| Table of Contents | Words: Alphabetical - Frequency - Inverse - Length - Statistics | Help | IntraText Library |
| Ioannes Paulus PP. II Fides et Ratio IntraText - Concordances (Hapax - words occurring once) |
bold = Main text
Chapter, Paragraph grey = Comment text
1013 I,15 | rikastaman ajattelun kypsä hedelmä tai kohokohta. Sitä leimaa
1014 VI,72 | näiden kulttuurien kanssa hedelmälliseen dialogiin, joka voi vaikuttaa
1015 IV,36 | perustalta kirkkoisät aloittivat hedelmällisen dialogin antiikin filosofien
1016 IV,45 | tutkimusalue saattoi omistautua hedelmällisesti omaan työhönsä. Myöhemmältä
1017 I,14 | ihmiskunnan historian hengenelämän hedelmällisimpiä ja merkittävimpiä luovia
1018 V,51 | näkökulmasta kelvollista ja hedelmällistä, ja se, mikä niissä on harhaanjohtavaa
1019 VI,74 | filosofian keskinäisen suhteen hedelmällisyydestä. Tarkoittamani teologit
1020 VI,74 | sanan keskinäisen suhteen hedelmällisyys on nähtävissä myös joidenkin
1021 IV,36 | ymmärtäneet heitä, vaan heidänkin oli pakko nojautua luonnolliseen
1022 III,32 | toisiin ihmisiin ja luoda heihin yhä lujemmat ja läheiset
1023 VII,94 | inkarnaation logiikkaa heijastavan "myötäalentumisen" kautta -
1024 II,16 | tässä prosessissa. Usko ei heikennä järjen autonomiaa eikä rajoita
1025 V,51 | synnin vahingoittaman ja heikentämän ihmisymmärryksen tekoa.
1026 IV,48 | kuvitella, että uskolla olisi heikentyneen järjen rinnalla suurempi
1027 VII,82 | johdosta osittain hämärtynyt ja heikentynyt." (100) Radikaalisti fenomenalistinen
1028 VI,75 | ihmisjärjen myötäsyntyisestä heikkoudesta seuraavan vakavasti huomioon
1029 II,22 | pelastustapahtuma, joka vapautti järjen heikkoudestaan ja päästi sen kahleista,
1030 IV,48 | tulleet toisiinsa nähden heikoiksi. Järjen jäätyä vaille ilmoituksen
1031 IV,37 | nykyisin omaksuvat, kun heiltä puuttuu tarpeellinen kriittinen
1032 VI,71 | muuttumattoman totuuden. Näin helluntaipäivänä Jerusalemiin saapuneiden
1033 V,62 | filosofian kehitykseen ja helpottanut ja edistänyt sitä. Huomion
1034 VII,96 | aiheen miettiminen ei ole helppoa. Siinä on otettava vakavasti
1035 II,22 | varsinainen alkuperä. Tämä helppous nousta Luoja-Jumalan luokse
1036 II,16 | oksien alla. Se suojaa häntä helteeltä, ja hän löytää levon sen
1037 IV,44 | käsitti, mikä osuus Pyhällä Hengellä on ihmisen tietämisen kypsymisessä
1038 Jod,6 | siinä levon vaivoissaan sekä hengellisen ilon. ~Olen saanut aiheen
1039 III,33(28) | saavuttaa huippunsa ja avautuu hengellisille vaikutteille varsinkin silloin,
1040 VII,91 | huolimatta tietty positivistinen hengenasenne pitää uskottavana sitä illuusiota,
1041 I,14 | on ihmiskunnan historian hengenelämän hedelmällisimpiä ja merkittävimpiä
1042 III,34(29) | vaikuttamalla syvällä hänen hengessään." Johannes Paavali II: puhe
1043 IV,44(50) | tahansa, on peräisin Pyhästä Hengestä."~
1044 I,14 | eivät enää askarruttaisi henkeäni eivätkä estäisi minua käsittelemästä
1045 VII,92(109) | Auttajan, totuuden Hengen, Henkenä, joka 'opettaa' ja 'muistuttaa',
1046 I,13 | hän vaikuttaa ja toimii Henkensä kautta, tosin niin kuin
1047 II,19 | ja petojen rajut vaistot, henkien vallan ja ihmisten ajatukset,
1048 III,33 | etsii totuutta ja hän etsii henkilöä, jonka varaan hän voi luottavasti
1049 VI,74 | kristillisten teologien henkilöhistoria todistaa teologian ja filosofian
1050 V,55 | kyse pelkästään yksityisiä henkilöitä tai ryhmiä koskevista kysymyksistä,
1051 VI,66 | moraalilaki, omatunto, vapaus, henkilökohtainen vastuu, syyllisyys jne.,
1052 III,33(28) | perusta hänen vapaalle ja henkilökohtaiselle Jumalan etsinnälleen." Yleisaudienssi
1053 IV,38 | ylösnoussutta Kristusta henkilökohtaisessa kohtaamisessa, jonka oli
1054 III,27 | hahmon: näillä tarkoitan henkilökohtaisia vakaumuksia ja kokemuksia,
1055 III,28 | häilyvyys hämmentävät usein henkilökohtaista etsintää ja johtavat sitä
1056 Lop,101(123)| teologiasta yksinkertaista, omien henkilökohtaisten käsityksiensä kokoelmaa,
1057 VII,83 | joka taas perustuu hänen henkiseen rakenteeseensa. Juuri persoona
1058 I,13 | Ymmärrys ja tahto panevat koko henkisen luontonsa likoon, jotta
1059 VI,76 | kuuluu myös käsitys ihmisestä henkisenä olentona. Kristillinen sanoma
1060 VI,74 | persoonallisuudet kuin John Henry Newman, Antonio Rosmini,
1061 II,16 | kulttuurien yhteiset piirteet heräävät jälleen eloon näillä sivuilla,
1062 VII,88 | kohtaan, mutta nyt se on herännyt uudelleen eloon skientismin
