Chapter, Paragraph

 1 Intro     |          lopulta itse Jumalan, jotta ihminen oppiessaan tuntemaan Jumalan
 2 Jod,1     |          kehittyäkään. Kuta paremmin ihminen oppii tuntemaan todellisuuden
 3 Jod,3     |             siihen ajanjaksoon, jona ihminen alkoi kysyä asioiden perustaa
 4 Jod,4     |       kysymykseen ja selvittää sitä. Ihminen pyrkii, halussaan löytää
 5 Jod,4     |        tietämyksen horisontteja. Jos ihminen ei osaa ihmetellä, hän vaipuu
 6 Jod,5     |  halventamaan nekin totuudet, joista ihminen oli päässyt varmuuteen.
 7 Jod,6     |       sydämessään totuutta rakastava ihminen löytäisi oikean tien ja
 8   I,12    |            elämän, jonka ensimmäinen ihminen oli torjunut luotaan (vert.
 9   I,12    |          arvoituksena. Missä muualla ihminen voisi etsiä vastausta näin
10   I,13    |   ilmoituksen sisältö on uskottavaa. Ihminen myöntyy uskon kautta tähän
11   I,13    |            aina pitänyt aktia, jossa ihminen antautuu Jumalalle, perustapahtumana,
12   I,13    |       vapauden käyttämisenä? Uskossa ihminen toteuttaa olemassaolonsa
13   I,13(15)|           tahdon koko voiman: "Koska ihminen on kokonaan riippuvainen
14   I,14    |        historiaan kiinnekohdan, jota ihminen ei voi jättää huomiotta
15  II,16    |           tässä yhteydessä kuvaava: "Ihminen suunnittelee tiensä, mutta
16  II,16    |               Voitaisiin sanoa, että ihminen kykenee tunnistamaan tiensä
17  II,17    |                 San. 25:2) Jumala ja ihminen ovat ainutlaatuisessa vuorovaikutussuhteessa,
18  II,18    |         huolehtiva rakkautensa. ~Jos ihminen ei välitä näistä säännöistä,
19  II,19    |           asia. Pyhän tekstin mukaan ihminen kykenee ymmärryksellään
20  II,19    |        voimat" (Viis. 7: 17, 19-20); ihminen pystyy toisin sanoen filosofoimaan.
21  II,19    |          järjelle ominaisin välinein ihminen oppii tuntemaan Luojan.
22  II,19    |          oppii tuntemaan Luojan. Jos ihminen ei pysty tuntemaan Jumalaa,
23  II,20    |    merkitsevyytensä. Sanalla sanoen, ihminen pääsee järjellään totuuteen,
24  II,21    |           vastannut niihin. Raamatun ihminen on havainnut asemaansa miettiessään,
25  II,22    |            seurauksena, jonka kautta ihminen halusi hankkia itselleen
26  II,22    |               Tämä symboli on selvä. Ihminen ei ollut siinä tilassa,
27  II,23    |           voimakas" (2. Kor. 12:10). Ihminen ei pysty käsittämään, kuinka
28 III,24    |              siis olemassa tie, jota ihminen pystyy halutessaan kulkemaan:
29 III,24    |        kulkunsa Loppumatonta kohti. ~Ihminen on osoittanut monin tavoin
30 III,25    |            tieto todellisuudessa on. Ihminen on ainoa olento koko näkyvässä
31 III,25    |            toteuttaessaan luontoaan. Ihminen ei löydä näitä tosia arvoja
32 III,26    |             totuus omasta lopustaan. Ihminen haluaa tietää, onko kuolema
33 III,27    |             filosofi eikä tavallinen ihminen, pääse eroon näistä kysymyksistä.
34 III,27    |             universaalisuuden ohessa ihminen etsii kuitenkin jotakin
35 III,27    |       muitakin ilmaisutapoja, joilla ihminen pyrkii antamaan "filosofialleen"
36 III,28    |             Saattaa käydä niin, että ihminen, joka tuskin on havainnut
37 III,28    |    pyrkisikin välttämään sitä, sillä ihminen ei pysty koskaan perustamaan
