan, joka on kaiken aistein havaittavan 149 II,22 | tavoittaisi Luojan, joka on kaiken varsinainen alkuperä. 150 II,22 | nousta Luoja-Jumalan luokse on kadonnut sen tottelemattomuuden 151 II,22 | Moos. 2:17). Tämä symboli on selvä. Ihminen ei ollut 152 II,22 | erottaa ja ratkaista, mikä on hyvää ja mikä on pahaa, 153 II,22 | ratkaista, mikä on hyvää ja mikä on pahaa, vaan hän oli riippuvainen 154 II,22 | kapina Jumalaa vastaan, joka on totuuden lähde ja alkuperä. 155 II,22 | tyhjänpäiväisiksi" ja hänen ajattelunsa on osoittautunut vääristyneeksi 156 II,23 | Kristityn suhteessa filosofiaan on siis tehtävä syvälle ulottuva 157 II,23 | ristille naulittu Poika on historiallinen tapahtuma, 158 II,23 | todellinen haaste filosofialle on Jeesuksen Kristuksen kuolema 159 II,23 | kuolema ristillä, sillä siinä on jokainen yritys tuomittu 160 II,23 | uutta: "Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi 161 II,23 | häpeään.[- -] Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, 162 II,23 | tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin" (1. Kor. 1: 27, 163 II,23 | rakkauden lähde, mutta Jumala on valinnut juuri sen paljastamaan 164 II,23 | sanoessaan: "Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, 165 II,23 | tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin" (1. Kor. 1:28). 166 II,23 | rakkauden olemusta, joka on ilmoitettu Jeesuksen Kristuksen 167 II,23 | universaalisuudelle, sillä totuushan on universaali. Millainen haaste 168 II,23 | järjen ja uskon välinen raja on selvästi nähtävissä, mutta 169 III,24 | Luojana, olentona, joka on kaikkia muita korkeampi 170 III,24 | Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, 171 III,24 | puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat 172 III,24 | tässä totuuden, jota kirkko on aina pitänyt esillä: Jumalan 173 III,24 | pyrkiminen ja kaipaus Jumalaan on kylvetty syvälle ihmissydämeen. 174 III,24 | kun löytävät sinut." (22) On siis olemassa tie, jota 175 III,24 | Loppumatonta kohti. ~Ihminen on osoittanut monin tavoin 176 III,24 | etsintänsä. Tämä ominaisuus on erityisesti filosofialla. 177 III,24 | suomine mahdollisuuksineen se on ilmaissut ihmisen universaalin 178 III,25 | kuinka halukas itse kukin on pääsemään selville, mitä 179 III,25 | saatu tieto todellisuudessa on. Ihminen on ainoa olento 180 III,25 | todellisuudessa on. Ihminen on ainoa olento koko näkyvässä 181 III,25 | tietämisensä; sen tähden hän on kiinnostunut tietämään totuudellisesti 182 III,25 | havaitsee sen todeksi, hän on tyytyväinen. Näin opettaa 183 III,25 | todellisuudesta. Tällä perustalla on viimeksi kuluneiden vuosisatojen 184 III,25 | paljon tutkimusta, joka on tuottanut merkittäviä tuloksia 185 III,25 | elämää koskeva tutkimus on yhtä tärkeää kuin teoreettinen 186 III,25 | kohti. Tässäkin tapauksessa on kysymys totuudesta. Kiertokirjeessä 187 III,25 | kunnioittaa, mutta jokaisella on myös vakava moraalinen velvollisuus 188 III,25 | havaitsee totuudeksi." (25) ~On siis välttämätöntä, että 189 III,25 | olevista ulottuvuuksista. Tämä on ehdoton edellytys jokaiselle, 190 III,26 | ehdottoman varma totuus on se, että itse olemme ylimalkaan 191 III,26 | ylimalkaan olemassa, toinen on kuolemamme väistämättömyys. 