1063 V,61 | myöskään unohtaa uudelleen herännyttä mielenkiintoa uskon inkulturaatiota
1064 III,31 | Persoonallinen kasvu ja kypsyminen herättävät kuitenkin kriittisen ajattelun
1065 VI,69 | suhdetta koskevan lisääntyneen herkkyyden seurauksena sellaista näkemystä,
1066 VII,95 | metafysiikan vaatimuksille avoin hermeneutiikka on hyvinkin käyttökelpoinen
1067 VII,96 | on mietitty ja työstetty. Hermeneuttinen ongelma siis jää ennalleen,
1068 Jod,5 | kehittelemään eksistenttejä, hermeneuttisia ja lingvistisiä katsomuksia,
1069 III,34 | joka on ilmoittanut itsensä Herramme Jeesuksen Kristuksen Isänä.
1070 Lop,107 | hän on absoluuttisesti oma herransa, joka pystyy autonomisesti
1071 I,13(15) | Jumalasta, Luojastaan ja Herrastaan, ja luotu järki on täysin
1072 VII,91 | itsestään käsin täydellisen herruuden kohtaloonsa nähden omien
1073 VII,91 | horisontissa, jonka merkkejä ovat hetkellisyys ja katoavuus. Lukuisat kirjoittajat
1074 Lop,104 | tajuavat tämän historiallisen hetken odotukset, avoimet tiet
1075 II,22 | järjelle vammoja, jotka siitä hetkestä lähtien ovat tukkineet tien
1076 VII,82(99) | 1; Bonaventura, Coll. in Hex., 3, 8, 1.~
1077 II,17 | niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän:
1078 IV,41(40) | 9: "Quid ergo Athenis et Hierosolymis? Quid academiæ et ecclesiæ?"~
1079 IV,40 | tulleesta Sanasta. (39) Hippon piispa onnistui laatimaan
1080 I,15 | Tämä ilmoitettu totuus on historiaamme pantu ennakointi siitä viimeisestä
1081 VI,71 | suhde ihmiseen ja hänen historiaansa, niihin sisältyvät samat
1082 VI,76 | merkitsee filosofialle; historiahan on kristillisen ilmoituksen
1083 Jod,6 | pelastussuunnitelmaa, johon sen oma historiakin sisältyy. ~
1084 VII,83 | koulukuntana enkä erityisenä historiallisena virtauksena. Haluaisin vain
1085 VII,94(111) | instruktio evankeliumien historiallisesta totuudesta (21.4.1994).~
1086 VII,95 | Ihminen kykenee ilmaisemaan historiallisesti rajoittuneella kielellään
1087 V,51 | tunnistaminen perustavine historiallisine rajoineen on vaivalloista,
1088 VII,95 | osoittamaan, miten päästään historiallisista oloista ja sattumuksista,
1089 V,57 | jolla on kirkolle todellista historiallista kantavuutta. Tuo asiakirja
1090 VI,76 | tullut sattumalta sellaisen historianfilosofian perusta, joka merkitsee
1091 V,54 | evolutionismiin, eksistentialismiin ja historisismiin liittyvistä harhaoppisista
1092 VII,87 | Teologisessa ajattelussa historismi esiintyy enimmäkseen "modernismina".
1093 VII,87 | jotka ovat tyypillisiä historismille. Halutessamme ymmärtää jonkin
1094 VII,87 | jonakin tiettynä aikana, näin historisti väittää, ei tarvitse olla
1095 VII,94 | neutraaleja tosiasioita, niin kuin historistinen positivismi ne mielellään
1096 Jod,5 | moninaisuus on tehnyt tilaa holtittomalle plurarismille, joka perustuu
1097 Jod,1 | julistuksessa ja Buddhalla, Homeroksen runoudessa sekä Euripideen
1098 I,15 | ipsum redi. In interiore homine habitat veritas." (Älä lähde
1099 VI,67 | käyttää uskoa havaitakseen horisontit, joita se ei voisi yksin
1100 VII,83 | jolta puuttuu metafyysinen horisontti, ei pystyisi ottamaan käsiteltäväkseen
1101 IV,42 | varmuuden perusta ei kuitenkaan horju vähäisimmässäkään määrin.
1102 III,27 | ettei epäilys voi sitä enää horjuttaa. ~Filosofit ovat yrittäneet
1103 IV,37 | Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja
1104 III,33(28) | järkiolentona katsoen, luontonsa huippukohta. Se nousee ihmisen syvästä
1105 II,18 | joutumista vaaraan. Sillä hullu kuvittelee tietävänsä monia
1106 II,18 | karille ja joutua lopuksi "hullun" asemaan. Raamatussa tämä
1107 II,23 | että se voi käyttää ristin "hullutusta" kriteerinä niitä kohtaan,
1108 II,23 | tehnyt maailman viisautta hulluudeksi?" (1. Kor. 1:2), apostoli
1109 II,18 | asemaan. Raamatussa tämä hulluus merkitsee elämän joutumista
1110 II,23 | salaisuuden, mitä järki pitää "hulluutena" ja "pahennuksena". Paavali
1111 II,23 | uutta: "Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen
1112 VII,90 | Nihilismi kieltää ihmisen humaanisuuden ja hänen identiteettinsä
1113 Lop,102(124)| Uskonnonvapaudesta (Dignitatis humanæ), 1-3.~
1114 V,61 | muoto-ongelmiin. Tähän liittyy myös humanistisia tieteitä koskeva väärinkäsitys.
1115 Jod,2 | tehtävä velvoittaa seurakunnan huolehtimaan siitä, että varmaksi havaitut
1116 II,18 | hänen maailmaa ohjaava, huolehtiva rakkautensa. ~Jos ihminen
1117 VII,93 | mitään vastineeksi. Tekstien huolellinen analysointi on tästä näkökulmasta
