Chapter, Paragraph

  1 Jod,1      | itsetietoisuuden horisontissa - eikä se olisi voinut muualla kehittyäkään.
  2 Jod,1      |  polttavammaksi. Siitä syystä kaikki se, mihin tietämisemme kohdistuu,
  3 Jod,1      |       vaativa kehotus: Tunne itsesi! Se oli todistus yhdestä perustotuudesta,
  4 Jod,2      |             pääsiäispäivänä, jolloin se sai lahjana lopullisen totuuden
  5 Jod,2      |              maailman teille, joilla se julistaa, että Jeesus Kristus
  6 Jod,2(1)   |        mahdollisimman tarkoin, jotta se tulisi yhä tutummaksi meille
  7 Jod,2      |             vajavaista, mutta kerran se on täydellistä." (1. Kor.
  8 Jod,3      |           joukossa merkittävä asema. Se auttaa välittömästi asettamaan
  9 Jod,3      |      asioiden perustaa ja päämäärää. Se näyttää monin tavoin ja
 10 Jod,3      |             ei saa jäädä huomaamatta se, missä määrin filosofia
 11 Jod,3      |             osuva esimerkki siitä on se, että tietty, omaan aikaamme
 12 Jod,4      |  järjestelmän täytyy, silloinkin kun se hyväksytään kokonaisuutena
 13 Jod,4      |     filosofiselle ajattelulle, josta se on lähtöisin, ja palvella
 14 Jod,4      |          merkittävät johtopäätökset, se voi pitää itseään oikeana
 15 Jod,5      |      koskevat perustotuudet. Samalla se pitää filosofiaa luovuttamattomana
 16 Jod,5      |    toimintaan. Minut pakottaa siihen se havainto, että lopullisen
 17 Jod,5      |              suuri ansio siitä, että se on keskittänyt huomion ihmiseen.
 18 Jod,5      |            kriteerein. Perusteena on se harhakäsitys, että tekniikan
 19 Jod,5      |     pyrkimyksensä tietoon ihmisestä. Se ei ole käyttänyt hyväkseen
 20 Jod,5      |            kykyä tuntea totuus, vaan se on pitänyt parempana pystyttää
 21 Jod,5      |             ja sen ilmenemismuotoja, se pyrkii toisaalta kehittelemään
 22 Jod,6      |     todetessamme, kuinka sirpaleista se tarjonta on, joka korottaa
 23 Jod,6      |           suurenmoisista kyvyistä ja se antautuisi uusin ja rohkein
 24   I,7      |           omasta ajattelusta, olkoon se kuinka korkealla kulkevaa
 25   I,7      |             ihmiskuntaan ja pelastaa se. Rakkauden lähteenä Jumala
 26   I,8      |           kirjattua opetusta. Samoin se on ottanut huomioon Trenton
 27   I,8      |       itsensä ilmoittavaan Jumalaan; se on varmuutta totuudesta,
 28   I,11     |     upotettuna aikaan ja historiaan. Se on luonnollisesti julistettu
 29   I,11     |             17:4). Sen tähden hän - 'Se joka näkee hänet, näkee
 30   I,12     |              nähtävissä toteutuneena se synteesi, jota ihmishenki
 31   I,12     |       alueeseen ja kulttuuriin, vaan se avautuu jokaiselle miehelle
 32   I,13     |         osoittava vastaus Jumalalle. Se puolestaan edellyttää, että
 33   I,13     |         kanssakäymisen horisonttiin. Se pakottaa järjen avautumaan
 34   I,13     |            ominaisin keinoin, joista se on syystä ylpeä, tutkia
 35   I,13     |              Niissä on siis jo läsnä se salattu totuus, johon ymmärrystä
 36   I,13     |          ymmärrystä ohjataan ja jota se ei voi olla ottamatta huomioon
 37   I,13     |         sinua luonnon tuolla puolen. Se, mikä siinä on nähtävissä,
 38   I,13     |            on nähtävissä, on merkki, se kätkee salaisuuteen korkeita
 39   I,13     |        tajuttavaksi ja näyttää, että se on ihmisen elämälle olennainen
