| Table of Contents | Words: Alphabetical - Frequency - Inverse - Length - Statistics | Help | IntraText Library | ||
| Alphabetical [« »] ihmisellä 5 ihmiselle 17 ihmiseltä 2 ihmisen 120 ihmisenä 2 ihmisessä 5 ihmisestä 12 | Frequency [« »] 202 sen 156 hän 126 jumalan 120 ihmisen 109 totuuden 109 uskon 107 jotka | Ioannes Paulus PP. II Fides et Ratio IntraText - Concordances ihmisen |
Chapter, Paragraph
1 Intro | kuin kaksi siipeä, joilla ihmisen henki kohoaa mietiskelemään 2 Intro | totuutta. Jumala on pannut ihmisen sydämeen syvän halun päästä 3 Jod,1 | ovat syntyneet kaikkialla ihmisen etsiessä elämän tarkoitusta, 4 Jod,1 | polttaneet kautta aikojen ihmisen sielua, ja niihin löydetyistä 5 Jod,2 | lahjana lopullisen totuuden ihmisen elämästä, pyhiinvaeltaja 6 Jod,3 | pyrkimys totuuteen kuuluu ihmisen luontoon. Ihmisellä on järkeensä 7 Jod,4 | hänessä: hämmästys valtaa ihmisen heti, kun hän huomaa olevansa 8 Jod,4 | olemassa todella persoonana. ~Ihmisen hengelle ominainen kyky 9 Jod,5 | päämääriin, jotka tekevät ihmisen olemassaolosta entistä ihmisarvoisemman. 10 Jod,5 | tienä, jolla tunnistetaan ihmisen olemassaoloa koskevat perustotuudet. 11 Jod,5 | levinneitä epäluuloisia asenteita ihmisen suurenmoisia tiedostamiskykyjä 12 Jod,6 | tarkoitus. Siitä syystä monen ihmisen elämä kulkeutuu melkein 13 I,7 | antautua tunnettavaksemme. Ihmisen hänestä saama tieto täydellistää 14 I,7 | täydellistää kaiken muun, ihmisen omaa eksistenssiä koskevan 15 I,12 | palaseen, Jumala omaksuu ihmisen hahmon. Kristuksen tuomassa 16 I,12 | päätyy: "Itse asiassa ei ihmisen salaisuus tule todella selvästi 17 I,12 | Gaudium et spes), (12) Ihmisen salaisuus pysyy tämän näkökulman 18 I,13 | tajuttavaksi ja näyttää, että se on ihmisen elämälle olennainen tosiasia: " 19 I,13 | rakkautensa salaisuuden paljastaa ihmisen kokonaan itselleen ja osoittaa 20 I,14 | lopullisen totuuden, joka haastaa ihmisen ymmärryksen pyrkimään jatkuvasti 21 II,16 | toisistaan, sillä silloin ihmisen olisi mahdotonta tuntea 22 II,17 | siinä on hänen kunniansa. Ihmisen tehtäväksi lankeaa tutkia 23 II,17 | sellainen dynaamisuus, että ihmisen sydän pyrkii ja kaipaa päästä 24 II,18 | Ensimmäinen sääntö kuuluu: ihmisen tietäminen on tie, jolla 25 II,19 | puutteesta, vaan ennemmin ihmisen vapaan tahdon ja hänen syntinsä 26 II,20 | horisonttiin: "Herra ohjaa ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä 27 II,21 | testamentin mukaan pelkästään ihmisen, maailman ja historian huolellisesta 28 II,22 | kautta (vert. Room. 1:20). Ihmisen järjellä myönnetään siis 29 II,22 | kuvaa havainnollisesti tätä ihmisen tilaa kertoessaan, että 30 II,22 | tien täyteen totuuteen. Ihmisen kykyä tuntea totuus haittaa 31 II,22 | selittää edelleen, miten ihmisen ajatukset ovat synnin tähden 32 II,23 | voimakkaasti. Pelkkä viisaan ihmisen viisaus ei riitä siihen, 33 II,23 | jotakin" (1. Kor. 1: 27, 28). Ihmisen viisaus torjuu sellaisen 34 II,23 | itsestään käsin myöntämään ihmisen lakkaamattoman itsensä transsendoimisen 35 III,24 | kuvanveisto, arkkitehtuuri ja muut ihmisen luovan ymmärryksen tuotteet 36 III,24 | mahdollisuuksineen se on ilmaissut ihmisen universaalin pyrkimyksen. ~ 37 III,25 | Voimme oikeutetusti katsoa ihmisen saavuttaneen