| Table of Contents | Words: Alphabetical - Frequency - Inverse - Length - Statistics | Help | IntraText Library |
| Ioannes Paulus PP. II Fides et Ratio IntraText - Concordances (Hapax - words occurring once) |
bold = Main text
Chapter, Paragraph grey = Comment text
1 Lop,101 | 101. Kiinnittäessämme katseemme
2 Lop,102 | 102. Samalla kun kirkko yhä
3 Lop,103 | 103. Sitä paitsi filosofia on
4 Lop,104 | 104. Filosofinen ajattelu on
5 Lop,105 | 105. Tunnen, että minun täytyy
6 Lop,106 | 106. Kohdistan vetoomukseni
7 Lop,107 | 107. Pyydän jokaista pitämään
8 Lop,108 | 108. Viimeinen ajatukseni koskee
9 IV,44(50) | Summa theologiæ , I-II, 109, 1 ad 1, joka toistaa Ambrosiasterin
10 II,17 | sinä olet kanssani." (Ps. 139:17-18) Pyrkimys tietoon
11 V,52(57) | li et terræ Creator (5.1.1586); Urbanus VIII: Inscrutabilis
12 III,34(29) | Castellille 21. joulukuuta 1613.~Vatikaanin 2. kirkolliskokous
13 V,52(57) | Inscrutabilis iudiciorum (1.4.1631).~
14 V,52(59) | Episcopi subscriptæ (8.9.1840); Theses a Ludovico Eugenio
15 V,52(59) | Religiosorum subscriptæ (26.4.1844).~
16 V,52(60) | Augustini Bonnetty (11.6.1855).~
17 V,52(62) | Errores ontologistarum (18.9.1861).~
18 IV,44(51) | kiertokirje æterni Patris (4.8.1879).~
19 Lop,105(128)| 4: Opera omnia, Firenze 1891, nide V, 296.~
20 V,54(67) | Divini Redemptoris (19.3.1937).~
21 VII,92(107) | kirkolliskokouksen avajaisissa (11.10.1962).~
22 V,60(84) | institutionis sacerdotalis (6.1.1970), 70-75; dekreetti Sacra
23 V,60(84) | dekreetti Sacra theologia (20.1.1972).~
24 VII,96(113) | Mysterium Ecclesiæ (24.6.1973), 5.~
25 IV,43(47) | kirje Lumen Ecclesiæ (20.11.1974), 8.~
26 Lop,103(125)| Evangelii nuntiandi (8.12.1975), 20.~
27 V,60(84) | tomistiselle kokoukselle (13.9.1980); puhe Pyhän Tuomaan seuran
28 III,33(28) | etsinnälleen." Yleisaudienssi 19.10.1983, 1-2.~
29 V,60(84) | kongressin osanottajille (4.1.1986). Edelleen: katolisen kasvatuksen
30 V,54(70) | konstituutio Pastor bonus (28.6.1988), 48-49; Uskonopin kongregaation
31 V,60(84) | Pastores dabo vobis (25.3.1992), 52. Vert. myös jotkin
32 Lop,106(131)| 600-vuotisjuhlassa (8.6.1997), 4.~
33 V,50(55) | Pastor æternus; Kirkosta, 25c.~
34 Lop,105(128)| omnia, Firenze 1891, nide V, 296.~
35 IV,37 | 37. Käsitellessämme tätä kristittyjen
36 IV,39 | 39. Voimme kaikesta huolimatta
37 IV,40 | 40. Platonilaisen ja uusplatonilaisen
38 IV,41 | 41. Idän ja lännen kirkkoisät
39 IV,46 | 46. Silmäänpistävimmät radikaalit
40 IV,47 | 47. Toisaalta emme saa unohtaa,
41 V,50 | 50. Kirkon opetusvirka voi
42 V,51 | 51. Tätä erottelua ei saa kuitenkaan
43 V,54 | 54. Opetusvirka on palannut
44 V,58 | 58. Tiedämme, että paavin kehotus
45 V,60 | 60. Vatikaanin 2. kirkolliskokous
46 Lop,106(131)| yliopistossa Jagellonica-yliopiston 600-vuotisjuhlassa (8.6.1997),
47 VI,65 | 65. Teologia jäsentyy uskontieteeksi
48 VI,66 | 66. Intellectus fideihin nähden
49 VI,71 | 71. Koska kulttuureilla on
50 VI,73 | 73. Näiden mietteiden valossa
51 VI,76 | 76. Filosofian toinen asemapaikka
52 VI,77 | 77. Toinen merkittävä filosofian
53 VI,78 | 78. Näiden mietteiden valossa
54 I,13(17) | Pensées, 789 (ed. L. Brunschvicg).~
55 VII,81 | 81. Joudumme toteamaan, että
56 VII,82 | 82. Sellainen filosofia, joka
57 VII,83 | 83. Yllä mainittuihin kahteen
58 VII,84 | 84. Metafysiikan tarpeellisuus
59 VII,85 | 85. Tiedän kyllä, että nämä
60 VII,86 | 86. Kun pidämme kiinni siitä,
61 VII,87 | 87. Eklektismi on metodinen
62 VII,88 | 88. Toinen varteenotettava
63 VII,89 | 89. Samantapaisiin vaaroihin
64 VII,93 | 93. Päätavoite, johon teologia
65 VII,94 | 94. Ensimmäinen ongelmallinen
66 VII,95 | 95. Jumalan sana ei puhuttele
67 VII,96 | 96. Näiden mietteiden pohjalta
68 VII,97 | 97. Vaikka lähteiden tulkinta
69 VII,98 | 98. Näitä ajatuksia voidaan
70 Jod,5 | kulkevan liikkeenä, joka aaltojen tavoin nousee ja laskee:
71 VI,70 | vaan siitä tulee ikään kuin aarre, josta jokainen voi vapaasti
72 VI,71 | Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta,
73 II,17 | totuutta, ja siinä on hänen aateluutensa. Psalminkirjoittaja liittää
74 Lop,108 | kutsumuksen välillä on näet aavistettavissa syvä sopusointu. Samoin
75 VII,84(103) | lateraanikirkolliskokous: De errore abbatis Ioachim, II.~
76 IV,41 | järki on täydellisesti avoin absoluutille ja istuttivat siihen ilmoituksesta
77 IV,41 | olemisen, transsendenssin ja absoluutin havainnoimiselle. ~Juuri
78 III,33 | joka saa vastauksen vain absoluutissa. (28) Ajattelussa piilevien
79 III,27 | varmuuteen totuudesta ja sen absoluutista arvosta. ~Ihmisen totuudella
80 V,56 | epäluuloa perusteellisia ja absoluutteja lauselmia kohtaan. Tätä
81 VI,72 | sellaista kokemusta, jolla on absoluuttinen arvo, kun se vapauttaa hengen
82 I,13 | itsensä tunnetuksi, vaikuttaa absoluuttisen transsendenssinsa auktoriteetilla