192 III,26 | kuolemasta, ja tässä se on pysynyt yli kaksituhatta 193 III,27 | Jokainen totuus, osatotuuskin, on itsessään universaali, jos 194 III,27 | universaali, jos se kerran on totuus. Sen, mikä on totta, 195 III,27 | kerran on totuus. Sen, mikä on totta, täytyy olla totta 196 III,27 | Filosofisten järjestelmien ohella on kuitenkin olemassa muitakin 197 III,27 | arvosta. ~Ihmisen totuudella on monta hahmoa [28-35] ~ 198 III,28 | että ihminen, joka tuskin on havainnut totuuden aivan 199 III,29 | 29. On mahdotonta ajatella, että 200 III,29 | se näköala, että vastaus on saatavissa, saa hänet ottamaan 201 III,29 | etsinnästä. Kaipaus totuuteen on juuriltaan niin syvällä 202 III,29 | vastaukseksi niihin. Ihminen on vakuuttunut näiden vastausten 203 III,29 | kokonaisuutena, että ihmisellä on kyky periaatteessa päästä 204 III,30 | tuottamaan varmuuteen. Kyseessä on tällöin arkipäivän kokemusten 205 III,30 | totuudet, joihin ihminen on päässyt ymmärryksensä spekulatiivisin 206 III,30 | spekulatiivisin voimin. Lopuksi on mainittava uskonnolliset 207 III,30 | filosofian piiriin. Nämä on talletettu eri uskontojen 208 III,30 | filosofisiin totuuksiin tulee, on sanottava selvästi, etteivät 209 III,30 | sanonut, jokainen ihminen on tavallaan filosofi, ja hänellä 210 III,30 | tavallaan filosofi, ja hänellä on omat filosofiset käsityksensä, 211 III,30 | tähän kysymykseen, meidän on vielä mietittävä yhtä filosofian 212 III,31 | jälkeen. Ihmisen elämässä on kuitenkin paljon enemmän 213 III,31 | enemmän totuuksia, jotka hän on omaksunut yksinkertaisesti 214 III,31 | uskonnollisuuden aarteet on koottu? Ihminen, totuutta 215 III,31 | totuutta etsivä olento, on siis myös uskosta elävä 216 III,32 | omaa totuutta: mikä hän on ja mitä hän sallii toisten 217 III,32 | todistukseen. Marttyyri on itse asiassa luotettavin 218 III,32 | myöntymistään totuuteen, jonka hän on löytänyt kohdatessaan Kristuksen. 219 III,32 | sisimmässään todeksi ja jota hän on kauan etsinyt. Lopuksi marttyyri 220 III,33 | elämän tarkoituksen; kyse on siis etsinnästä, joka saa 221 III,33 | elämänsä toiselle ihmiselle on varmasti antropologisesti 222 III,33 | unohtaa, että järjenkin on syytä tukeutua etsinnässään 223 III,33 | Jeesuksessa Kristuksessa, joka on totuus, lopullisen ihmiskunnalle 224 III,33(28) | argumentaatiosta: "'Mikä ihminen on, ja mihin hän kelpaa? Mikä 225 III,33(28) | hän kelpaa? Mikä hänessä on hyvää ja mikä pahaa?' (Siir. 226 III,33(28) | vastaus näihin kysymyksiin on mitta siitä, kuinka syvästi 227 III,33(28) | täydellisesti. Sillä uskonnollisuus on ihmispersoonan jaloin ilmaus, 228 III,33(28) | jaloin ilmaus, koska se on hänen, järkiolentona katsoen, 229 III,33(28) | kaipauksesta totuuteen, ja se on perusta hänen vapaalle ja 230 III,34 | totuuteen. Totuuden ykseys on jo ihmisjärjen peruspostulaatti, 231 III,34 | ihmisjärjen peruspostulaatti, joka on ilmaistu non-kontradiktioprinsiippinä. 232 III,34 | osoittaessaan, että Luoja-Jumala on myös pelastushistorian Jumala. 