1118 V,54 | totuuksiin ja tutkimaan niitä huolellisemmin." (69) ~Lopulta täytyi myös
1119 II,21 | ihmisen, maailman ja historian huolellisesta huomioon ottamisesta, vaan
1120 VII,87 | omaksuttavissa, mutta tässä huolessaan se ottaa käyttöönsä pelkästään
1121 VII,87 | modernismina". Sillä on oikea huoli siitä, että teologinen argumentointi
1122 VII,85 | tulisi olla tällaisesta huolissaan? Tämä piispoja koskeva viisauteen
1123 Lop,102 | jotta heidät opastettaisiin huomaamaan kykynsä tuntea totuus (124)
1124 Jod,3 | todetessamme meiltä ei saa jäädä huomaamatta se, missä määrin filosofia
1125 Lop,101 | länsimaisen ajattelun historiaan huomaamme helposti, mitä rikkautta
1126 VI,74 | filosofiaa, joka on saavuttanut huomattavaa menestystä uskon ilmenemismuotojen
1127 V,61 | katolisissa kouluissa oli huomattavissa tässä asiassa tiettyä rappiota.
1128 V,60(84) | 52. Vert. myös jotkin huomautukset Tuomaan filosofiasta: puhe
1129 III,24 | epäjumalien patsaita. Paavalin huomio kiintyi yhteen alttariin,
1130 II,19 | kirjoittaja ottaa hyvin huomionarvoisen askelen eteenpäin. Nojautuessaan
1131 Lop,103 | kristillistä traditiota. Niiden huomioonottamista saamme pitää perustavana
1132 VI,72 | kirkkoa kaikkina aikoina, myös huomispäivän kirkkoa, joka tuntee saaneensa
1133 II,16 | joka levähtää lähellä sen huonetta ja lyö telttansa vaarnat
1134 Lop,105 | ilman katumusta, tieto ilman hurskautta, etsiminen ilman ylivuotavaa
1135 II,17 | jälleen meille oikean suunnan huudahtaessaan: "Jumalan on kunnia siitäkin,
1136 VII,87 | Tällöin se huomaamattaan tulee hylänneeksi ne kriittiset vaatimukset,
1137 VII,80 | materialismi ja panteismi hylätään. ~Tämän Raamattuun sisältyvän "
1138 VI,77 | epäasiallisia. Filosofi puolestaan, hylätessään kaiken kosketuksen teologiaan,
1139 VII,88 | arvostelusta nouseva kritiikki hylättiin, skientistinen ajattelutapa
1140 VII,97 | käyttäytymissääntöjä, on jo torjuttu ja hylätty. (114) Siitä huolimatta
1141 V,51 | kuin opetusvirka pyrkisi hylkäämään kaiken keskinäisen yhteyden
1142 VI,72 | ajatteluun. Tämän perinnön hylkääminen olisi vastoin Jumalan kaitselmuksen
1143 V,55 | ja perityn terminologian hylkäämisestä. (77) ~
1144 VII,81 | vaatimus kannustaa sitä hyvin hyödyllisellä tavalla toimimaan asiallisesti
1145 VII,84 | tulokset voivat olla hyvin hyödyllisiä uskon ymmärrykselle, siinä
1146 VI,70 | osoittautuvat sen tähden epäilemättä hyödyllisiksi ihmiselle viitatessaan arvoihin,
1147 II,23 | asetetaankaan järjellemme, ja minkä hyödyn järki saisikaan silloin,
1148 III,29 | etsintä voisi olla täysin hyödytöntä ja turhaa. Kyky etsiä totuutta
1149 III,29 | alkuperäistä oivallustaan hyödyttömänä siitä syystä, ettei hän
1150 IV,38 | totuuteen suunnatut viekkaat hyökkäykset, sitä kutsutaan syystä viinimäen
1151 IV,39 | vastatakseen filosofi Celsoksen hyökkäyksiin ja torjuakseen ne. Hän ottaa
1152 IV,38 | koska se riistää sofistien hyökkäyksiltä voiman ja torjuu totuuteen
1153 VII,81 | määräytyy muistakin kuin hyötynäkökohdista käsin, ne voivat osoittautua
1154 V,56 | riskin kaikkeen kauniiseen, hyvään ja toteen. Näin uskosta
1155 VII,93 | asialliseen ratkaisuun, ellemme hyväksy filosofialta saatavaa apua. ~
1156 VII,92 | eri aikakausina, täytynyt hyväksyä kulttuureista johtuvat vaatimukset
1157 VII,87 | lausumia ja puhuu kaikkien hyväksymää filosofista ammattikieltä.
1158 VII,97 | on edelleen olemassa. Jos hyväksymme tämän ajatustavan, ajaudumme
1159 Jod,4 | täytyy, silloinkin kun se hyväksytään kokonaisuutena ilmaan minkäänlaista
1160 VII,88 | mahdollinen on myös moraalisesti hyväksyttävää. ~
1161 Jod,4 | vielä joitakin yleisesti hyväksyttyjä moraalisia peruslauseita.
1162 VII,88 | Tämä filosofinen käsitys hyväksyy päteviksi vain positiivisten
1163 V,55(72) | tunnustuksen mukaan yliluonnollinen hyve, jonka kautta me Jumalan
1164 VI,76 | uskon kautta. Jumalallisena hyveenä se vapauttaa järjen julkeasta
1165 VII,98 | inhimillisten ja yliluonnollisten hyveiden harjoittamiseen, se kykenee
1166 IV,44 | joka kuuluu ymmärryksen hyveisiin. Jälkimmäinen saavutetaan
1167 I,7 | 2:7; Room. 16:25-26): "Hyvyydessään ja viisaudessaan Jumala
1168 IV,44(50) | Summa theologiæ , I-II, 109, 1 ad 1, joka toistaa
1169 III,24 | puolesta: "Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, sinä olet painanut
1170 Jod,5 | totuutta kohtaan. Monet idästä lähtöisin olevat elämänkatsomuksetkaan