83 Lop,107 | ihmisen siitä, että hän on absoluuttisesti oma herransa, joka pystyy
84 VII,95 | millä tavalla totuuden absoluuttisuus ja universaalisuus ja toisaalta
85 III,32 | muodostu nimittäin yksistään abstraktin tiedon omaksumisesta vaan
86 II,16 | vanhassa Israelissa suinkaan abstraktiosta niin kuin joonialaisilla
87 IV,41(40) | Athenis et Hierosolymis? Quid academiæ et ecclesiæ?"~
88 IV,44(48) | hæc doctrina per studium acquiritur. Sapientia autem per infusionem
89 VII,82 | objektiiviseen totuuteen käyttämällä adæquatio rei et intellectusta (99),
90 II,23 | mitenkään pysty toistamaan adekvaatisti Jumalan viisautta. ~Ensimmäisen
91 III,29 | ettei hän ole vielä löytänyt adekvaattia vastausta. ~Meidän täytyy
92 I,11(9) | Apostolinen kirje Tertio millennio adveniente (10.11.1994), 10.~
93 IV,36 | ihmisen moraalisen omantunnon ääneen (vert. Room. 1:19-21; 2:
94 V,54 | Niinpä paavi Pius XII korotti äänensä kiertokirjeessä Humani generis
95 VII,89 | parlamentaarisen enemmistön äänestystuloksesta. (105) Tällaisen menettelytavan
96 V,61 | ei saa kuitenkaan tulkita ääneti annetuksi valtuutukseksi
97 II,16 | Egyptin ja Mesopotamian ääni kuuluu niissä ikään kuin
98 II,23 | kuitenkin päästä totuuden äärettömälle merelle. Tässä järjen ja
99 II,21 | joka avasi hänelle pääsyn äärettömyyden alueille. Sieltä hän tavoitti
100 VI,70 | mennä kaikkialle, "maan ääriin saakka" (Ap. t. 1:8), viemään
101 V,51 | omana aikanamme, sillä äärimmäisen yksityiskohtaisesti konsipoidut
102 VII,80 | Tähän salaisuuteen kätkeytyy äärimmäisiä haasteita filosofialle.
103 I,15 | välissä. Se on Jumalan antama äärimmäisin mahdollisuus löytää jälleen
104 VII,86 | tai asiaan kuulumatonta. Äärimmäistä eklektismiä on myös filosofisten
105 VI,68 | omatuntonsa ja ajatuksensa voima äärimmilleen likoon. Se merkitsee toisin
106 Lop,108(132)| saarna Marian, Jumalan äidin, ylistykseksi.
107 I,15 | homine habitat veritas." (Älä lähde itsesi ulkopuolelle,
108 V,52 | astrologisiin käsityksiin. (57) Älkäämme myöskään unohtako järjestelmällisempiä
109 II,23 | oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt
110 VII,95 | sovittaa yhteen. Niin kuin äsken sanoin, historismin käsitykset
111 V,50(55) | Kristuksen kirkosta Pastor æternus; Kirkosta, 25c.~
112 VII,91 | filosofia, antropologia, affektiivisten tietämistapojen syvällinen
113 V,54 | perustana on fenomenalistisia, agnostisia ja immanentistisia filosofisia
114 Jod,5 | on kehittynyt monenlaista agnostisismia ja relativismia, joiden
115 IV,45 | osoittaa yleistä, skeptistä, agnostista epäilyä. Toiset halusivat
116 VII,92 | ongelmakimppu, joka nykyisin ahdistaa meitä, vaatii itse asiassa
117 II,21 | päätökseen, vaikka epäilys ahdistaakin häntä jatkuvasti. Koska
118 IV,47 | Siksi ihminen elää yhä ahdistuneempana. Hän pelkää, että hänen
119 III,28 | epävarmuudelle ja valheelle. Ahdistus ja pelko uhkaisivat alituisesti
120 I,15 | teknokraattisen logiikan ahtaan ajatustavan välissä. Se
121 I,12 | ei ole siis enää suljettu ahtaasti tiettyyn alueeseen ja kulttuuriin,
122 V,51 | välttämättömyyden ylittää liian ahtaat rajat, joiden sisällä heidän
123 VI,76 | tunnustamaan, että niiden ahtaiden rajojen ulkopuolella, joiden
124 VI,77 | harjoittaa filosofiaa ja ahtautua sellaisiin ajattelun rakenteisiin,
125 IV,38 | kutsutaan syystä viinimäen aidaksi ja muuriksi." (37)
126 Lop,102 | inhimillisemmäksi. Saamme kiittää aidoksi viisaudeksi tullutta filosofiaa
127 VI,66 | moraaliteologian moninaisia aiheita. Niitä käsiteltäessä käytetään
128 IV,47 | toiminnan tulokset eivät aiheuta ainoastaan 'vieraantumista',
129 VII,92(109) | koske ainoastaan ristin aiheuttamaa loukkausta, scandalum crucis,
130 IV,43 | vapaaksi vajavuudesta ja synnin aiheuttaman tottelemattomuuden piirtämistä
131 V,62 | Tämän metodin häviäminen aiheutti hyvin suuria puutteita sekä
132 II,19 | havaita, millainen on niiden aikaansaaja." (Viis. 13:5). Tässä tunnustetaan
133 IV,47 | yksinkertaisesti otetaan aikaansaajaltaan pois. Aivan liian usein
134 II,22 | prinsiipistä. Pöyhkeyden aikaansaama sokaistuminen vietteli alkuvanhempamme
135 VII,91 | aikaamme "postmodernin" aikakaudeksi. Tämä käsite, jota käytetään
136 VII,85 | uudelleen sekä menneitä aikakausia leimanneen syvän teologisen
137 VII,91 | toisaalta siitä, ettei historian aikakausien rajaamisesta ole olemassa
138 IV,43 | suuri ansio on se, että aikakautena, jona kristilliset ajattelijat
139 VII,95 | kansaa tai vain tiettyä aikakautta. Samoin dogmaattiset lausumat,
140 IV,46 | on onnistunut lumoamaan aikalaisemme. Sen kannattajat laativat
141 III,25 | omaksi itsekseen ja kasvamaan aikuisena, kypsänä persoonana. ~
142 III,25 | katsoa ihmisen saavuttaneen aikuisuuden, kun hän pystyy omin avuin
143 V,62 | perustava ja korvaamaton aine. Teologian opetusohjelmaan
144 V,60 | Filosofiaan liittyvät aineet on opetettava siten, että