233 III,34 | Yksi ja sama Jumala, joka on perustanut ja takaa sen 234 III,34 | luottavaisesti nojaavat, (29) on identtinen sen Jumalan kanssa, 235 III,34 | sen Jumalan kanssa, joka on ilmoittanut itsensä Herramme 236 III,34 | apostoli viittaa: "Totuus on Kristuksessa" (vert. Ef. 237 III,34 | 4:21; Kol. 1:15-20). Hän on ikuinen Sana, jossa kaikki 238 III,34 | ikuinen Sana, jossa kaikki on luotu, ja samalla hän on 239 III,34 | on luotu, ja samalla hän on lihaksi tullut Sana, joka 240 III,34(29) | Jumalan sanasta. Edellisen on sanellut Pyhä Henki, jälkimmäinen 241 III,34 | jokaisesta olennosta, joka on luotu hänessä ja hänen kauttaan 242 III,35 | yleisten mietteiden pohjalta on nyt aika paneutua tutkimaan 243 III,35 | ilmoituksesta saatava totuus on samaan aikaan totuutta, 244 III,35 | kahdenlaisessa merkityksessä on näet mahdollista määrittää 245 IV,36 | puheen eksegeettinen analyysi on korostanut puheen toistuvia 246 IV,37 | täydellisiksi tulleille. Paavalilla on epäilemättä mielessään tällaiset 247 IV,38 | esiintyneelle välinpitämättömyydelle on etsittävä syitä toisaalta. 248 IV,38 | koska totuuden löytäminen on sellainen hyvä, joka antaa 249 IV,38 | kristillisellä totuudella on pelastusarvo, nämä tiet 250 IV,38 | positiivisen kohtaamisen pioneerina on mainittava pyhä Justinus. 251 IV,38 | viisautta ja pyrkii siihen; se on sielun pyrkimistä sekä oikeaan 252 IV,38 | sen Viisauden luokse, joka on luonut kaiken ja opettaa 253 IV,38 | totuutta, vaan sen tehtävä on pikemminkin puolustaa uskoa: " 254 IV,38 | puolustaa uskoa: "Tämä opetus on Vapahtajan mielessä loppuun 255 IV,38 | täydentämistä, koska se on jumalallista voimaa ja viisautta. 256 IV,39 | kohtaamme Origeneen, joka on varmaankin merkinnyt jonkinlaista 257 IV,40 | kristillistämisen yhteydessä on syytä mainita erityisesti 258 IV,40 | tunsivat päämäärän, johon on pyrittävä, mutta eivät halunneet 259 IV,41 | kysymys: "Mitä yhteistä on Ateenalla ja Jerusalemilla? 260 IV,41 | akatemia ja kirkko?" (40) on selvä merkki siitä kriittisyydestä, 261 IV,41 | spekulatiiviseen ajatteluun. On siis epäoikeudenmukaista 262 IV,41 | tehtävänä oli, niin kuin jo on sanottu, osoittaa, kuinka 263 IV,41 | havainnoimiselle. ~Juuri tässä on se uusi, minkä kirkkoisät 264 IV,41 | tunnustivat, että järki on täydellisesti avoin absoluutille 265 IV,42 | arkkipiispa katsoo, että uskolla on etusija, jossa se ei kilpaile 266 IV,42 | luonteeseen. Järjen tehtävä on löytää merkitys, paljastaa 267 IV,42 | tosiasiaa, että ymmärryksen on lähdettävä etsimään sitä, 268 IV,42 | toteamus, että sen kyky on aina suurempi kuin se, minkä 269 IV,42 | suurempi kuin se, minkä se on tosiasiallisesti saavuttanut. 270 IV,42 | mikä sen matkan täyttymys on: "Arvelen näet, että sen, 271 IV,42 | lausumatonta kuin se, mikä on kaiken yläpuolella? Jos 272 IV,42 | siis se, mitä tähän asti on keskusteltu korkeimmasta 273 IV,42 | korkeimmasta olennosta, on voitu todeta kieltämättömien 274 IV,42 | viisaus tietää, mitä se on luonut [- -], on käsittämätön ( 275 IV,42 | mitä se on luonut [- -], on käsittämätön (rationabiliter 276 IV,42(42) | Anselm: Proslogion, 1: "Minut on luotu katselemaan sinua, 277 IV,42(42) | tehnyt sitä, mihin minut on luotu."