 40   I,14     |          kummallakin alueella, jolla se pystyy saamaan tietoa ja
 41   I,14     |      pyrkimään jatkuvasti eteenpäin. Se kannustaa ihmistä laajentamaan
 42   I,14     |       toisella kerralla sitä vastoin se liukui kokonaan ajatuksistani;
 43   I,14     |       jotakin sinua suurempaa, mutta se on mahdotonta." (20) ~
 44   I,15     |          ahtaan ajatustavan välissä. Se on Jumalan antama äärimmäisin
 45   I,15     |             ei etäinen eikä salattu. Se ei ole taivaassa, niin että
 46   I,15     |            voisimme sitä noudattaa?' Se ei myöskään ole meren takana,
 47   I,15     |            voisimme sitä noudattaa?' Se on aivan teidän lähellänne,
 48   I,15     |           vastoin ansiotta saaminen, se tuottaa ajattelua ja vaatii,
 49   I,15     |            ajattelua ja vaatii, että se otetaan vastaan ilmauksena
 50  II,16     |       etsivänä olentona: "Onnellinen se mies, joka tutkistelee viisautta,
 51  II,16     |            tutkistelee viisautta, ja se, joka puhuu ymmärtäväisesti,
 52  II,16     |          joka puhuu ymmärtäväisesti, se, joka ajattelee sydämessään
 53  II,16     |             väijyskele siellä, missä se käy sisälle. Se, joka kurkistaa
 54  II,16     |        siellä, missä se käy sisälle. Se, joka kurkistaa sisään sen
 55  II,16     |         vaarnat sen seinien viereen, se mies saa pystyttää majansa
 56  II,16     |             asustaa sen oksien alla. Se suojaa häntä helteeltä,
 57  II,16     |        rajoita sen toiminta-aluetta. Se auttaa ihmistä käsittämään,
 58  II,18     |              selville kaikesta, mitä se yritti turhaan saavuttaa
 59  II,19     |             Luojaa, ymmärryksellään, se ei johdu niinkään soveltuvien
 60  II,20     |           hyvinkin olla totta, mutta se saa täyden merkityksen vasta
 61  II,20     |          järjellään totuuteen, koska se samalla paljastaa uskon
 62  II,21     |           huomioon ottamisesta, vaan se edellyttää myös välttämättä
 63  II,21     |          näiden haasteiden eteen, ja se on vastannut niihin. Raamatun
 64  II,22     |           olevan kyky, jota käyttäen se näyttää ikään kuin ylittävän
 65  II,22     |           omat luonnolliset rajansa. Se tarkoittaa ensinnä sitä,
 66  II,22     |          saatavaan tietoon heti, kun se alkaa kriittisesti miettiä
 67  II,22     |             Kristuksen tuleminen oli se pelastustapahtuma, joka
 68  II,22     |         päästi sen kahleista, joihin se itse oli itsensä vanginnut. ~
 69  II,23     |       sellaisen mahdollisuuden, että se olisi heikkona vahva, mutta
 70  II,23     |         järki saisikaan silloin, kun se tunnustaisi jääneensä tappiolle!
 71  II,23     |            avulla avautua niin, että se voi käyttää ristin "hullutusta"
 72  II,23     |         Kristuksesta kallioon, jolla se voi joutua haaksirikkoon.
 73  II,23     |            kallion toisella puolella se voi kuitenkin päästä totuuden
 74 III,24     |        pystyy halutessaan kulkemaan: se alkaa järjen kyvystä kohota
 75 III,24     |           suomine mahdollisuuksineen se on ilmaissut ihmisen universaalin
 76 III,26     |            elämällä tarkoitus? Mihin se johtaa? Ensi katsannolla
 77 III,26     |           ehdottoman varma totuus on se, että itse olemme ylimalkaan
 78 III,26     |       Sokrateen kuolemasta, ja tässä se on pysynyt yli kaksituhatta
 79 III,27     |    absoluuttiin totuuteen, vai jääkö se saavuttamatta. Jokainen