1171 III,34 | elävän ja persoonallisen identifikaationsa Kristuksessa, johon apostoli
1172 VI,76 | persoonallisen Jumalan identiteetin ongelmia ja kysymystä elämän
1173 VI,66 | ihmisen suhteesta, Kristuksen identiteetistä, sillä hän on tosi Jumala
1174 III,34 | luottavaisesti nojaavat, (29) on identtinen sen Jumalan kanssa, joka
1175 VI,72 | ihmishengen perustarpeet ovat identtiset erilaisissa kulttuureissa.
1176 VII,86 | filosofioista peräisin olevia ideoita välittämättä niiden systemaattisesta
1177 Lop,106 | ihmettelemään. Lausuessani ihailuni ja rohkaisun sanan näille
1178 II,16 | ja hän löytää levon sen ihanuudessa." (Siir. 14:20-27) ~Näemme,
1179 VII,94 | hän välittää totuutensa ihmeellisen, inkarnaation logiikkaa
1180 I,11 | ja teoilla, merkeillä ja ihmeillä, mutta varsinkin kuolemallaan
1181 V,61 | väheksymisestä. Minun on todettava ihmetellen ja pahoitellen, että monet
1182 IV,40 | elämänkulkunsa lujittamana ja ihmeteltävän pyhän elämänsä tukemana
1183 Lop,106 | yhä edelleen saavat meidät ihmettelemään. Lausuessani ihailuni ja
1184 Lop,105 | etsiminen ilman ylivuotavaa ihmettelyä, viisaus ilman kykyä antautua
1185 Jod,4 | Perustietäminen lähtee siitä ihmettelystä, jonka luomakunnan tarkastelu
1186 Lop,102 | ulottuvuuksiin, se puolustaa ihmisarvoa ja julistaa evankeliumiin
1187 Jod,5 | ihmisen olemassaolosta entistä ihmisarvoisemman. Kirkko näkee nimittäin
1188 VI,68 | liitossa säännöt säätelevät ihmiselämää vähemmän kuin vanhassa liitossa.
1189 Jod,1 | meille selvästi, että samat ihmiselämän kulkua sävyttävät peruskysymykset
1190 I,11 | ihmiselle tästä itsestään ja ihmiselämästä, on siis upotettuna aikaan
1191 VII,96(112) | tähti, kirkon välityksellä ihmishenkeä valaiseva soihtu. Siksi
1192 V,53 | ja antaa uskon, on pannut ihmishenkeen järjen valon. Jumala ei
1193 I,12 | toteutuneena se synteesi, jota ihmishenki ei olisi pystynyt edes kuvittelemaan:
1194 III,32 | ulottuvan kyvyn luottaa toisiin ihmisiin ja luoda heihin yhä lujemmat
1195 VII,98 | totuuden kriisistä". "Kun ihmisjärjellä tunnettava universaalinen
1196 III,34 | 14, 18). (30) Se, mitä ihmisjärki etsii "sitä tuntematta" (
1197 VII,89 | riippuvaksi yksiulotteisesta ihmiskäsityksestä, jolla ei ole mitään kosketuskohtaa
1198 VII,94 | myötäalentumisen" kautta - omaksuu siis ihmiskielen hahmon. (110) Teologin on
1199 VI,72 | dialogiin, joka voi vaikuttaa ihmiskunnassa uuden kukoistuksen matkalla
1200 I,7 | lähtevä aloite saada kosketus ihmiskuntaan ja pelastaa se. Rakkauden
1201 VII,80 | jotka paljastavat meille ihmiskuvan ja maailmankuvan, joilla
1202 Lop,102 | syvällä piilevien, Jumalan ihmisluontoon kirjoittamien tarpeiden
1203 VI,69 | teologiaa, eivät erilaiset ihmismielipiteet. ~
1204 III,25 | oikean tahtonsa mukaisesti, ihmispersoona lähtee onneen johtavalle
1205 VI,70 | Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää (juutalaiset ja pakanat)
1206 VI,70 | Kristuksessa näistä kahdesta ihmisryhmästä tulee "yksi". Ne, jotka "
1207 III,24 | ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri
1208 III,24 | Jumalaan on kylvetty syvälle ihmissydämeen. Myös pitkäperjantain liturgia
1209 II,17 | välillä on ylittämätön raja. Ihmissydän aavistaa näet, että sen
1210 V,51 | vahingoittaman ja heikentämän ihmisymmärryksen tekoa. Siitä seuraa, ettei
1211 Lop,108 | ei menettänyt mitään tosi ihmisyydestään ja vapaudestaan suostuessaan
1212 VII,83 | ensisijaista aluetta. ~Missä ikinä ihminen havaitsee viittauksen
1213 II,16 | joka kurkistaa sisään sen ikkunasta ja kuuntelee sen ovien pielessä,
1214 I,15 | sanoo, päätyy täyteen ja ikuiseen iloon kolmiyhteisen Jumalan
1215 Lop,106 | filosofiaa. Heillä tulee olla ikuisesti pätevään filosofiseen traditioon
1216 I,7 | kohtaaminen, jossa avautuu ikuisista ajoista asti salassa pysynyt
1217 Jod,4 | hyväksytään kokonaisuutena ilmaan minkäänlaista välineellistämistä,
1218 VII,93 | traditiota. Tässä yhteydessä ilmaantuu tänään monia, tosin vain
1219 VII,83 | kokemukseen. Vaikka kokemus ilmaiseekin ja selventää ihmisen sisäisyyden
1220 VII,90 | katoavat Jumalan kaltaisuutta ilmaisevat piirteet, ja ihminen ajetaan
1221 VII,95 | universaalisuus ja toisaalta sitä ilmaisevien muotoilujen välttämätön
1222 VI,77 | autonomian periaatteiden vuoksi, ilmaisi aikanaan sen, kuinka välttämätöntä
1223 III,24 | mahdollisuuksineen se on ilmaissut ihmisen universaalin pyrkimyksen. ~
1224 V,52 | asioihin vasta viime aikoina ilmaistakseen käsityksensä tietyistä filosofisista