145 VII,99 | suhdetta. (121) Teologisten aineiden ja erilaisten filosofisten
146 VII,87 | löytöpaikka, josta hän poimii aineistoa voidakseen laatia kuvauksen
147 IV,46 | Monimuotoinen filosofiasta aineksensa saanut ateistinen humanismi
148 IV,37 | pakanallisen kulttuurimaailman aineksiin, esimerkiksi gnosikseen.
149 IV,36 | jumalakäsityksen mytologisista aineksista. Niin kuin tiedämme, Kreikan
150 VII,99 | sisältyy näet filosofista ainesta, jota on syvennettävä uskon
151 IV,47 | itsensä tähden ja asettaneet ainoaksi päämääräkseen päästä subjektiiviseen
152 Lop,104 | valoa Kristuksen totuudesta, ainoasta lopullisesta vastauksesta
153 I,7 | tulemisemme alussa tapahtuu ainutlaatuinen kohtaaminen, jossa avautuu
154 II,16 | jotka sisältävät runsaasti ainutlaatuisen syviä mielen oivalluksia. ~
155 II,17 | Jumala ja ihminen ovat ainutlaatuisessa vuorovaikutussuhteessa,
156 Jod,1 | tuntemaan itsensä omassa ainutlaatuisuudessaan, mutta samalla kysymys olevaisen
157 Jod,4 | uudelleen kiusaukseen pitää yhtä ainutta virtausta kaiken kattavana
158 VI,64 | kehitetyistä filosofioista. En aio suositella teologeille erityisiä
159 VII,84 | siis näillä käsityksillä aiotaan pyyhkiä pois uskonsisällöt
160 I,9 | tieto. Tämä näet tukeutuu aistihavaintoihin ja kokemukseen ja liikkuu
161 II,22 | asioita. Toiseksi järki pääsee aistihavaintoja argumentoidessaan tunkeutumaan
162 II,22 | järjen kyky nousta helposti aistimaailman yläpuolelle, jotta järki
163 Lop,106 | rohkeutta omaksua jälleen aito viisaus ja samoin filosofisen
164 Jod,6 | siitä, ettei heillä ole aitoja kiinnekohtia. Tajuamme tarpeen
165 Jod,4 | tuloksiin, jotka ovat johtaneet aitojen ajatusjärjestelmien hahmottumiseen.
166 IV,40 | synteesistä tuli vuosisatojen ajaksi länsimaiden tunteman filosofisen
167 VII,87 | sisältämä totuus tai harha ovat ajallisesta ja paikallisesta erosta
168 VI,76 | Paavali, kirkkoisät ja meitä ajallisesti lähempänä olevat filosofit
169 V,52 | useammin siksi, että tuona ajanjaksona monet katolilaiset katsoivat
170 Lop,100 | sivuilla, minusta näytti ajankohtaiselta käsitellä systemaattisesti
171 IV,37 | Apostolin sanat näyttävät peräti ajankohtaisilta, kun vertaamme niitä erilaisiin
172 VII,87 | teologinen argumentointi olisi ajanmukaista ja nykyajan ihmisen omaksuttavissa,
173 I,11 | teko tulee päivänvaloon ajassa. Ennen kaikkea on nähtävissä,
174 Jod,6 | perustaan suhteessa uskoon. Ajassamme tapahtuvat nopeat ja laaja-alaiset
175 Jod,4 | tietämysten ydin, vaikka ajat vaihtelevat ja tieto kasvaa.
176 Jod,5 | puolestani liittyä samoin ajatelleisiin edeltäjiini ja kiinnittää
177 I,15 | saman asian kuuluisassa ajatelmassaan näin: "Noli foras ire, in
178 IV,38 | entistä selvemmin tänään, kun ajattelemme kristinuskon halua taata
179 Lop,105 | riitä mihinkään." (128) ~Ajattelen myös kaikkia teitä, joilla
180 VII,91 | sillä joidenkuiden näin ajattelevien mukaan varmojen tosiasioiden
181 VII,86 | kontekstiin. Näin menetellessään ajattelija joutuu tilanteeseen, jossa
182 IV,48 | kuolema voi merkitä jokaiselle ajattelijalle vakavaa kehotusta etsiä
183 VII,86 | Sillä tarkoitetaan sellaisen ajattelijan asennetta, joka poimii tutkimustyössään,
184 Lop,108 | sanomaan, niin filosofinen ajattelukaan ei kadota mitään autonomiastaan,
185 II,18 | Israel on kyennyt avaamaan ajattelullaan järjelle tien sisälle salaisuuteen.
186 VII,84 | määrin kuin ne selventävät ajattelumme ja puheemme rakennetta ja
187 Jod,4 | kaiken kattavana filosofisena ajatteluna. Tällöin joudutaan aivan
188 VI,78 | autenttinen esikuva, sillä hänen ajattelussaan järjen vaatimus ja uskon
189 V,61 | käsitysten arvo ja hänen ajattelustaan pidetään vakaasti kiinni -
190 VII,88 | herätti epäluottamusta tätä ajattelutapaa kohtaan, mutta nyt se on
191 VI,72 | erityinen ja originaali ajattelutapansa siihen käsitykseen, että
192 IV,39 | kriittisesti filosofisen ajattelutavan. Ensimmäisten esimerkkien
193 VI,74 | vahvistamaan kaikkia heidän ajatteluunsa sisältyviä näkökohtia. Haluan
194 V,59 | olivat laatineet uudempiin ajatteluvirtauksiin liittyneinä ja omia menetelmiään
195 VII,87 | kuitenkin muistaa, että ajatuksen muotoilu on tosin tietyssä
196 VI,68 | siis panna omatuntonsa ja ajatuksensa voima äärimmilleen likoon.
197 Lop,105 | päätteeksi vielä yhdestä ajatuksesta. Käännyn ennen kaikkea teologien
198 I,14 | vastoin se liukui kokonaan ajatuksistani; lopulta menetin toivoni
199 Jod,5 | rakennettu kompleksisia ajatusjärjestelmiä, jotka ovat tuottaneet hedelmää
200 Jod,4 | jotka ovat johtaneet aitojen ajatusjärjestelmien hahmottumiseen. Siksi historian
201 II,23 | syvällisyys särkee tavanomaisten ajatuskaavojemme ympyrät, jotka eivät mitenkään
202 III,31 | käydä läpi kokemuksen ja ajatusmaailmat, joihin ihmiskunnan viisauden
203 VII,86 | erityisen laajalle levinneissä ajatussuunnissa. Katson tarpeelliseksi käsitellä