 80 III,27     |           itsessään universaali, jos se kerran on totuus. Sen, mikä
 81 III,29     |             saavuttamattomana. Vasta se näköala, että vastaus on
 82 III,29     |        ottamaan ensimmäisen askelen. Se tapahtuu normaalisti juuri
 83 III,31     |          halua koetella traditioita. Se ei estä kuitenkaan omaksumasta
 84 III,32     |          omaan oivallukseen, koskapa se käsittää henkilöiden välisen
 85 III,32     |              omia tietämisen kykyjä. Se tuo mukanaan myös syvälle
 86 III,32     |        tänäänkin, me yhdymme siihen, se saa meidät kuuntelemaan
 87 III,32     |    vakuuttaakseen meidät siitä, että se puhuu jokaiselle siitä,
 88 III,33     |            häntä vastaan siten, että se tarjoaa hänelle konkreettisen
 89 III,33     |           tavanomaisen uskon asteen, se johtaa hänet siihen armonjärjestykseen,
 90 III,33     |          Hänen kutsuaan seuratessaan se voi viedä täyttymykseen
 91 III,33     |             täyttymykseen sen, minkä se nyt kokee ponnisteluna ja
 92 III,33(28) |      osoittaa. Ikään kuin profetiana se asettaa ihmiskunnalle yhä
 93 III,33(28) |           ihmisestä todella ihmisen. Se ilmaisee ihmisen sisäisen
 94 III,33(28) |  ihmispersoonan jaloin ilmaus, koska se on hänen, järkiolentona
 95 III,33(28) |               luontonsa huippukohta. Se nousee ihmisen syvästä kaipauksesta
 96 III,33(28) |           kaipauksesta totuuteen, ja se on perusta hänen vapaalle
 97 III,34(29) |      ilmaisee asian samalla tavalla, se käyttää jopa samaa ilmausta
 98 III,34(29) |          minkään tieteen alalla, jos se tapahtuu todella tieteellisin
 99 III,34(29) |    harjoittaessaan Luojan läsnäolon. Se kannusti häntä, antoi hänelle
100 III,34     |          vert. Joh. 1: 14, 18). (30) Se, mitä ihmisjärki etsii "
101  IV,36     |             periytyviin käsityksiin. Se ei ollut varmaankaan pelkkää
102  IV,36     |          useimmat kosmiset uskonnot. Se meni tässä niin pitkälle,
103  IV,36     |            tässä niin pitkälle, että se jumalaisti esineitä ja luonnonilmiöitä.
104  IV,38     |        filosofiaa spontaanisti, eikä se käynyt vaivattomasti. Filosofien
105  IV,38     |          viisautta ja pyrkii siihen; se on sielun pyrkimistä sekä
106  IV,38     |             että puhtaaseen elämään; se suhtautuu viisauteen ystävällisesti
107  IV,38     |             loppuun saatettuna, eikä se tarvitse mitään täydentämistä,
108  IV,38     |          mitään täydentämistä, koska se on jumalallista voimaa ja
109  IV,38     |             viisaus lisätään siihen, se ei tosin tee totuutta tehokkaammaksi,
110  IV,38     |          tehokkaammaksi, mutta koska se riistää sofistien hyökkäyksiltä
111  IV,39     |              varsinaista kohokohtaa. Se, mikä oli aikaisemmin viitannut
112  IV,40     |            sillä oli voima toteuttaa se radikaali kääntymys, johon
113  IV,40     |            siinä käskettiin uskomaan se, mikä ei ole todistettavissa,
114  IV,40     |           siinäkin tapauksessa, että se olisi voitu todistaa joillekuille,
115  IV,41     |           filosofisiin koulukuntiin. Se ei merkitse sitä, että he
116  IV,41     |      korkeimmille tasoille, ja siten se loi lujan perustan olemisen,
117  IV,41     |    havainnoimiselle. ~Juuri tässä on se uusi, minkä kirkkoisät saivat
118  IV,41     |            joutua toisen lumoamaksi; se tapahtui sydämissä, ja se