aikuisuuden, 38 III,26 | 26. Ihmisen suhde totuuteen alkaa kysymyksillä: 39 III,26 | johtaa? Ensi katsannolla ihmisen olemassaolo saattaa näyttää 40 III,27 | sen absoluutista arvosta. ~Ihmisen totuudella on monta hahmoa [ 41 III,28 | Voimme siis määritellä ihmisen olennoksi, joka etsii totuutta. ~ 42 III,29 | ajatella, että näin syvälle ihmisen luontoon juurtunut etsintä 43 III,29 | juuriltaan niin syvällä ihmisen sydämessä, että niistä loitontuminen 44 III,31 | asioiden miettimisen jälkeen. Ihmisen elämässä on kuitenkin paljon 45 III,32 | suhteen eikä ainoastaan ihmisen omia tietämisen kykyjä. 46 III,32 | toisten nähdä sisimmästään. Ihmisen täydellisyys ei muodostu 47 III,33(28) | tekee ihmisestä todella ihmisen. Se ilmaisee ihmisen sisäisen 48 III,33(28) | todella ihmisen. Se ilmaisee ihmisen sisäisen pakon löytää perusta 49 III,33(28) | nämä kysymykset kannustavat ihmisen ymmärrystä ja tahtoa etsimään 50 III,33(28) | ovat siksi jaloin ilmaus ihmisen luonnosta: niinpä vastaus 51 III,33(28) | hallitsee olemassaolonsa. Ihmisen järki saavuttaa huippunsa 52 III,33(28) | luontonsa huippukohta. Se nousee ihmisen syvästä kaipauksesta totuuteen, 53 IV,36 | tuntemiseen ja jokaisen ihmisen moraalisen omantunnon ääneen ( 54 IV,36 | esineitä ja luonnonilmiöitä. Ihmisen yritykset käsittää jumalien 55 IV,36 | ensimmäinen todistus tästä ihmisen etsinnästä. Filosofian isät 56 IV,39 | tarkoitettiin tästä lähtien uskovan ihmisen mietiskelyä, jolla hän pyrki 57 IV,39 | sielun kuolemattomuudesta, ihmisen jumalallistumisesta ja pahan 58 IV,44 | osuus Pyhällä Hengellä on ihmisen tietämisen kypsymisessä 59 IV,44 | horisontissa, "huipun, jolle ihmisen äly ei ole milloinkaan kyennyt 60 IV,46 | hengen asenne, jonka mukaan ihmisen ei tarvitse omaksua mitään 61 IV,47 | Kirjoitin silloin: "Tämän päivän ihmisen uhkana näyttää olevan jatkuvasti 62 IV,47 | omat tahdonratkaisunsa. Ihmisen monimuotoisen toiminnan 63 IV,47 | muodostuvan tämän päivän ihmisen eksistenssin draaman tärkein 64 V,50 | kuten Jumala, ihminen, ihmisen vapaus ja hänen moraalinen 65 V,51 | kokonaisuudessaan; sama koskee myös ihmisen, maailman ja ihmisen jumalasuhteen 66 V,51 | myös ihmisen, maailman ja ihmisen jumalasuhteen täydellistä 67 V,55 | tutkimaan vain tiettyjä alueita ihmisen tietämisessä tai sen struktuureissa. ~ 68 V,60 | käsitellään Jumalan kuvaksi luodun ihmisen arvoa, ihmisen arvoasema 69 V,60 | kuvaksi luodun ihmisen arvoa, ihmisen arvoasema ja ylevämmyys 70 V,60 | harhoista ennen kaikkea ihmisen äärettömän arvon ja hänen 71 V,60 | kiinnekohtiin: "Itse asiassa ei ihmisen salaisuus tule todella selvästi 72 V,60 | Kristus, uusi Aadam, paljastaa ihmisen kokonaan ihmiselle itselleen 73 V,61 | tutkijat luopuvat laajalti ihmisen viimeisten kysymysten metafyysisestä 74 V,61 | päästään tuntemaan syvemmin ihmisen salaisuutta. (85) Teologien 75 VI,66 | toiminnasta maailmassa, Jumalan ja ihmisen suhteesta, Kristuksen identiteetistä, 76 VI,67 | uskottavuuden tunnustamista, ihmisen kielellistä kykyä puhua 77 VI,68 | oikeaa filosofista näkemystä ihmisen luonnosta ja yhteiskunnasta 78 VI,69 | filosofiaa kuin pikemmin muuta ihmisen hankkimaa tietoa, kuten 79 VI,70 | arvoihin, jotka voivat tehdä ihmisen olemassaolosta entistä