204 VII,86 | sisältyy. Ensimmäinen näistä ajatussuunnista tunnetaan nimellä eklektismi.
205 VII,91 | käsittelemään yllä mainittuja ajatussuuntia, tarkoitukseni ei ollut
206 IV,36 | transsendenssia kohtaan. ~Klassista ajatustapaa noudattaneet filosofit olivat
207 IV,36 | puheessaan niiden filosofien ajatustapaan, jotka olivat alusta asti
208 VI,69 | hedelmällinen kulttuurien välinen ajatustenvaihto vaatii. Erityisesti haluaisin
209 VII,96 | luonnontieteet eivät voisi käydä ajatustenvaihtoa, eivätkä sellaiset kulttuurit
210 V,55 | tullut oikeastaan yleisiä ajatustottumuksia. Esimerkkinä mainittakoon
211 IV,43 | Usko on näet yhdenlaista "ajatusvoimistelua"; myöntyessään uskon sisältöihin
212 VII,97 | hyväksymme tämän ajatustavan, ajaudumme epäasialliseen ja supistettuun
213 II,18 | säännöistä, hän on vaarassa ajautua karille ja joutua lopuksi "
214 VII,84 | ainoastaan tukahduta järkeä vaan ajautuvat itse paitsioon. Usko näet
215 VII,90 | ilmaisevat piirteet, ja ihminen ajetaan askel askelelta joko tuhoa
216 Lop,105 | pappien kouluttamisesta sekä akateemisella tasolla että pastoraalisesti.
217 IV,41 | Jerusalemilla? Miten kuuluvat yhteen akatemia ja kirkko?" (40) on selvä
218 III,33 | tärkein ja ilmaisuvoimaisin akti. ~Emme saa unohtaa, että
219 I,13 | tähden kirkko on aina pitänyt aktia, jossa ihminen antautuu
220 VII,97 | se tukeutuu itse olemisen aktiin, joka avaa mahdollisuuden
221 VII,87 | modernismi sekoittaa keskenään aktuaalisuuden ja totuuden. Sen tähden
222 V,49 | puolueelliset teoriat valtaavat alaa, jotka Jumalan kansan uskon
223 III,27 | opettajan auktoriteetin alaiseksi. Näihin kaikkiin ilmiöihin
224 VI,77 | välittömästi opetusviran alaisuuteen ja sen tutkittavaksi niiden
225 III,34(29) | tutkimus minkään tieteen alalla, jos se tapahtuu todella
226 III,26 | dramaattista kysymystä, vaan alamme kysyä elämän tarkoitusta. (26)
227 IV,45 | tietämisen kanssa. Pyhä Albertus Magnus ja pyhä Tuomas ensimmäisinä
228 IV,38 | filosofian". (32) Samoin Aleksandrian Clemens nimitti evankeliumia "
229 VII,81 | joutuu vakavaan vaaraan alentaa järjen pelkiksi välineellisiksi
230 VII,92(109) | ehdottomasti yhteen Kristuksen alentumisen kanssa, joka tapahtui kärsimyksessä
231 VII,97 | tutkittaisiin yksipuolisesti "alhaalta käsin", niin kuin nykyisin
232 V,60 | Se kuuluukin opetukseni alinomaisiin kiinnekohtiin: "Itse asiassa
233 IV,37 | konseptiota kohtaan, joka vaati alistamaan ilmoituksen totuuden filosofien
234 VII,89 | suuret moraaliset ratkaisut alistetaan tosiasiallisesti institutionaalisten
235 I,13(15) | ja luotu järki on täysin alistettu luomattomalle totuudelle,
236 VI,77 | teologiaan nähden orjamainen alistussuhde tai pelkkä funktionaalinen
237 VI,71 | erilleen muusta luomakunnasta: alituisen avoimuutensa salaisuudelle
238 II,19 | tunnen maailman rakenteen ja alkuaineiden voiman, vuosien kierron
239 VI,70 | evankeliumin julistamisen alkuhetkistä lähtien prosessiin, jossa
240 VII,85 | sen tähden, että teologian alkulähde on kirkon elävä traditio, (104)
241 IV,39 | tuolloin sidottu kreikkalaiseen alkuperäänsä. Esimerkiksi Aristoteleen
242 I,15 | alkunsa saanut rakkauden alkuperäinen suunnitelma. Ihmiselle,
243 VII,94 | kuitenkin säilyttänyt niiden alkuperäisen merkityksen muuttumattomana.
244 VII,98 | Omaatuntoa ei nähdä enää alkuperäisessä todellisuudessaan, ihmisen
245 Lop,105 | on kristillisen tradition alkuperäisimpiä aarteita syvennyttäessä
246 III,29 | epäonnistumisten tähden. Hän ei pidä alkuperäistä oivallustaan hyödyttömänä
247 VI,70 | käsittääksemme, millä tavalla alkuseurakunta lähestyi tätä ongelmaa.
248 II,22 | jokaisen miehen ja naisen alkutottelemattomuuteensa ja aiheuttivat järjelle
249 II,22 | aikaansaama sokaistuminen vietteli alkuvanhempamme siihen petolliseen luuloon,
250 Jod,3 | näet oma, sille ominainen alkuviisautensa, joka kulttuurien todellisena
251 IV,37 | käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen" (Kol.
252 II,16 | suojaan ja asustaa sen oksien alla. Se suojaa häntä helteeltä,
253 Jod,5 | itsestään tietämisen taakan alle ja menettää päivästä päivään
254 I,7 | tehty, Jumalasta lähtevä aloite saada kosketus ihmiskuntaan
255 IV,36 | Tältä perustalta kirkkoisät aloittivat hedelmällisen dialogin antiikin
256 III,24 | Paavalin huomio kiintyi yhteen alttariin, josta hän sai aiheen esittää
257 III,24 | paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: 'Tuntemattomalle
258 V,61 | ole aina noudatettu niin alttiisti, kuin olisi ollut toivottavaa.
259 VI,76 | suorittaneet työnsä omalla alueellaan ja omien rationaalisten
260 II,17 | toisiinsa, ja kummallakin on oma alueensa, jolla ne toteutuvat. Sananlaskujen
261 I,12 | suljettu ahtaasti tiettyyn alueeseen ja kulttuuriin, vaan se
262 IV,47 | inhimillisen tietämisen monesta alueesta. Se on jopa tietyssä mielessä
263 VII,91 | merkittäviä ja kestäviä muutoksia. Aluksi tätä käsitettä käytettiin