119  IV,41     |            se tapahtui sydämissä, ja se oli luodun ja hänen Luojansa
120  IV,42     |            uskolla on etusija, jossa se ei kilpaile järjen kanssa
121  IV,42     |         käsitystä uskon sisällöistä; se ei pystyisikään siihen,
122  IV,42     |       lähdettävä etsimään sitä, mitä se rakastaa; kuta enemmän se
123  IV,42     |            se rakastaa; kuta enemmän se rakastaa, sitä enemmän se
124  IV,42     |            se rakastaa, sitä enemmän se kaipaa tietoa. Se, joka
125  IV,42     |            enemmän se kaipaa tietoa. Se, joka elää totuudelle, pyrkii
126  IV,42     |            rakkaudesta siihen, minkä se tietää. Tosin sen täytyy
127  IV,42     |           tunnustaa avoimesti, ettei se ole vielä tehnyt kaikkea,
128  IV,42     |           kyky on aina suurempi kuin se, minkä se on tosiasiallisesti
129  IV,42     |              suurempi kuin se, minkä se on tosiasiallisesti saavuttanut.
130  IV,42     |             sanoin lausumatonta kuin se, mikä on kaiken yläpuolella?
131  IV,42     |         kaiken yläpuolella? Jos siis se, mitä tähän asti on keskusteltu
132  IV,42     |      tunkeutumaan siinä määrin, että se voitaisiin selittää myös
133  IV,42     |         korkein viisaus tietää, mitä se on luonut [- -], on käsittämätön (
134  IV,42     |              silloin selittää, miten se itse tietää itsensä ja miten
135  IV,42     |              tietää itsensä ja miten se nimittää itseään - viisaus,
136  IV,43     |               Tuomaan suuri ansio on se, että aikakautena, jona
137  IV,44     |     perusteella (konnaturaliteetti), se edellyttää uskoa ja muotoilee
138  IV,44     |            pyhä Jaakob sanoo. Niinpä se eroaa myös uskosta. Sillä
139  IV,44     |             vastaan sellaisena, kuin se on. Viisauden lahjan ominaisluonne
140  IV,44     |        ominaisluonne sitä vastoin on se, että se arvostelee kaiken
141  IV,44     |             sitä vastoin on se, että se arvostelee kaiken jumalallisen
142  IV,44     |       nojautuu ymmärryksen käyttöön: se tutkii todellisuutta myötäsyntyisten
143  IV,44     |             uskon sisältöjä, jolloin se törmää itse Jumalan salaisuuteen. ~
144  IV,44     |           saavutti juuri siksi, että se pysyi aina universaalin,
145  IV,45     |              järkeen epäilyttäviksi. Se, minkä patristisen ja keskiajan
146  IV,46     | kristillisestä ilmoituksesta, kunnes se on lopuksi asennoitunut
147  IV,46     |           Olemattomuuden filosofiana se on onnistunut lumoamaan
148  IV,46     |       Nihilismistä on saanut alkunsa se laajalle levinnyt hengen
149  IV,47     |           kulttuurissa on muuttunut. Se on kutistunut viisaudesta
150  IV,47     |         tietämisen monesta alueesta. Se on jopa tietyssä mielessä
151  IV,47     |            näyttää olevan jatkuvasti se, mitä hän itse tuottaa,
152  IV,47     |           mitä hän itse tuottaa, eli se, mitä hän tuottaa ymmärryksensä
153  IV,48     |             olemisensa aitoa mieltä. Se ei kuitenkaan saa estää
154  IV,48     |              ilmoituksen tuomaa apua se on joutunut sivuteille,
155   V,49     |   esitettävään omaa filosofiaa, eikä se aseta mitään erityistä filosofiaa
156   V,49     |      metodien mukaan silloinkin, kun se tapahtuu teologian yhteydessä;
157   V,50     |    tunnustettava oikeaksi, niin että se koituu recta ration eli
158   V,51     |      yhteyden tai rajoittamaan sitä. Se haluaa päin vastoin puuttua