1225 VII,80 | joka on syntynyt ihmisen ilmaistessa vapauttaan epäjärjestyneesti.
1226 III,34 | peruspostulaatti, joka on ilmaistu non-kontradiktioprinsiippinä.
1227 Jod,3 | todellisena rikkautena hakee ilmaisuaan myös puhtaasti filosofisissa
1228 VI,66 | tehtävässä se joutuu käyttämään ilmaisuja ja käsitteitä, jotka voidaan
1229 III,27 | kuitenkin olemassa muitakin ilmaisutapoja, joilla ihminen pyrkii antamaan "
1230 VI,67 | kielellistä kykyä puhua ilmaisuvoimaisesti ja totuudellisesti sellaisestakin,
1231 III,33 | antropologisesti mitä tärkein ja ilmaisuvoimaisin akti. ~Emme saa unohtaa,
1232 IV,46 | lopullista vastuuta, koska ilmankin kaikki on katoavaista ja
1233 III,33 | Epäilyksen ja epäluottamuksen ilmapiiri, joka toisinaan sävyttää
1234 I,15 | että se otetaan vastaan ilmauksena rakkaudesta. Tämä ilmoitettu
1235 IV,36 | alkuperä sai ensimmäisen ilmauksensa runoudessa. Tarinat jumalten
1236 VII,94 | selittää. Nytpä tämä merkitys ilmeneekin olevan totuus Jumalasta,
1237 Jod,5 | inhimillistä eksistenssiä ja sen ilmenemismuotoja, se pyrkii toisaalta kehittelemään
1238 VI,74 | huomattavaa menestystä uskon ilmenemismuotojen kanssa keskustellessaan.
1239 I,10 | salaisuuden. Tämän ilmoituksen ilmentämä syvä totuus Jumalasta ja
1240 VII,93 | myös muut tekstit, jotka ilmentävät kirkon elävää traditiota.
1241 V,61 | moninaisia kansanviisauden ilmentymiä, jotka ovat aitoa perintöä
1242 I,11 | koko läsnäolollaan ja ilmestyksellään, sanoilla ja teoilla, merkeillä
1243 II,21 | Jumalaan. Tämä avautuminen ilmestyksen tuomalle salaisuudelle merkitsi
1244 III,34 | Kristuksen kautta, sillä hänessä ilmestyy "koko totuus" (vert. Joh.
1245 V,51 | vaiheet ovatkin painaneet sen ilmiasuun oman leimansa, ja että totuuden
1246 VII,81 | kuinka tiedon sirpaleisuuden ilmiö laajenee. Juuri siitä syystä
1247 II,16 | 20:5). Maailmaa ja sen ilmiöitä koskeva tietämys ei johtunut
1248 VII,91 | positiivisena tai negatiivisena ilmiönä, toisaalta siitä, ettei
1249 III,29 | etsimään johonkin tiettyyn ilmiöön loogista ja perusteltavaa
1250 VII,83 | välttämättä ja ehdottomasti ilmiöstä sen perustaan. Emme voi
1251 III,32 | Havaitsemme siinä aivan ilmiselvän rakkauden, joka ei tarvitse
1252 VII,89 | menettelytavan seuraamukset ovat ilmiselvät: ihmisen suuret moraaliset
1253 I | I Jumalan viisaus ilmoitetaan
1254 V,50 | kirkon haltuun annettua ilmoitettua totuutta. Meillä piispoilla
1255 VI,73 | jotka ohjaisivat sen pois ilmoitetusta sanasta ja loppujen lopuksi
1256 I,9 | tietää, ellei Jumala niitä ilmoittaisi." (7) Usko, joka perustuu
1257 Lop,108 | vapaudestaan suostuessaan Gabrielin ilmoittamaan sanomaan, niin filosofinen
1258 VI,70 | t. 1:8), viemään hänen ilmoittamaansa totuutta, sai kristillisen
1259 VII,92 | Jeesuksessa Kristuksessa ilmoittamansa pelastussuunnitelma". (108)
1260 VI,70 | liittymäkohta Jumalan itsensä ilmoittamiseen luonnossa, niin kuin olemme
1261 I,8 | totuudesta, joka perustuu itsensä ilmoittavaan Jumalaan; se on varmuutta
1262 V,55(72) | sisäisen totuuden, vaan ilmoittavan Jumalan oman auktoriteetin
1263 V,55(72) | auttaessa uskomme, että hänen ilmoituksensa on tosi, ei siksi, että
1264 VI,77 | tähden, jotka seuraavat sen ilmoituskäsitystä. Tämän olen selvittänyt
1265 Jod,6 | vaivoissaan sekä hengellisen ilon. ~Olen saanut aiheen kirjoitukseeni
1266 VII,89(105) | Johannes Paavali II: Elämän ilosanoma (Evangelium vitæ) (25.3.
1267 IV,48 | havainnointia ja kokemusta, imaginaatiota ja tiedostamatonta, persoonallisuutta
1268 VII,80 | näkökulma, jossa hän on imago Dei, Jumalan kuva. Tästä
1269 I,15 | johtotähti ihmiselle, joka elää immanenssiin pitäytyvän ajatustavan ehdollisuuksien
1270 VII,91 | vaatimuksen keskipisteenä olevaan immanenssin prinsiippiin on laukaissut
1271 VII,81 | sulkeutumaan yhä enemmän itseensä, immanenssinsa rajojen sisäpuolelle, ilman
1272 V,54 | fenomenalistisia, agnostisia ja immanentistisia filosofisia katsomuksia. (66)
1273 VI,77 | sen tutkittavaksi niiden implikaatioiden tähden, jotka seuraavat
1274 Lop,105 | Jumalan sanan filosofisiin implikaatioihin ja paneutuisivat asioihin
1275 Jod,4 | Olemme ikään kuin kasvotusten implisiittisen filosofian kanssa, jonka
1276 IV,42 | rationabiliter comprehendit incomprensibile esse), kuka saattaa silloin
1277 V,52(60) | Vert. indeksikongregaation dekreetti Theses contra
1278 VII,98 | Tällainen näkemys on täysin individualistista etiikkaa, jonka perusteella