264 V,53 | perusvaatimuksesta, että Jumalan, kaiken alun ja lopun, olemassaolo voidaan
265 IV,44(50) | 109, 1 ad 1, joka toistaa Ambrosiasterin kuuluisan lauseen, In prima
266 V,56 | ymmärrettävissä, että moniin ammattialoihin jakautuneessa maailmassa
267 III,30 | toisinaan lyhytikäisiin ammattifilosofien totuuksiin. Niin kuin olen
268 II,22 | todellisuuden alussa. Filosofisella ammattikielellä voisimme sanoa, että tässä
269 VII,87 | kaikkien hyväksymää filosofista ammattikieltä. Tällöin se huomaamattaan
270 V,55 | jolta puuttuu filosofista ammattitietoa, omaksuu kritiikittömästi
271 V,55 | muotoilujen käsitteet on ammennettu niiden käsitevarastosta.
272 I,14 | jota ymmärrys ei pysty ammentamaan tyhjiin, vaan ainoastaan
273 VII,88 | nojautuvat pinnallisiin analogioihin, joilta taas puuttuu rationaalinen
274 II,16 | todellisuuksia, joita tarkastellaan, analysoidaan ja ratkaistaan järjen välinein,
275 VII,91 | eksistentiaalinen lähestyminen vapauden analysoimiseen. Toisaalta suostuminen rationalistisen
276 VII,83 | uskonnollisen kokemuksen analysoinnin. Sitä paitsi intellectus
277 VII,93 | vastineeksi. Tekstien huolellinen analysointi on tästä näkökulmasta katsottuna
278 VII,89 | käsitteleviin eksistentiaalisiin analyyseihin. ~
279 VII,88 | niitä kuitenkin sellaisin analyysein, jotka nojautuvat pinnallisiin
280 IV,48 | ja historiaa koskevissa analyyseissä; myös kuolema voi merkitä
281 IV,36 | puhdistettiin rationaalisen analyysin voimin ainakin osittain.
282 V,59 | lähtiessään maailmansisäisestä analyysista avasi tien transsendenssiin.
283 VII,83 | sekä viisauden avulla että analyyttistä tietä saavutettuun tietoon.
284 VI,77 | kirkkoisien ajoista asti nimellä ancilla theologiæ. Tämä nimitys
285 VII,97(115) | Paavali II: puhe paavillisessa Angelicum-korkeakoulussa (17.11.1979), 6.~
286 V,60(84) | filosofiasta: puhe kansainvälisessä Angelicum-yliopistossa (17.11.1979); puhe 8. kansainväliselle
287 IV,43 | Jumalan salaisuuden. Doctor angelicus ei ole unohtanut uskon järjenmukaisuuden
288 VII,88 | perusongelmat, joiden eteen ihminen, animal rationale, on alituisesti
289 Jod,4 | filosofisen toiminnan kautta ankaran ajattelun muodon, ja rakentaa
290 VII,83 | ihmisen tieto rajoittuisi ankarasti vain aistein koettavaan
291 VI,75 | käsitteitä ja argumentteja. Ankarien järjen kriteerien mukaisesti
292 III,27 | myöntääpä hän sen tai kieltää, ankkuroida eksistenssinsä johonkin
293 I,15 | laki, jonka minä teille nyt annan, ei ole liian vaikea, ei
294 IV,36 | käsitykseen Jumalasta. Taikauskon annettiin jäädä silleen, ja uskonto
295 V,52 | esimerkkeinä historian kuluessa annetuista kannanotoista oppilauselmat
296 V,61 | kuitenkaan tulkita ääneti annetuksi valtuutukseksi käsitellä
297 IV,40 | johtaneista syistä: "Siitä lähtien annoin aina etusijan katoliselle
298 Jod,6 | kärsivällisesti sitä, mikä ansaitsee tulla eletyksi. Filosofian
299 VI,78 | ylistänyt pyhän Tuomaan ansioita ajattelussa ja esittänyt
300 I,11 | lakkaamattoman toiminnan ansiosta voi tuoda ilmi sisältönsä
301 I,7 | kyseessä täysin ilman omaa ansiotamme tehty, Jumalasta lähtevä
302 I,15 | Sitä leimaa päin vastoin ansiotta saaminen, se tuottaa ajattelua
303 II,23 | hän haluaa ilmaista sen ansiottoman rakkauden olemusta, joka
304 VII,93 | perustaakseen kirkkonsa ja antaakseen sille elämän. Tämän horisontin
305 III,27 | jotakin absoluuttia, joka antaisi hänen koko etsinnälleen
306 I,15 | ajatustavan välissä. Se on Jumalan antama äärimmäisin mahdollisuus
307 VII,97 | yksinomaan yhteiskunnan antaman mallin mukaan, eivät varmaankaan
308 I,13 | auktoriteetilla sen, että hänen antamansa ilmoituksen sisältö on uskottavaa.
309 Jod,2(1) | ja tämän lähetystehtävän antamasta voimasta me palvelemme yhdessä
310 III,30 | uskontojen traditioissaan antamiin viimeisiä kysymyksiä koskeviin
311 IV,46 | sisältyvät mahdollisuudet antaneen periksi markkinoiden logiikan
312 Jod,6 | suurenmoisista kyvyistä ja se antautuisi uusin ja rohkein mielin
313 III,32 | omaksumisesta vaan myös elävästä antautumisen ja uskollisuuden suhteesta
314 VII,93 | ja hänen johdonmukaista antautumistaan kärsimykseen ja kuolemaan.
315 III,32 | toiseen ihmiseen. Tässä antautuvassa uskollisuudessa ihminen
316 I,13 | opettaa, että "ilmoituksen antavaa Jumalaa kohtaan on osoitettava
317 I,13(15) | täytyy osoittaa ilmoituksen antavalle Jumalalle uskossa täysi
318 VI,74 | kuin John Henry Newman, Antonio Rosmini, Jacques Maritain,
319 VII,89 | tekemille päätöksille. Lisäksi antropologiakin tulee mitä suurimmassa määrin
320 VII,83 | metafysiikkaa ei saa pitää antropologian vaihtoehtona, voimmehan
321 V,60 | kuin yhteenvedon Raamatun antropologiasta ja on siten samalla inspiraationa
322 III,33 | toiselle ihmiselle on varmasti antropologisesti mitä tärkein ja ilmaisuvoimaisin
323 VI,71 | kuluessa. Kun nämä kuulivat apostoleja, he kysyivät: "Eivätkö nuo,