159   V,51     |     Erityisesti on otettava huomioon se, että totuus on vain yksi,
160   V,51     |           filosofisissa uskomuksissa se, mikä niissä on uskon näkökulmasta
161   V,51     |     kelvollista ja hedelmällistä, ja se, mikä niissä on harhaanjohtavaa
162   V,51     |               vert. Kol. 2:3); siksi se puuttuu asiaan ja kannustaa
163   V,52     |           filosofiseen tutkimukseen. Se on vielä tänäänkin tällä
164   V,54     |    inhimillistä totuutta ja istuttaa se ihmisten sydämeen. Niinpä
165   V,54     |          filosofian alueella. Kaikki se, mitä kunnioitettavat edeltäjäni
166   V,55     | vaatimattomampiin tehtäviin eli että se omistautuisi selvittämään
167   V,55     |          kirkon ainoa osviitta, vaan se saa 'uskonsa korkeimman
168   V,56     |        vuosituhannella, että tämä on se tie, jolle on lähdettävä:
169   V,57     |            erehdyksiä ja poikkeamia. Se on korostanut yhtä tarkkaavaisesti
170   V,60     | kiertokirjeessäni Redemptor hominis. Se kuuluukin opetukseni alinomaisiin
171   V,61     |           pidetään vakaasti kiinni - se johtuu siitä, ettei opetusviran
172   V,61     |            asiassa tiettyä rappiota. Se näyttää johtuneen skolastisen
173   V,61     |         epäluottamus järkeä kohtaan. Se näkyy suuressa osassa nykyajan
174   V,61     |         sivuaineena saatikka korvata se kokonaan jollakin muulla.
175   V,62     |  Disputationes metaphysicæ vaikutus: se päätyi oppikirjaksi jopa
176  VI,65     |         Ensimmäisellä menetelmällään se pääsee perille ilmoituksen
177  VI,66     |      otettava ennen kaikkea huomioon se, että jumalallisella totuudella, "
178  VI,66     |   johdonmukainen käsitettävyys, että se on aitoa tietämistä. Intellectus
179  VI,66     |              selittää tätä totuutta. Se ei ota silloin huomioon
180  VI,66     |            opetus artikuloituu, vaan se tuo ilmi myös ja ennen kaikkea
181  VI,66     |        perustellen. Tässä tehtävässä se joutuu käyttämään ilmaisuja
182  VI,67     |              merkityksen siten, että se liittää jo saadun tiedon
183  VI,67     |  olennaisesti vaatimus, jonka mukaan se voi esittää itsensä sellaisen
184  VI,67     |      mitenkään hylätä järkeä, vaikka se ei nojautuisikaan siihen;
185  VI,67     |       havaitakseen horisontit, joita se ei voisi yksin ollen saavuttaa." (91) ~
186  VI,68     |           voima äärimmilleen likoon. Se merkitsee toisin sanoen,
187  VI,70     |            lähtien prosessiin, jossa se on kohdannut erilaisia kulttuureita
188  VI,70     |             koskevaksi tarjoukseksi: se ei rajoitu enää yhden kansan
189  VI,70     |      jokainen voi vapaasti ammentaa. Se ulottuu koskemaan kaikkia,
190  VI,71     |      kohdistuvan jännityksen leimaa; se paistaa kulttuurista läpi.
191  VI,71     |         jumalallinen ilmoitus. ~Myös se tapa, jolla kristityt elävät
192  VI,71     |       pitämään kiinni uskosta, mutta se ei pystytä vastaanottajalle
193  VI,71     |      yhtäkään kulttuuria, ikään kuin se haluaisi kulttuurin kohdatessaan
194  VI,71     |            kuuluvalle uudelle, jotta se kannustaisi jatkuvaan kehitykseen. ~
195  VI,72     |                                  72. Se, että evankeliumin julistus
196  VI,72     |              absoluuttinen arvo, kun se vapauttaa hengen ajan ja
197  VI,72     |              aikaisemmin kosketusta, se ei saa hylätä sitä, minkä