1279 III,31 | yksinään kontrolloimaan sitä informaation virtaa, joka kaikkialta
1280 IV,44(48) | acquiritur. Sapientia autem per infusionem habetur, unde inter septem
1281 VI,70 | ovat juurtuneet syvälle inhimilliseen elämään, ne todistavat ihmiselle
1282 VII,84 | aina jumalallista sanaa inhimillisellä kielellä puhuttuna, ei kykenisi
1283 VII,85 | jotka Jumalan sana asettaa inhimilliselle ajattelulle, tulee työstää
1284 VI,70 | ihmisen olemassaolosta entistä inhimillisemmän. (94) Siinä määrin kuin
1285 II,23 | riittävää perustaa pelkästään inhimillisin argumentein. Todellinen
1286 VI,72 | muita lähestymistapoja. Inkulturaatiolle avautuu uusia tehtäviä omana
1287 VI,72 | sitä, minkä se on omaksunut inkulturaatiossa kreikkalais-latinalaiseen
1288 V,61 | herännyttä mielenkiintoa uskon inkulturaatiota kohtaan. Varsinkin nuorten
1289 Lop,105 | mietiskely ilman Jumalan innoittamaa viisautta on asenne, joka
1290 VII,82 | ontologista kantavuutta. Jumalan innoittamat kirjoittajat halusivat näet
1291 VI,76 | ilman tätä Jumalan sanan innoittavaa vaikutusta suurtakaan osaa
1292 VII,85 | ammentaa tästä traditiosta ja innoittuu siitä, hän osoittautuu hyvin
1293 III,27 | kaikkiin ilmiöihin kuuluu aina innokas toive päästä varmuuteen
1294 VII,92 | auktoriteettina, joka johtaa ja innostaa sekä teologiaa että filosofiaa
1295 V,51 | vastoin puuttua asioihin innostaakseen filosofista ajattelua, edistääkseen
1296 V,52(57) | 5.1.1586); Urbanus VIII: Inscrutabilis iudiciorum (1.4.1631).~
1297 V,60 | antropologiasta ja on siten samalla inspiraationa filosofialle. Noilla sivuilla
1298 VII,81 | ainoastaan sellainen kriittinen instanssi, joka ohjaa tieteellisen
1299 VII,81 | silloin myös lopullisena instanssina yhdistämällä inhimillisen
1300 VII,89 | alistetaan tosiasiallisesti institutionaalisten elinten kerrasta toiseen
1301 V,60(84) | kongregaatio: Ratio fundamentalis institutionis sacerdotalis (6.1.1970),
1302 IV,47 | päämäärää ja mieltä, vaan "instrumentaalisena järkenä" järki suuntautuu
1303 VII,86 | Silloin näitä oppeja voidaan integroida asiallisesti teologiseen
1304 VII,82 | käyttämällä adæquatio rei et intellectusta (99), johon skolastiikan
1305 II | II Credo ut intellegam ~
1306 I,8 | halki kulkevaa uskontajua, intellegentia fidei. Konstituutio mietiskelee
1307 III | III Intellego ut credam ~
1308 IV,43 | sellaisiin, jotka vaativat intellektuaalia vilpittömyyttä siltä, joka
1309 IV,41 | elivät uskonsa sisällön intensiivisesti, he pystyivät pääsemään
1310 I,15 | ire, in te ipsum redi. In interiore homine habitat veritas." (
1311 VII,96(112) | teologikomission asiakirja Interpretationis problema (lokakuu 1989).~
1312 IV,48 | tiedostamatonta, persoonallisuutta ja intersubjektiivisuutta, vapautta ja arvoa, aikaa
1313 V,54 | sijoitettava paavi Pius X:n interventiot. Hän totesi, että modernismin
1314 VI,72 | varottava, ettemme sekoita intialaiseen ajatteluun kuuluvaa oikeutettua
1315 VI,72 | Suurenmoinen henkinen nousu johtaa intialaisen ajattelun etsimään sellaista
1316 VI,72 | filosofisia traditioita. Intialle kuuluu näiden maiden joukossa
1317 VI,72 | kristityille, varsinkin Intiassa, lankeaa tehtävä omaksua
1318 I,14 | ajatukseni alituisesti ja intoa täynnä tähän ongelmaan,
1319 IV,44 | on pannut merkille hänen intohimonsa totuuteen ja arvostanut
1320 III,29 | tutkimuksena. Kun tiedemies intuitiotaan seuraten lähtee etsimään
1321 III,24(22) | desiderando quaererent et inveniendo quiescerent." Missale Romanum.~
1322 VII,84(103) | lateraanikirkolliskokous: De errore abbatis Ioachim, II.~
1323 I,15 | Noli foras ire, in te ipsum redi. In interiore homine
1324 I,15 | ajatelmassaan näin: "Noli foras ire, in te ipsum redi. In interiore
1325 IV,37 | kirjoittajat, varsinkin Ireneus ja Tertullianus, esittävät
1326 VII,91 | nähden. Näin on syntynyt irrationaalisia virtauksia, kun kriittinen
1327 Lop,105 | antautua iloon, toimeliaisuus irrotettuna uskonnollisuudesta, tieto
1328 III,34 | Herramme Jeesuksen Kristuksen Isänä. Tämä luonnollisen ja ilmoitetun
1329 I,8 | mietiskelee ilmoitusta Raamatun ja isien koko tradition valossa.
1330 II,16 | Egyptin viisailla. Hyvä israelilainen sai tietonsa vielä vähemmän
1331 II,16 | tietämys ei johtunut vanhassa Israelissa suinkaan abstraktiosta niin
1332 V,62(87) | Apostolici regimini sollicitudo, istunto VIII.~
1333 V,54 | inhimillistä totuutta ja istuttaa se ihmisten sydämeen. Niinpä