~ 278 IV,43 | kanssa. Tuomaan suuri ansio on se, että aikakautena, jona 279 IV,43 | järjenmukaisuuden. Usko on näet yhdenlaista "ajatusvoimistelua"; 280 IV,43 | Tästä syystä kirkko on aina esittänyt pyhän Tuomaan 281 IV,43 | muuta torjua filosofiaa. Hän on näin jäänyt kristillisen 282 IV,43 | historiaan pioneerina, joka on raivannut filosofiaan ja 283 IV,44 | mikä osuus Pyhällä Hengellä on ihmisen tietämisen kypsymisessä 284 IV,44 | sille viisaudelle, joka on Pyhän Hengen lahja ja joka 285 IV,44 | teologiastaan käsitämme, mikä on viisauden ominaislaatu sen 286 IV,44 | vastaan sellaisena, kuin se on. Viisauden lahjan ominaisluonne 287 IV,44 | ominaisluonne sitä vastoin on se, että se arvostelee kaiken 288 IV,44 | viisauden muotoa. Toinen on filosofinen viisaus, joka 289 IV,44 | rajojensa puitteissa. Toinen on teologinen viisaus, joka 290 IV,44 | esille. Kirkon opetusvirka on pannut merkille hänen intohimonsa 291 IV,44(50) | lausuupa sen kuka tahansa, on peräisin Pyhästä Hengestä."~ 292 IV,44 | objektiivisuuden. Hänen filosofiansa on todellakin olemisen eikä 293 IV,46 | moderni filosofinen ajattelu on tuntuvassa määrin kääntynyt 294 IV,46 | ilmoituksesta, kunnes se on lopuksi asennoitunut selkeästi 295 IV,46 | Rationalismin kriisistä on lopuksi muodostunut nihilismi. 296 IV,46 | Olemattomuuden filosofiana se on onnistunut lumoamaan aikalaisemme. 297 IV,46 | teorioita siitä, että etsiminen on itsessään oma päämääränsä 298 IV,46 | tulkinnan mukaan olemassaolo on vain vaikutelmia ja kokemuksia, 299 IV,46 | kokemuksia, jossa tilapäisyys on tärkeintä. Nihilismistä 300 IV,46 | tärkeintä. Nihilismistä on saanut alkunsa se laajalle 301 IV,46 | vastuuta, koska ilmankin kaikki on katoavaista ja satunnaista. ~ 302 IV,47 | modernissa kulttuurissa on muuttunut. Se on kutistunut 303 IV,47 | kulttuurissa on muuttunut. Se on kutistunut viisaudesta ja 304 IV,47 | tietämisen monesta alueesta. Se on jopa tietyssä mielessä tungettu 305 IV,47 | muunlainen järjenkäyttö on saanut yhä suuremman painoarvon; 306 IV,47 | filosofinen tietäminen on yhä korostetummin sivuasia. 307 IV,47 | siihen, kuinka vaarallista on tehdä tästä tiestä ainoa 308 IV,47 | käytännöllistä hyötyä. Siitä on seurannut johdonmukaisesti 309 IV,47 | enää voi tuntea sitä, mikä on tosi, ja tutkia absoluuttia. ~ 310 IV,48 | yhä syvenevä ero. Tosin on totta, että tarkemmin katseltaessa 311 IV,48 | ja järjen välistä eroa, on toisinaan havaittavissa 312 IV,48 | ilmoituksen tuomaa apua se on joutunut sivuteille, joilla 313 IV,48 | tunnetta ja kokemusta ja on vaarassa menettää asemansa 314 IV,48 | universaalina tarjouksena. On pelkkää haavetta kuvitella, 315 V,49 | syvimmältään siitä, että filosofiaa on harjoitettava sen omien 316 V,49 | siihen prosessissa, joka on järjen koeteltavissa. Sellaisesta 317 V,49 | kuuluvan autonomian alkuperä on tunnistettavissa siitä, 318 V,49 | totuutta kohti, ja sillä on itsessään varustuksena totuuden 319 V,49 | välineet. Filosofian, joka on tietoinen tästä "olemuksensa 320 V,49 | moderni filosofinen ajattelu on usein joutunut. Opetusviran 321 V,49 | puutteita. Sen velvollisuus on sitä vastoin reagoida selkeästi 322 V,50 | Opetusviran tehtävänä on ennen kaikkea tuoda julki, 323 V,50 | vaatimukset, jotka filosofian on otettava uskoon nähden huomioon. 