324 IV,44 | nimittää oikeutetusti "totuuden apostoliksi". (52) Koska hän pyrki totuuteen
325 Intro | teille tervehdykseni ja apostolisen siunauksen! ~Usko ja järki (
326 VII,92 | kristillistä, katolista ja apostolista uskoa, ja tehtävä tämä opetus
327 VII,92(109) | johtaa totuuteen' - sillä apostolit eivät jaksaneet vielä kantaa
328 VII,84 | pyyhkiä pois uskonsisällöt apriorististen oletusten perusteella tai
329 Jod,5 | filosofiaa luovuttamattomana apukeinona syventää uskon käsittämistä
330 Lop,103 | perustavana ja omaperäisenä apuna evankeliumin uuteen julistamiseen. ~
331 II,16 | suureen mereen aivan oma apunsa. ~Minkälaista apua sieltä
332 IV,43 | aikaan dialogin aikansa arabialaisen ja juutalaisen ajattelun
333 VI,71 | meitä on kreetalaisia ja arabialaisia - - ja me kaikki kuulemme
334 IV,36 | kanssa (17:18). Apostolin Areopagilla pitämän puheen eksegeettinen
335 IV,40 | kappadokialaiset isät, Dionysios Areopagita ja ennen kaikkea pyhä Augustinus.
336 VI,66 | tietonsa käsitteellisesti ja argumentaation muodossa. Spekulatiivinen
337 VII,85 | ajattelulle, tulee työstää argumentaationsa näiden postulaattien perustalla
338 III,33(28) | tästä jo kauan käyttämästäni argumentaatiosta: "'Mikä ihminen on, ja mihin
339 II,22 | selvittäessään filosofista argumentaatiota kansanomaisesti: Jumala
340 VI,77 | tutkimuksessaan käsitteellisesti ja argumentatiivisesti kasvanutta ja kouliutunutta
341 II,23 | pelkästään inhimillisin argumentein. Todellinen solmukohta,
342 Lop,104 | Kristitty filosofi, joka argumentoi järjen valossa ja sen omia
343 Lop,106 | vastata niihin rationaalisesti argumentoiden. Heidän tulee aina kurottautua
344 II,22 | järki pääsee aistihavaintoja argumentoidessaan tunkeutumaan siihen perustaan,
345 VI,73 | siitä, että teologisessa argumentoinnissa filosofiasta lainataan ja
346 VII,86 | opetustoimessaan tai teologisessa argumentoinnissaan yksittäisiä, eri filosofioista
347 VII,87 | huoli siitä, että teologinen argumentointi olisi ajanmukaista ja nykyajan
348 VI,75 | filosofisia käsitteitä ja argumentteja. Ankarien järjen kriteerien
349 IV,42 | voitu todeta kieltämättömien argumenttien perusteella varmaksi, vaikka
350 IV,43 | Jumalasta, näin kuului hänen argumenttinsa; sen tähden ne eivät voi
351 VII,87 | hänelle tuskin muuta kuin arkeologinen löytöpaikka, josta hän poimii
352 III,25 | totuuden. Jopa tavallinen arkielämä osoittaa, kuinka halukas
353 III,29 | vaarantaisi koko eksistenssin. Arkielämän havainnointi riittää yksin
354 III,33(28) | elämänvaiheille kuin tavalliseen arkipäivään. Nämä kysymykset vahvistavat,
355 III,30 | varmuuteen. Kyseessä on tällöin arkipäivän kokemusten ja tieteellisen
356 IV,42 | fidei. Canterburyn pyhä arkkipiispa katsoo, että uskolla on
357 III,24 | maalaustaide, kuvanveisto, arkkitehtuuri ja muut ihmisen luovan ymmärryksen
358 III,33 | se johtaa hänet siihen armonjärjestykseen, joka suo hänelle osallisuuden
359 Lop,105 | ilman kiinnekohtaa Jumalan armoon, mietiskely ilman Jumalan
360 VI,66 | rakenteita, joissa kirkon opetus artikuloituu, vaan se tuo ilmi myös ja
361 II,20 | ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä suunnan?" (San. 20:
362 IV,42 | sen matkan täyttymys on: "Arvelen näet, että sen, joka tutkii
363 V,56 | ennen kaikkea ne, jotka arvelevat, että totuus on konsensuksen
364 Jod,5 | laatunsa persoonana tulee arvioiduksi viime kädessä pragmaattisin,
365 VII,98 | tilanteeseen ja sillä perusteella arvioimaan, mikä on oikea, tällä hetkellä
366 V,49 | Opetusviran arviointikyky totuuden palveluksessa [
367 VI,71 | milloinkaan Jumalan ilmoituksen arviointiperuste ja vielä vähemmän lopullisen
368 VII,87 | tunnistettavissa ja totena tai harhana arvioitavissa. ~Teologisessa ajattelussa
369 V,63 | periaatteita ja kriteerejä, jotka arvioni mukaan ovat tarpeen sopusointuisen
370 V,57 | oikeudet ja suojelee niiden arvoasemaa." (79) ~
371 Jod,6 | haasteen palata jälleen aitoon arvoasemaansa ja kehittyä siinä. ~Minulla
372 IV,47 | johdonmukaisesti järjen todellisen arvoaseman hämärtyminen. Järki ei enää
373 V,62 | edistänyt sitä. Huomion arvoinen esimerkki siitä on Francisco
374 VII,83 | kauneudessa, moraalisissa arvoissa, toisen ihmisen persoonassa,
375 VII,81 | tietoisuutta viimeisistä arvoista. Elleivät tekniset välineet
376 VII,80 | maailman ja itse Jumalan arvoituksen. Tähän salaisuuteen kätkeytyy
377 I,12 | ulkopuolella ratkaisemattomana arvoituksena. Missä muualla ihminen voisi
378 Jod,2 | kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista
379 VI,71 | omaksumisesta. Kulttuurit elävät arvojen vaihtamisesta, ja niiden
380 III,29 | saavutettu totuus ei ole yhtä arvokas. Tulokset vahvistavat kuitenkin
381 V,54 | tässä asiassa, merkitsee arvokasta apua, joka ei saa joutua
382 IV,48 | toisinaan havaittavissa arvokkaita ajatusituja, jotka, kun