198  VI,72     |            ei saa hylätä sitä, minkä se on omaksunut inkulturaatiossa
199  VI,73     |  kannustetaan tutkimaan teitä, joita se ei olisi itsestään käsin
200  VI,75     |     saavuttamisen. Tässäkin toteutuu se prinsiippi, että armo ei
201  VI,75     |      riittämättömäksi. Jos nimittäin se apu torjutaan, minkä jumalallinen
202  VI,76     |     Filosofian toinen asemapaikka on se, mitä monet kutsuvat kristilliseksi
203  VI,76     |       piiriin halutaan sulkea kaikki se merkittävä filosofisessa
204  VI,76     |        kautta. Jumalallisena hyveenä se vapauttaa järjen julkeasta
205  VI,77     |             järjen kriittistä työtä, se edellyttää ja vaatii kaikessa
206  VI,77     |          kolmannessa asemassa, mutta se paljastaa samalla ne välttämättömät
207  VI,77     |       silmänräpäyksestä alkaen, jona se asettuu yhteyteen teologian
208  VI,79     |     ollessaan tietoinen siitä, ettei se pysty saavuttamaan absoluuttia
209  VI,79     |       itsessään olevasta olemisesta, se valaisee tien filosofiselle
210  VI,79     |    kristillisen uskon kohtaamiselle, se olisi alue, jolla uskovat
211  VI,79     |          voisivat ymmärtää toisiaan. Se auttaisi uskovia vakuuttumaan
212  VI,79     |         pysyy väärentämättömänä, kun se liittyy ajatteluun eikä
213 VII,80     |       todellisuus ei ole absoluutti: se ei ole luomaton eikä se
214 VII,80     |              se ei ole luomaton eikä se ole itse luonut itseään.
215 VII,80     |         filosofian" perusvakaumus on se, että ihmisen elämällä ja
216 VII,80     |             kaatavat logiikat, mutta se onkin vaarassa vallittautua
217 VII,80     |     autonomiansa, ja samalla nähdään se yksi ainoa side, joka liittää
218 VII,81     |    mukaisesti. Sillä näin tehdessään se ei ole ainoastaan sellainen
219 VII,81     |             tiedon ja toiminnan, kun se saisi ne pyrkimään lopullista
220 VII,82     |       saavuttaa totuuden tunteminen. Se on sellaista tietämistä,
221 VII,82     |             pelkkiin ilmiöihin, vaan se pystyy todella varmasti
222 VII,82     |             antamaan tähän apua, jos se ei syvennä Jumalan sanaan
223 VII,83     |              vakuuttunut siitä, että se on ainoa oikea tie voittaa
224 VII,85     |             tarkoituksen särkyminen. Se estää nykyajan ihmistä saavuttamasta
225 VII,87     |               meidän on sijoitettava se omaan historialliseen ja
226 VII,87     |            sillä perusteella, kuinka se on soveltunut tiettyyn ajanjaksoon
227 VII,87     |       tiettyyn ajanjaksoon ja kuinka se on täyttänyt tietyn omaan
228 VII,87     |               mutta tässä huolessaan se ottaa käyttöönsä pelkästään
229 VII,87     |   filosofista ammattikieltä. Tällöin se huomaamattaan tulee hylänneeksi
230 VII,87     |              ja totuuden. Sen tähden se ei kykene tyydyttämään niitä
231 VII,88     |     ajattelutapaa kohtaan, mutta nyt se on herännyt uudelleen eloon
232 VII,88     |              olevan lainkaan rajoja. Se on tunkeutunut erilaisiin
233 VII,88     |            pettymystä synnyttää myös se tapa, jolla tämä virtaus
234 VII,88     |       suorastaan jätä niitä sikseen, se käsittelee niitä kuitenkin
235 VII,89     |             johtaa myös pragmatismi. Se on sellaisille ihmisille
236 VII,90     |       identiteettinsä jo ennen, kuin se on joutunut ristiriitaan
237 VII,90(106)|               Kristus näyttää olevan se, joka tuo ihmiselle totuuteen