324 V,50 | Filosofisen tiedon kehittyessä on syntynyt sitä paitsi erilaisia 325 V,50 | kanssa. ~Kirkon velvollisuus on osoittaa, mikä jossakin 326 V,50 | filosofisessa järjestelmässä on yhteensopimatonta kirkon 327 V,50 | totuutta. Meillä piispoilla on tätä erottelukykyä käyttäessämme 328 V,50 | jonka jokaisen filosofin on tunnustettava oikeaksi, 329 V,51 | ajattelunsa tapahtuu. Erityisesti on otettava huomioon se, että 330 V,51 | huomioon se, että totuus on vain yksi, vaikka historian 331 V,51 | että totuuden saama väritys on synnin vahingoittaman ja 332 V,51 | mikään muoto, minkä filosofia on saanut historian kuluessa, 333 V,51 | tapahtuva kriittinen erottelu on entistä tärkeämpää nyt, 334 V,51 | historiallisine rajoineen on vaivalloista, voi monta 335 V,51 | uskomuksissa se, mikä niissä on uskon näkökulmasta kelvollista 336 V,51 | hedelmällistä, ja se, mikä niissä on harhaanjohtavaa ja vaarallista. 337 V,52 | vastaan. (58) ~Opetusvirka on lausunut sanansa kuluneen 338 V,52 | järkeen sellaista, mikä on tiedettävissä vain uskon 339 V,52 | filosofiseen tutkimukseen. Se on vielä tänäänkin tällä alueella 340 V,53 | 53. Opetusvirka on antanut monta kertaa arvionsa 341 V,53 | juhlallisella vakuutuksella: "On olemassa kaksi tietämisen 342 V,53 | salaisuudet ja antaa uskon, on pannut ihmishenkeen järjen 343 V,54 | 54. Opetusvirka on palannut tähän aiheeseen 344 V,54 | kiusauksesta. Tähän yhteyteen on sijoitettava paavi Pius 345 V,54 | että modernismin perustana on fenomenalistisia, agnostisia 346 V,54 | vaan niiden lähtökohta on "Kristuksen lammashuoneen 347 V,54 | Heidän vaikea tehtävänsä on suojella jumalallista ja 348 V,54 | sydämeen. Niinpä heidän on tutustuttava perusteellisesti 349 V,54 | menetelmiä. (71) ~Opetusvirka on siis aikojen kuluessa harjoittanut 350 V,55 | yhteiskuntaan, että niistä on tullut oikeastaan yleisiä 351 V,55 | selvittämään vain sitä, mikä on käsin kosketeltavaa tai 352 V,55 | perusta. (72) ~Toisaalta on nähtävissä myös vaarallista 353 V,55 | fideistisen tendenssin ilmaus on "biblisismi", joka haluaa 354 V,55 | Vatikaanin 2. kirkolliskokous on nimenomaan vahvistanut. 355 V,55 | siihen, että Jumalan sana on meillä sekä pyhissä kirjoituksissa 356 V,55(72) | toisaalta: "Tämä usko - - on katolisen kirkon tunnustuksen 357 V,55(72) | että hänen ilmoituksensa on tosi, ei siksi, että järjen 358 V,55(72) | järjen luonnollinen valo on läpitunkenut ja nähnyt asioiden 359 V,55(72) | muuta silloin, kun kirkko on ne hylännyt - vaan heidän 360 V,55(72) | heidän velvollisuutensa on aina pitää niitä harhaopetuksena, 361 V,55(72) | niitä harhaopetuksena, jolla on otsallaan totuutta matkiva 362 V,55 | opetusviran ykseydestä. Pyhä Henki on solminut nämä yhteen sillä 363 V,55 | omistautuu tutkimaan Raamattua, on aina otettava huomioon, 364 V,55 | pyhien tekstien tulkintaan on siis koeteltava perusteellisesti. ~ 365 V,55 | dogmaattisten muotoilujen käsitteet on ammennettu niiden käsitevarastosta. 