38 III,29    |              ensimmäisen vastauksen. Ihminen ei ryhtyisi lainkaan etsimään
39 III,29    |           kuvan vastaukseksi niihin. Ihminen on vakuuttunut näiden vastausten
40 III,30    | filosofisluonteiset totuudet, joihin ihminen on päässyt ymmärryksensä
41 III,30    |            olen jo sanonut, jokainen ihminen on tavallaan filosofi, ja
42 III,31    |  uskonnollisuuden aarteet on koottu? Ihminen, totuutta etsivä olento,
43 III,32    |         antautuvassa uskollisuudessa ihminen löytää täyden varmuuden
44 III,32    |            suhteen totuuteen: uskova ihminen antautuu sen totuuden varaan,
45 III,32    |        totuuden varaan, jonka toinen ihminen antaa hänen tiedokseen.
46 III,33    |            saa jatkuvaa täydennystä. Ihminen etsii luonnostaan totuutta.
47 III,33    |             totuuksien omaksumiseen; ihminen ei etsi tosi hyvää pelkästään
48 III,33    |             piilevien kykyjen tähden ihminen pystyy kohtaamaan tämän
49 III,33    |          tietä vaan myös siten, että ihminen antautuu luottavasti toisten
50 III,33    |             sanotusta käy ilmi, että ihminen kulkee inhimillisesti katsoen
51 III,33(28)|             argumentaatiosta: "'Mikä ihminen on, ja mihin hän kelpaa?
52 III,33(28)|             Siir. 18:8) - - Jokainen ihminen kantaa sisimmässään näitä
53 III,33(28)|          mitta siitä, kuinka syvästi ihminen hallitsee olemassaolonsa.
54 III,33(28)|  vaikutteille varsinkin silloin, kun ihminen viimeistä ja tyhjentävää
55  IV,42    |             itseään - viisaus, josta ihminen ei tiedä mitään tai tietää
56  IV,47    |              ulottuvuudessaan. Siksi ihminen elää yhä ahdistuneempana.
57   V,50    |     filosofian aiheet, kuten Jumala, ihminen, ihmisen vapaus ja hänen
58   V,60    |           kautta. Aadam, ensimmäinen ihminen, oli sen esikuva, joka oli
59  VI,64    |             maan päällä, ja jokainen ihminen on luonnostaan filosofi.
60  VI,66    |           hän on tosi Jumala ja tosi ihminen. Sama koskee moraaliteologian
61  VI,67(90)|        tutkiminen, jotka täyttämällä ihminen asettaa itsestään käsin
62  VI,71    |             selitettävissä? Jokainen ihminen elää lujasti sidoksissa
63 VII,80    |             kuva. Tästä näkökulmasta ihminen on ehdottomasti olemisessaan
64 VII,80    |               jossa jokainen luotu - ihminen mukaan luettuna - on Jumalan
65 VII,82    |         olettaa nimittäin aina, että ihminen kykenee tuntemaan ja käsittämään
66 VII,83    |   ensisijaista aluetta. ~Missä ikinä ihminen havaitsee viittauksen absoluuttiin
67 VII,85    |     vakaumuksesta ilmaista sen, että ihminen kykenee pääsemään yhtenäiseen
68 VII,88    |          perusongelmat, joiden eteen ihminen, animal rationale, on alituisesti
69 VII,90    |              ilmaisevat piirteet, ja ihminen ajetaan askel askelelta
70 VII,91    |    uskottavana sitä illuusiota, että ihminen pystyy maailman luojana
71 VII,95    |     riippuvuussuhteet eivät rasita. ~Ihminen kykenee ilmaisemaan historiallisesti
72 Lop,102   | välitystehtävästä, että tämän päivän ihminen alkaa vähitellen käsittää,
73 Lop,102   |           hänestä tulee sitä enemmän ihminen kuta enemmän hän avautuu
74 Lop,107   |         toteutuu lähinnä siten, että ihminen päättää sovittautua totuuteen