238 VII,90(106)|         vapauden. Hän näyttää olevan se, joka vapauttaa ihmisen
239 VII,91     |      teknisistä ilmiöistä. Myöhemmin se siirtyi filosofiankin alueelle,
240 VII,91     |       tiettyä kaksimerkityksisyyttä. Se johtui toisaalta siitä,
241 VII,92     |   muuttumaton opetus ja säilytettävä se uskollisesti, niin että
242 VII,92     |              uskollisesti, niin että se vastaa aikamme vaatimuksia." (107)
243 VII,92     |             sijassa teologiaa, mutta se asettaa haasteen myös filosofialle.
244 VII,92     |          haasteen myös filosofialle. Se valtava ongelmakimppu, joka
245 VII,92(109)|          vaatii uskoa, koska usko on se, joka johtaa ihmisen ilmoitetun
246 VII,92(109)|             uskossa ja uskon avulla. Se on totuuden Hengen työtä
247 VII,93     |            johon teologia pyrkii, on se, että se selittää ilmoituksen
248 VII,93     |         teologia pyrkii, on se, että se selittää ilmoituksen ja
249 VII,94     |       lähteitä tulkitessaan, mikä on se syvällinen ja väärentämätön
250 VII,95     |  tunnistettavissa historiassa, mutta se kohoaa sen yläpuolelle. ~
251 VII,96(112)|       filosofiseen systeemiin, mutta se, mitä katoliset teologit
252 VII,96(112)|             tilapäisellä perustalla. Se lepää periaatteilla ja käsitteillä,
253 VII,96     |            siis jää ennalleen, mutta se on ratkaistavissa. Monet
254 VII,96(113)|         kaavojen merkitykseen tulee, se on kirkossa aina ja itsessään
255 VII,96(113)|            voidaan valaista lisää ja se voidaan oppia tuntemaan
256 VII,97     |               myös kaikkein uusinta; se ei saa silloin toistaa vanhentuneita,
257 VII,97     |   kommunikatiivisissa rakenteissaan. Se saa voimansa ja pysyvyytensä
258 VII,97     |             pysyvyytensä siitä, että se tukeutuu itse olemisen aktiin,
259 VII,97     |    globaalisti koko todellisuudelle. Se ylittää kaikki rajat, kunnes
260 VII,97     |         ylittää kaikki rajat, kunnes se saavuttaa hänet, joka antaa
261 VII,98     |            ja hyvän metafysiikka, ja se edellyttää niitä. Kun moraaliteologia
262 VII,98     |            hyveiden harjoittamiseen, se kykenee käymään käsiksi
263 VII,99     |   esittämällä totuuden Kristuksesta. Se saavuttaa huippunsa pääsiäisen
264 VII,99     |          osoittamalla, millä tavalla se liittyy uskovien elämään. (119)
265 VII,99     |            toisiinsa; muulla tavalla se olisikin mahdotonta. Sillä
266 VII,99     |         selvittämiseksi. Erityisesti se voi auttaa selvittämään
267 Lop,100    |            että niitä rajoja, joihin se törmää unohtaessaan tai
268 Lop,101    |    oikeutuksensa olla tiedettä. Näin se on aivan varmasti saanut
269 Lop,101    |       epäilemättä filosofian eduksi. Se on saanut kokea, että tällä
270 Lop,102    |           sen tosiin ulottuvuuksiin, se puolustaa ihmisarvoa ja
271 Lop,105    |             tradition kanssa, olkoon se sopusoinnussa tai ristiriidassa
272 Lop,106    |           totuuden etsiminen, vaikka se koskisi vain rajoittunutta
273 Lop,106    |    milloinkaan päätepisteeseen, vaan se johtaa aina johonkin, joka
274 Lop,106    |         tutkimuskohteen yläpuolella; se johtaa kysymyksiin, jotka
275 Lop,107    |    milloinkaan muodostu tällaisesta. Se toteutuu lähinnä siten,
276 Lop,107    |      rakkauteen ja tuntemaan Jumala. Se on hänen korkeinta itsensä
277 Lop,108    |           mitään autonomiastaan, kun se suostuu evankeliumin totuuden