366 V,55 | muistossa oleva paavi Pius XII on varottanut tällaisesta filosofisen 367 V,56 | jotka arvelevat, että totuus on konsensuksen tulos eikä 368 V,56 | todellisuuteen. Varmaan on hyvin ymmärrettävissä, että 369 V,56 | jakautuneessa maailmassa on vaikeaa tunnistaa sitä elämän 370 V,56 | mieltä, johon filosofia on perinteisesti pyrkinyt. 371 V,56 | vuosituhannella, että tämä on se tie, jolle on lähdettävä: 372 V,56 | että tämä on se tie, jolle on lähdettävä: emme saa kadottaa 373 V,57 | Kirkko on kiinnostunut filosofiasta [ 374 V,57 | erehdyksiä ja poikkeamia. Se on korostanut yhtä tarkkaavaisesti 375 V,57 | Æterni Patris askelen, jolla on kirkolle todellista historiallista 376 V,57 | kantavuutta. Tuo asiakirja on ollut tähän päivään asti 377 V,57 | julkaisema dokumentti, joka on keskittynyt yksinomaan filosofiaan. 378 V,57 | että filosofinen ajattelu on merkittävä apu uskolle ja 379 V,57 | tapa harjoittaa filosofiaa on esittää doctor angelicuksen 380 V,58 | Vatikaanin 2. kirkolliskokous on suuressa kiitollisuudenvelassa, 381 V,59 | vaikuttaneita teoksia, joilla on pysyvä arvo. Heidän joukossaan 382 V,59 | Filosofista spekulaatiota on siis harjoitettu jatkuvasti 383 V,60 | Raamatun antropologiasta ja on siten samalla inspiraationa 384 V,60 | muodostavalla lausumalla on syvällinen filosofinen merkitys. 385 V,60 | Kirkolliskokous on käsitellyt myös sitä filosofian 386 V,60 | Filosofiaan liittyvät aineet on opetettava siten, että pappiskokelaat 387 V,60 | perintöön, mutta opetuksessa on otettava huomioon myös uudemman 388 V,60 | tutkimukset." (83) ~Nämä asiat on toistuvasti vahvistettu 389 V,61 | opiskelun väheksymisestä. Minun on todettava ihmetellen ja 390 V,61 | Tällä vastenmielisyydellä on monia syitä. Ensimmäisenä 391 V,61 | monia syitä. Ensimmäisenä on todettavissa epäluottamus 392 V,61 | Vatikaanin 2. kirkolliskokous on viitannut monta kertaa siihen, 393 V,61 | tieteellisellä tutkimuksella on positiivinen arvo, ja sen 394 V,61 | salaisuutta. (85) Teologien on syytä paneutua näihin tieteisiin 395 V,61 | traditioista. Näitä perinnäistapoja on kuitenkin tutkittava rinta 396 V,61 | tutkimuksen kanssa. Vasta silloin on mahdollista huomata kansanviisauden 397 V,62 | vakavasti sitä, että filosofia on teologian opintosuunnitelmia 398 V,62 | edeltävää jaksoa, jossa on erityisesti varattu aikaa 399 V,62 | rakentavalla harmonialla on suuri merkitys. Tämä opintojärjestys 400 V,62 | merkitys. Tämä opintojärjestys on vaikuttanut, joskin epäsuorasti, 401 V,62 | arvoinen esimerkki siitä on Francisco Su rezin teoksen 402 V,62 | kulttuuria kohtaan, joka on saanut monet teologit kieltäytymään 403 V,63 | Tässä mainituista syistä on mielestäni polttavan tärkeää 404 V,63 | uskon kanssa. Tehtäväni on ilmaista periaatteita ja 405 V,63 | periaatteiden ja kriteerien valossa on mahdollista arvioida yhä 406 VI,64 | päällä, ja jokainen ihminen on luonnostaan filosofi. Teologia 407 VI,64 | luonnostaan filosofi. Teologia on Jumalan sanan ymmärtämisen 408 VI,64 | sanan olemuksen mukaisesti on suositeltavaa käyttää filosofista 409 VI,65 | olennaista apua filosofialla on antaa kirkollisen tradition, 410 VI,66 | Intellectus fideihin nähden on otettava ennen kaikkea huomioon 411 VI,66 | selittämässä Raamatussa", (89) on oma, logiikassaan niin johdonmukainen 412 VI,66 | johdonmukainen käsitettävyys, että se on aitoa tietämistä. Intellectus 413 VI,66 | salaisuuteen. ~Dogmatiikan on omalta puoleltaan pystyttävä 414 VI,66 | identiteetistä, sillä hän on tosi Jumala ja tosi ihminen. 