1334 IV,41 | täydellisesti avoin absoluutille ja istuttivat siihen ilmoituksesta saadun
1335 Jod,3 | filosofia on vaikuttanut myös itämaisiin käsityksiin olemassaolosta.
1336 Lop,105 | Johdattaessaan lukijaa teokseensa Itinerarium mentis in Deum hän pyysi
1337 III,24 | sydämiin niin syvän kaipauksen itseäsi kohtaan, että he savat levon
1338 V,51 | käsittävät ensimmäisinä itsekritiikin eli mahdollisten erehdysten
1339 III,25 | pääsisi tulemaan omaksi itsekseen ja kasvamaan aikuisena,
1340 Jod,2(1) | tulisi yhä tutummaksi meille itsellemme ja muille koko vapahtavassa
1341 I,13 | auttavat ymmärrystä pääsemään itsenäisiin tuloksiin myös salaisuuden
1342 VI,67 | jo ehkä saavuttanut omaa itsenäistä etsintäänsä harjoittaessaan.
1343 Lop,106 | heidän tieteensä oikeutettua itsenäisyyttä. Erityisesti haluaisin rohkaista
1344 IV,43 | järjestyksen korkeimpia ja itsepintaisia vaatimuksia." (47) ~
1345 III,29 | että me kaikki kannamme itsessämme joidenkin olennaisten kysymysten
1346 Jod,1 | kehkeytynyt ihmispersoonan itsetietoisuuden horisontissa - eikä se olisi
1347 V,52(57) | Urbanus VIII: Inscrutabilis iudiciorum (1.4.1631).~
1348 V,52(59) | Ludovico Eugenio Bautain iussu sui Episcopi subscriptæ (
1349 V,52(61) | Vert. Pius IX: kirje Eximiam tuam (15.
1350 VI,74 | Pavel A. Florenskij, Petr J. Tshaadaev ja Vladimir N.
1351 IV,44 | ylhäältä', niin kuin pyhä Jaakob sanoo. Niinpä se eroaa myös
1352 VI,74 | Newman, Antonio Rosmini, Jacques Maritain, Etienne Gilson
1353 III,27 | absoluuttiin totuuteen, vai jääkö se saavuttamatta. Jokainen
1354 II,23 | silloin, kun se tunnustaisi jääneensä tappiolle! Sellainen filosofia,
1355 IV,48 | nähden heikoiksi. Järjen jäätyä vaille ilmoituksen tuomaa
1356 VI,70 | välttämättä puutteelliseksi jäävää ajattelua. Sekä filosofia
1357 II,16 | salaisuuksia! Lähde käymään sen jäljessä kuin vakoilija ja väijyskele
1358 IV,40 | halukkuudelle uskoa, ja jäljestä päin käskettiin sittenkin
1359 VI,74 | filosofeiksi. He ovat jättäneet jälkeensä kirjoituksia, joilla on
1360 V,60(84) | 4.1979), 79-80; synodin jälkeinen apostolinen kirje Pastores
1361 Jod,5 | tavalla totuuteen kohdistuvaa jännitettä, onkin painunut suuren itsestään
1362 III,32 | Havaitsemme siinä merkittävän jännitteen: toisaalta uskomalla saatu
1363 VI,71 | täydellisyyteen kohdistuvan jännityksen leimaa; se paistaa kulttuurista
1364 II,20 | Sanalla sanoen, ihminen pääsee järjellään totuuteen, koska se samalla
1365 II,23 | haaste siinä asetetaankaan järjellemme, ja minkä hyödyn järki saisikaan
1366 II,16 | piirre on vakaumus, että järjen- ja uskontiedon välillä vallitsee
1367 IV,47 | Sillä välin muunlainen järjenkäyttö on saanut yhä suuremman
1368 IV,39 | samoin kuin käsitys siitä järjenmukaisena puheena Jumalasta oli nimittäin
1369 VI,76 | sulkeutuu, on olemassa totta ja järjenmukaista. Nämä teemat laajentavat
1370 III,33(28) | olemassaoloa ohjaa syvä järjenmukaisuus, sillä nämä kysymykset kannustavat
1371 II,16 | yhteys vallitsee uskon- ja järjentiedon välillä. Erityisesti viisauskirjallisuus
1372 VII,88 | toteamaan, että skientismi pitää järjenvastaisena ja mielikuvituksen tuotteena
1373 II,19 | kirjoittaja selittää, että järjessä tapahtuvalla luonnon mietiskelyllä
1374 V,57 | erottaa uskon täydellisesti järjestä, hän liittää ne yhteen molemminpuolisen
1375 VII,81 | Elleivät tekniset välineet järjestäydy sellaisen päämäärän mukaisesti,
1376 III,30 | tutkimuksen tuottama totuuksien järjestelmä. Toiselle tasolle asettuvat
1377 III,34(29) | opettaessaan: 'Sen vuoksi ei järjestelmällinen tutkimus minkään tieteen
1378 V,52 | Älkäämme myöskään unohtako järjestelmällisempiä tekstejä joitakin kristillisen
1379 Lop,105 | Koulutuksen on edettävä järjestelmällisesti esittäessään kristillisen
1380 Jod,4 | Todellisuudessa jokaisen filosofisen järjestelmän täytyy, silloinkin kun se
1381 V,50 | mikä jossakin filosofisessa järjestelmässä on yhteensopimatonta kirkon
1382 III,27 | ja ilmaista sen ajattelun järjestelmiä ja koulukuntia synnyttämällä.
1383 III,27 | synnyttämällä. Filosofisten järjestelmien ohella on kuitenkin olemassa
1384 V,63 | filosofisiin mielipiteisiin tai järjestelmiin. ~
1385 I,9 | periaatteessa, koska toisessa järjestyksessä saamme tiedon luonnollisella
1386 III,34 | Vasta molemmat tietämisen järjestykset yhdessä johtavat koko totuuteen.
1387 Jod,3 | ihmisen luontoon. Ihmisellä on järkeensä perustuva synnynnäinen ominaisuus
1388 VI,79 | kuuluvalla autonomialla. Järkikään, ollessaan tietoinen siitä,