383 Jod,6 | korottaa katoavan erityiseksi arvoksi teeskentelemällä, että siten
384 VII,96 | silti yleensä realistisen arvonsa, vaikka niiden merkitys
385 II,22 | peräisin olevan tiedon omaan arvoonsa. He vetivät jokaisen miehen
386 III,27 | totuudesta ja sen absoluutista arvosta. ~Ihmisen totuudella on
387 II,22 | kirjeen ensimmäisessä luvussa arvostamaan paremmin viisauskirjallisuutta
388 IV,44 | intohimonsa totuuteen ja arvostanut sitä. Hänen ajattelunsa
389 IV,44 | sitä vastoin on se, että se arvostelee kaiken jumalallisen viisauden
390 IV,44 | muotoilee lopuksi oikean arvostelmansa uskon totuudesta käsin: "
391 VII,89 | prinsiippeihin nojautuvia arvostelmia. Tällainen ajattelutapa
392 VII,88 | tarkasteleva moraalisesta arvostelusta nouseva kritiikki hylättiin,
393 II,20 | kuuluva arvo, mutta sitä ei arvosteta yli määrän. Sillä kaikki,
394 IV,38 | erotuksen tehden. Vaikka hän arvostikin kreikkalaista filosofiaa
395 V,55(72) | harhaopin hyvin selkein ja arvovaltaisin sanoin lausuessaan toisaalta: "
396 II,18 | joutua lopuksi "hullun" asemaan. Raamatussa tämä hulluus
397 II,21 | Raamatun ihminen on havainnut asemaansa miettiessään, että hänen
398 IV,38 | rodun, yhteiskunnallisen aseman ja sukupuolen pystyttämät
399 IV,48 | ja on vaarassa menettää asemansa universaalina tarjouksena.
400 VI,77 | kuuluu myös tässä kolmannessa asemassa, mutta se paljastaa samalla
401 VI,77 | takuita autonomialleen. ~Tässä asemassaan filosofia kuuluu teologian
402 IV,41 | jolla kristityt ajattelijat asennoituivat alusta lähtien uskon ja
403 VII,91 | virtauksia, kun kriittinen asennoituminen on korostanut järjen itseensä
404 IV,46 | ilmoituksesta, kunnes se on lopuksi asennoitunut selkeästi ilmoitusta vastaan.
405 II,19 | vuosien kierron ja tähtien asennot, eläinten ominaisuudet ja
406 VII,84 | olemuksen. Eikö tällaisessa asenteessa ole nähtävä vahvistus sille
407 V,60 | valmius ymmärtää erilaisten asenteiden syntyä voidakseen epäröimättä
408 Jod,5 | levinneitä epäluuloisia asenteita ihmisen suurenmoisia tiedostamiskykyjä
409 II,23 | Millainen haaste siinä asetetaankaan järjellemme, ja minkä hyödyn
410 III,34(29) | toteuttaa uskollisesti Jumalan asettamaa järjestystä', niin kuin
411 Lop,108 | suostuu evankeliumin totuuden asettamiin kysymyksiin. Filosofinen
412 IV,47 | totuutta sen itsensä tähden ja asettaneet ainoaksi päämääräkseen päästä
413 VI,68 | apostolien kirjoitukset asettavat kuitenkin uskoville yleisiä
414 II,22 | kertoessaan, että Jumala asetti hänet Edenin puutarhaan,
415 III,30 | järjestelmä. Toiselle tasolle asettuvat filosofisluonteiset totuudet,
416 Lop,105 | ajankohtaiset tarpeet käyttäen asiaankuuluvaa erottelua. ~
417 V,57 | jossa hän (pyhä Tuomas) asiaankuuluvasti erottaa uskon täydellisesti
418 V,60 | vahvistettu muissa opillisissa asiakirjoissa ja selitetty tarkoin ennen
419 VII,93 | joissa emme pääse mitenkään asialliseen ratkaisuun, ellemme hyväksy
420 VI,76 | voidaan lähestyä filosofiasta asiallisella tavalla. Uskolle ominaiseen
421 VII,98 | kykenee käymään käsiksi mitä asiallisimmalla ja tehokkaimmalla tavalla
422 Lop,105 | vastuuta sen opettajakunnan asianmukaisesta valmistamisesta, joka saa
423 VII,98 | ongelmiin, joissa sillä on asiantuntemusta: kysymyksiin rauhasta, yhteiskunnallisesta
424 Lop,104 | uskovien filosofien valpasta ja asiantuntevaa panosta, jotka tajuavat
425 III,24 | muistuttaa erityisesti tästä asiasta, kun rukoilemme siinä kaikkien
426 V,56 | toteen. Näin uskosta tulee asiastaan vakuuttunut ja siitä vakuuttava
427 IV,48 | Toivon, ettei kutsuani pidetä asiattomana halutessani päättävästi
428 V,60 | arvon ja hänen vapautensa asioissa. (81) Myös tämän jakson
429 VII,91 | toisistaan kovin kaukana olevista asioista, tarkoittaa sellaista uusien
430 I,14 | ajatukset, jotta ne eivät enää askarruttaisi henkeäni eivätkä estäisi
431 VII,90 | piirteet, ja ihminen ajetaan askel askelelta joko tuhoa tuottavaan
432 VII,90 | ja ihminen ajetaan askel askelelta joko tuhoa tuottavaan vallanhaluun
433 II,16 | mutta Herra ohjaa hänen askelensa." (San. 16:9) Voitaisiin
434 II,20 | horisonttiin: "Herra ohjaa ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä suunnan?" (
435 IV,36 | Merkittäviä askelia uskon ja järjen kohtaamiseen [
436 VII,82 | yksittäisiin, rajallisiin aspekteihin - funktionaalisiin, formaaleihin
437 VII,80 | selvästi nähtävissä muitakin aspekteja. Niistä käy joka tapauksessa
438 VI,76 | Kristillisellä filosofialla on kaksi aspektia. Ensimmäinen on subjektiivinen
439 VI,76 | saavuttamattomissa. Tähän aspektiin liittyy esimerkiksi kysymys
440 III,33 | ihmisessä tavanomaisen uskon asteen, se johtaa hänet siihen
441 V,52 | vastaan, joita sisältyy astrologisiin käsityksiin. (57) Älkäämme
442 V,59 | ja rinnan sen kanssa oli astunut esiin lukuisia katolisia
443 I,11 | kaikki ihmiset, jotta tämä asuisi ihmisten keskuudessa ja