inhimillisemmän. (94) 80 VI,71 | dynaamiset voimat, joilla ihmisen aika ilmaistaan. Sen tähden 81 VI,73 | totuus (vert. Joh. 17:17), ihmisen täytyy käyttää hyväkseen, 82 VI,76 | joka merkitsee uutta lukua ihmisen pyrkiessä totuuteen. ~Kristillisen 83 VI,76 | järjenmukaisuuden kannalta, esimerkiksi ihmisen mahdollisuutta saada yliluonnollinen 84 VII,80 | jotka tekevät tyhjäksi ihmisen olemassaolon harmonian ja 85 VII,80 | haavasta, joka on syntynyt ihmisen ilmaistessa vapauttaan epäjärjestyneesti. 86 VII,80 | vastaa siihen ohjaamalla ihmisen Jeesuksen Kristuksen, lihaksi 87 VII,80 | luokse. Hän on toteuttanut ihmisen olemassaolon sen täydessä 88 VII,80 | perusvakaumus on se, että ihmisen elämällä ja maailmalla on 89 VII,80 | jotta voisimme ratkaista ihmisen olemassaolon, luodun maailman 90 VII,80 | sillä siinä Jumalan ja ihmisen sisin olemus tulee ymmärrettäväksi. 91 VII,81 | kysymykseen maailmasta ja ihmisen elämästä, vain terävöittävät 92 VII,81 | nihilismiin. ~Tämän seurauksena ihmisen hengen valtaa kaksinainen 93 VII,81 | Jumalan sana ilmoittaa ihmisen lopullisen päämäärän ja 94 VII,82 | vaatimus: on koeteltava ihmisen kykyä saavuttaa totuuden 95 VII,83 | Lisäksi haluan painottaa ihmisen kykyä tietää tämä transsendenttinen 96 VII,83 | laskea perustan käsitykselle ihmisen arvoasemasta, joka taas 97 VII,83 | moraalisissa arvoissa, toisen ihmisen persoonassa, olemisessa 98 VII,83 | ilmaiseekin ja selventää ihmisen sisäisyyden ja spiritualiteetin, 99 VII,83 | kiinnekohdakseen sen, mikä ylittää ihmisen kokemuksen ja jopa ajattelun. 100 VII,83 | ymmärrettävää, (102) jos ihmisen tieto rajoittuisi ankarasti 101 VII,87 | ajanmukaista ja nykyajan ihmisen omaksuttavissa, mutta tässä 102 VII,88 | hankkiutuu siis hallitsemaan ihmisen olemassaolon kaikkia puolia 103 VII,89 | seuraamukset ovat ilmiselvät: ihmisen suuret moraaliset ratkaisut 104 VII,90 | totuuden. Nihilismi kieltää ihmisen humaanisuuden ja hänen identiteettinsä 105 VII,90 | ja siis perustaan, jolle ihmisen arvoasema rakentuu. Tällöin 106 VII,90 | arvoasema rakentuu. Tällöin ihmisen kasvoilta katoavat Jumalan 107 VII,90(106)| olevan se, joka vapauttaa ihmisen kaikesta, mikä rajoittaa 108 VII,90(106)| ja kaventaa tätä vapautta ihmisen sielussa, sydämessä ja omassatunnossa 109 VII,91 | auttamattomasti ohi. Nyt ihmisen täytyy opetella elämään 110 VII,92(109)| usko on se, joka johtaa ihmisen ilmoitetun salaisuuden todellisuuteen 111 VII,92(109)| täytyy olla tässä asiassa ihmisen korkein johtaja, ihmishengen 112 VII,93 | Jumalan kenosis, joka on ihmisen hengelle todellisesti suuri 113 VII,98 | kantaa uskovien toimintaan. Ihmisen moraalinen omatunto on kadottanut 114 VII,98 | alkuperäisessä todellisuudessaan, ihmisen ymmärryksen tapahtumana, 115 Lop,100 | kehittymiselle ja yksityisen ihmisen ja yhteiskunnan orientoitumiselle. 116 Lop,101 | teologia ole yksityisen ihmisen mietteitä, jotka pysähtyvät 117 Lop,104 | lopullisesta vastauksesta ihmisen ongelmiin (127), on oleva 118 Lop,107 | rakkautensa salaisuudessa, ja ihmisen alituisesti jatkuvasta totuuden 119 Lop,107 | lumouksellaan vakuuttaneet ihmisen siitä, että hän on absoluuttisesti 120 Lop,107 | itseensä ja omiin voimiinsa. Ihmisen suuruus ei milloinkaan muodostu