415 VI,66 | syyllisyys jne., jotka on määritelty filosofisen etiikan 416 VI,67 | luonteensa mukaisesti - sehän on velvollinen vastaamaan uskoa 417 VI,67 | kiinnitti huomion siihen, että on olemassa totuuksia, joista 418 VI,67 | olemassa totuuksia, joista on saatavissa tietoa luonnollista 419 VI,67 | Filosofinen tietäminen on välttämätön edellytys Jumalan 420 VI,67 | Fundamentaaliteologian on osoitettava ilmoitusta ja 421 VI,67 | ilmi totuuksia, jotka järki on jo ehkä saavuttanut omaa 422 VI,67 | rikkauteen. Ilmoitettu salaisuus on luonnollisen tiedon lopullinen 423 VI,67 | ihmishengen tunnustamaan, että on olemassa todellinen, uskoon 424 VI,67 | Fundamentaaliteologian on osoitettava, että uskon 425 VI,68 | sanoen, että moraaliteologian on käytettävä hyväkseen oikeaa 426 VI,69 | Luonnontieteiden huomioon ottaminen on monissa tapauksissa hyödyllistä, 427 VI,69 | ajattelun antamalla avulla on erityisesti mahdollista 428 VI,69 | omat ajatukset siitä, mikä on objektiivinen totuus".(93) 429 VI,70 | erilaisista kulttuureista. Kirkko on joutunut evankeliumin julistamisen 430 VI,70 | lähtien prosessiin, jossa se on kohdannut erilaisia kulttuureita 431 VI,70 | kirjoittaa: "Nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, 432 VI,70 | kaukana hänestä. Kristus on meidän rauhamme. Hän on 433 VI,70 | on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää ( 434 VI,70 | olivat kaukana", Jumala on pääsiäisen salaisuudessa 435 VI,70 | salaisuuteensa. Tämä ykseys on niin syvä, että kirkko voi 436 VI,70 | Näin yksinkertaisin sanoin on kuvattu suurenmoinen totuus: 437 VI,71 | 71. Koska kulttuureilla on läheinen suhde ihmiseen 438 VI,71 | aika ilmaistaan. Sen tähden on syytä luetella niitä muutoksia 439 VI,71 | sidoksissa johonkin kulttuuriin, on siitä riippuvainen ja vaikuttaa 440 VI,71 | ja vaikuttaa siihen. Hän on yhtaikaa sen kulttuurin 441 VI,71 | lapsi ja isä, johon hän on sidoksissa. Hän tuo jokaisessa 442 VI,71 | kristityt elävät uskoaan, on heidän ympäristössään vallitsevan 443 VI,71 | synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia 444 VI,71 | meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta 445 VI,71 | Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset 446 VI,71 | uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia - - 447 VI,71 | Jumalan kansan tuntomerkkinä on universaalisuus, jonka jokainen 448 VI,71 | maailmaan ja kulttuureihin, on todellista vapautusta kaikesta 449 VI,72 | Orientin maihin, joissa on runsaasti hyvin vanhoja 450 VI,72 | sellaista kokemusta, jolla on absoluuttinen arvo, kun 451 VI,72 | kriteerejä. Ensimmäinen on ihmishengen universaalisuus, 452 VI,72 | saa hylätä sitä, minkä se on omaksunut inkulturaatiossa 453 VI,72 | tulevaisuutta kohti. Kolmanneksi on varottava, ettemme sekoita 454 VI,73 | historiassa ilmoittaman sanan on aina oltava teologian lähtökohta 455 VI,73 | Kun toisaalta Jumalan sana on totuus (vert. Joh. 17:17), 456 VI,73 | tai palasia. Ratkaisevaa on, että uskova ottaa