444 III,24 | säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät
445 Lop,107 | tavoin, että hän pystyttää asumuksensa viisauden varjoon ja jää
446 II,16 | lapsensa viisauden suojaan ja asustaa sen oksien alla. Se suojaa
447 I,15 | käänny sisimpääsi. Totuus asuu sisäisessä ihmisessä.) (21) ~
448 VII,92 | vastaa uskossa itsessään asuvaa dynamiikkaa" ja että hänen
449 III,24 | saapui lähetysmatkoillaan Ateenaan. Tämä filosofien kaupunki
450 III,24 | sanomaansa. Hän sanoi: "Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te
451 IV,41 | kysymys: "Mitä yhteistä on Ateenalla ja Jerusalemilla? Miten
452 IV,36 | pyhä Paavali keskusteli Ateenassa "joidenkin epikurolaisten
453 V,60 | kyky transsendenssiin. (80) Ateismikin tulee esille tässä konstituutiossa;
454 V,54 | marxilaisen filosofian ja ateistisen kommunismin. (67) ~Niinpä
455 IV,41(40) | hæreticorum, VII, 9: "Quid ergo Athenis et Hierosolymis? Quid academiæ
456 Lop,106 | moninaisuudesta sekä kompleksisista atomaarisista ja molekulaarisista rakenteista.
457 V,52(60) | contra traditionalismum Augustini Bonnetty (11.6.1855).~
458 IV,40 | perustuva ajattelu. Pyhän Augustinuksen loppuun saattamasta synteesistä
459 VI,65 | sisällöistä, jotka kehitellään auki pyhässä traditiossa, Raamatussa
460 I,13 | absoluuttisen transsendenssinsa auktoriteetilla sen, että hänen antamansa
461 V,50 | harjoittaa uskon valossa auktoriteetissaan kriittistä erottamisvoimaansa
462 VI,79 | pitävät tätä totuuden ainoaa auktoriteettia oppaanaan ja työstävät sellaisen
463 VII,92 | tarpeellinen universaalina auktoriteettina, joka johtaa ja innostaa
464 V,55 | Fideismin mukaan järki ei auta millään tavalla uskomaan
465 IV,44(48) | studium acquiritur. Sapientia autem per infusionem habetur,
466 VI,78 | kaikkien totuutta etsivien autenttinen esikuva, sillä hänen ajattelussaan
467 III,33 | taata totuuden varmaksi ja autenttiseksi. Kyky ja ratkaisu uskoa
468 VII,90(106) | ensinnäkin vaatimus, että autenttisen vapauden edellytyksenä on
469 IV,45 | orgaanisesta yhteenkuuluvuudesta: autonomia oli tarpeen, jotta kumpikin
470 VI,75 | ajattelun vaatimusta oikeaan autonomiaan, kun teologinen argumentaatio
471 VI,79 | toimiessaan sille kuuluvalla autonomialla. Järkikään, ollessaan tietoinen
472 VI,77 | kuitenkin perustellusti takuita autonomialleen. ~Tässä asemassaan filosofia
473 VII,80 | luonto säilyttävät kumpikin autonomiansa, ja samalla nähdään se yksi
474 VII,80 | kyllin, jokainen kuvitelma autonomiasta, joka ei ota huomioon sitä
475 Lop,108 | ajattelukaan ei kadota mitään autonomiastaan, kun se suostuu evankeliumin
476 VII,85 | osoittautuu hyvin pian filosofian autonomiavaatimuksen uskolliseksi kannattajaksi. ~
477 Lop,107 | oma herransa, joka pystyy autonomisesti ratkaisemaan kohtalonsa
478 V,55(72) | Jumalan armon tukiessa ja auttaessa uskomme, että hänen ilmoituksensa
479 II,20 | tietämisensä kohteen ja auttaessaan sitä sijoittamaan sen siihen
480 VI,79 | voisivat ymmärtää toisiaan. Se auttaisi uskovia vakuuttumaan aivan
481 VII,92(109) | 16:12-13: "Jeesus kuvaa Auttajan, totuuden Hengen, Henkenä,
482 VII,91 | varmojen tosiasioiden aika on auttamattomasti ohi. Nyt ihmisen täytyy
483 III,34(29) | hänelle uusia ajatuksia ja auttoi häntä vaikuttamalla syvällä
484 Lop,108 | tie pystyy antamaan valoa. Autuaan neitsyt Marian kutsumuksen
485 V,55 | niiden käsitevarastosta. Autuaassa muistossa oleva paavi Pius
486 II,18 | että Israel on kyennyt avaamaan ajattelullaan järjelle tien
487 I,14 | molemmat kirkolliskokoukset avaavat opetuksellaan myös filosofiselle
488 VII,92(107) | Puhe kirkolliskokouksen avajaisissa (11.10.1962).~
489 II,16 | teroittaa sisäisen näkökyvyn avatessaan ymmärryksen havaitsemaan
490 VII,92 | julistaessaan kirkolliskokouksen avatuksi. Hän sanoi: "Meidän on välttämättä
491 IV,41 | ulos myyttien umpikujasta avautuakseen oikealla tavalla transsendenssille.
492 III,25 | sulkeutumalla itseensä vaan avautumalla ottamaan niitä vastaan myös
493 II,21 | maailmaan ja Jumalaan. Tämä avautuminen ilmestyksen tuomalle salaisuudelle
494 Lop,101 | että tällä tavalla sille on avautunut uusia horisontteja laajempiin
495 Lop,104 | tärkeämpi, kun ihmiskunnan eteen avautuvat ongelmat vaativat yhä kiireellisempiä
496 V,52 | yhteensopimattomia latinalaisen averroismin käsityksiä vastaan. (58) ~
497 Jod,1 | sukeltavat esiin myös Vedoissa ja Avestassa. Näemme ne Kungfutsen ja
498 Lop,104 | historiallisen hetken odotukset, avoimet tiet ja ongelmanasettelut.
499 VII,83 | filosofinen ajattelu, joka torjuu avoimuuden metafysiikalle, olisi täysin
500 VI,70 | ihmiselle tyypillisestä avoimuudesta universaalille ja transsendenssille
501 VI,71 | luomakunnasta: alituisen avoimuutensa salaisuudelle ja äärettömän
502 Lop,101 | edistykselle. Teologia saa kiittää avoimuutta ja originaalisuutta siitä,