totuutta 457 VI,73 | sen paremmin. Yleensäkin on selvää, että liikkuessaan 458 VI,73 | rikastuneena, koska järki on löytänyt uusia ja odottamattomia 459 VI,74 | jälkeensä kirjoituksia, joilla on niin suuri spekulatiivinen 460 VI,74 | spekulatiivinen arvo, että heidät on oikeutetusti asetettu antiikin 461 VI,74 | sekä kirkkoisiä, joista on mainittava ainakin pyhä 462 VI,74 | keskinäisen suhteen hedelmällisyys on nähtävissä myös joidenkin 463 VI,74 | Stein. Idän kirkon piiristä on syytä mainita oppineet miehet 464 VI,74 | harjoittaa filosofiaa, joka on saavuttanut huomattavaa 465 VI,74 | keskustellessaan. Varmaa on, että näiden oppimestareiden 466 VI,74 | ihmisten parhaaksi. Toivottavaa on, että tämä suuri filosofis-teologinen 467 VI,75 | tarkoitetaan filosofiaa, joka on kehittynyt historiassa ennen 468 VI,75 | tilanteessa filosofialla on oikeus olla autonomista 469 VI,75 | voimin. Tätä pyrkimystä on tuettava ja voimistettava, 470 VI,75 | Vielä lisäksi silloinkin on kunnioitettava ajattelun 471 VI,76 | Filosofian toinen asemapaikka on se, mitä monet kutsuvat 472 VI,76 | kristilliseksi filosofiaksi. Nimitys on sinänsä luvallinen, mutta 473 VI,76 | Kristillisellä filosofialla on kaksi aspektia. Ensimmäinen 474 VI,76 | kaksi aspektia. Ensimmäinen on subjektiivinen aspekti. 475 VI,76 | kysymystä: "Miksi jotakin on olemassa?" ~Edellisen rinnalla 476 VI,76 | olemassa?" ~Edellisen rinnalla on objektiivinen aspekti, joka 477 VI,76 | Jumalan käsitteestä, jolla on ollut hyvin suuri merkitys 478 VI,76 | tasa-arvosta ja vapaudesta on varmasti vaikuttanut modernien 479 VI,76 | filosofialle; historiahan on kristillisen ilmoituksen 480 VI,76 | järki helposti sulkeutuu, on olemassa totta ja järjenmukaista. 481 VI,77 | mukaan työhönsä. Teologia on itse asiassa aina käyttänyt 482 VI,77 | Koska teologinen työskentely on uskon valossa tapahtuvaa 483 VI,77 | muutokset, joihin filosofian on suostuttava. ~Juuri siksi, 484 VI,77 | ja mainiota apuaan, sitä on kutsuttu kirkkoisien ajoista 485 VI,77 | välttämätöntä näiden kahden tieteen on olla keskinäisissä suhteissa 486 VI,77 | suhteissa ja kuinka mahdotonta on erottaa niitä toisistaan. ~ 487 VI,77 | vaatimuksia, joita filosofian on kunnioitettava siitä silmänräpäyksestä 488 VI,78 | käsitettävissä, miksi opetusvirka on toistuvasti ylistänyt pyhän 489 VI,78 | Opetusviran tarkoitus oli ja on edelleen osoittaa, että 490 VI,78 | osoittaa, että pyhä Tuomas on kaikkien totuutta etsivien 491 VI,78 | näkemyksen, johon ajattelu on milloinkaan yltänyt. Hänellä 492 VI,78 | milloinkaan yltänyt. Hänellä on ollut ymmärrys puolustaa 493 VI,79 | vuorovaikutuksessa. Siksi on toivottavaa, että sekä teologit 494 VI,79 | sellaisen filosofian, joka on sopusoinnussa Jumalan sanan 495 VII,80 | sanan asettamat vaatimukset on otettava aina huomioon [ 496 VII,80 | ja maailmankuvan, joilla on huomattava filosofinen merkitys. 497 VII,80 | luonut itseään. Jumala yksin on absoluutti. Raamatun sivuilla 498 VII,80 | ihmiseen näkökulma, jossa hän on imago Dei, Jumalan kuva. 499 VII,80 | Tästä näkökulmasta ihminen on ehdottomasti olemisessaan 500 VII,80 | olemisessaan vapaa, ja hänellä on kuolematon sielu. Koska