1389 III,33(28) | ilmaus, koska se on hänen, järkiolentona katsoen, luontonsa huippukohta.
1390 III,31 | perheeseen ja elää siinä jäsentyäkseen myöhemmin työnteollaan yhteiskuntaan.
1391 VI,64 | Jumalan sanan ymmärtämisen jäsentynyttä, tieteellistä työstämistä
1392 VI,65 | 65. Teologia jäsentyy uskontieteeksi metodisen
1393 V,55 | menetelmää käyttämällä ja jättämällä tällöin huomiotta välttämätön
1394 VI,74 | suuriksi filosofeiksi. He ovat jättäneet jälkeensä kirjoituksia,
1395 Jod,5 | lingvistisiä katsomuksia, jotka jättävät huomiotta totuuden persoonana
1396 Lop,106(131)| puhe Krakovan yliopistossa Jagellonica-yliopiston 600-vuotisjuhlassa (8.6.
1397 VII,92 | yhteistä tietä kokonaista, jakamatonta totuutta kohti. Silloin
1398 Lop,108 | esirukousta häneltä, joka on jakanut lopullisesti totuuden koko
1399 V,56 | että moniin ammattialoihin jakautuneessa maailmassa on vaikeaa tunnistaa
1400 VII,92(109) | sillä apostolit eivät jaksaneet vielä kantaa kaikkea - kuuluvat
1401 V,60 | asioissa. (81) Myös tämän jakson kohokohdan muodostavalla
1402 VI,79 | 79. Tässä viimeisessä jaksossa haluaisin esittää vielä
1403 Jod,3 | filosofia on ihmiskunnan jaloimpia tehtäviä. Sana "filosofia"
1404 IV,39 | filosofisen mietiskelyn jalointa aluetta ja varsinaista kohokohtaa.
1405 VI,70 | toteuttaa ainutlaatuisella ja jalolla tavalla yhdistymisen antamalla
1406 VI,74 | tänään ja tulevaisuudessa jatkajia ja kunnioittajia kirkon
1407 IV,36 | vanhoista perimätiedoista ja jatkui yleisen järjen vaatimuksia
1408 III,33 | että ongelman käsittely saa jatkuvaa täydennystä. Ihminen etsii
1409 VI,71 | uudelle, jotta se kannustaisi jatkuvaan kehitykseen. ~
1410 II,17 | perustetta järjen ja uskon jatkuvalle taistelulle toisiaan vastaan:
1411 III,26 | saako hän toivoa elämän jatkuvan vai ei. Filosofinen ajattelu
1412 VII,86 | pysyttävä kiinteässä ja jatkuvassa yhteydessä kristillisen
1413 Lop,107 | ja ihmisen alituisesti jatkuvasta totuuden ja tarkoituksen
1414 I,10 | katseensa ilmoituksen tuovaan Jeesukseen ja esittäneet hänestä lähtien
1415 VI,71 | totuuden. Näin helluntaipäivänä Jerusalemiin saapuneiden pyhiinvaeltajien
1416 IV,41 | yhteistä on Ateenalla ja Jerusalemilla? Miten kuuluvat yhteen akatemia
1417 VI,66 | henkilökohtainen vastuu, syyllisyys jne., jotka on määritelty filosofisen
1418 III,26 | edustavia filosofeja eikä Jobin kirjan provokatorisia kysymyksiä
1419 Jod | Johdanto ~
1420 Jod,4 | näyttää välttämättömältä johdattaa tähän kysymykseen ja selvittää
1421 Lop,105 | pyhän Bonaventuran, opetus. Johdattaessaan lukijaa teokseensa Itinerarium
1422 VII,88 | ajattelutapa on onnistunut johdattamaan monia siihen käsitykseen,
1423 VI,66 | on oma, logiikassaan niin johdonmukainen käsitettävyys, että se on
1424 V,52 | tapahtuvan moitteettoman ja johdonmukaisen kristillisen refleksion
1425 III,28 | näin transparenttina ja johdonmukaisena, niin kuin etsijät ovat
1426 VII,93 | ihmiseksi tulemistaan ja hänen johdonmukaista antautumistaan kärsimykseen
1427 Jod,4 | rakentaa siten, lausumien johdonmukaisuuden ja sisältöjen yhteneväisyyden
1428 VI,74 | sellaiset persoonallisuudet kuin John Henry Newman, Antonio Rosmini,
1429 VII,92(109) | asiassa ihmisen korkein johtaja, ihmishengen valo." (6)~
1430 IV,40 | eivät olleet kyenneet häntä johtamaan. Hän itse kertoo kääntymykseen
1431 IV,40 | itse kertoo kääntymykseen johtaneista syistä: "Siitä lähtien annoin
1432 IV,38 | mahdollisuus kulkea totuuteen johtava tie, koska totuuden löytäminen
1433 Jod,6 | Lähetän heille nämä totuuteen johtavaa tietä koskevat mietteet,
1434 II,22 | vääristyneeksi ja väärään suuntaan johtavaksi (vert. Room. 1:21-22). Ymmärryksen
1435 III,25 | ihmispersoona lähtee onneen johtavalle tielle ja pyrkii täydellisyyttä
1436 VI,78 | hänet teologian opiskelun johtavana oppimestarina ja esikuvana.
1437 IV,40 | halunneet tietää mitään sinne johtavasta tiestä, lihaksi tulleesta
1438 V,55(72) | seuraavan käytännöllisen johtopäätöksen: "Sen tähden kielletään
1439 I,15 | Kristillinen ilmoitus on tosi johtotähti ihmiselle, joka elää immanenssiin
1440 V,61 | tiettyä rappiota. Se näyttää johtuneen skolastisen filosofian ja
1441 VII,91 | kiinnittää huomiota, sillä joidenkuiden näin ajattelevien mukaan
1442 IV,37 | tietoon, joka kuului vain joillekin harvoille täydellisiksi
1443 IV,40 | se olisi voitu todistaa joillekuille, tai vaikka sitä ei olisi
1444 Jod,5 | modernissa ihmisessä, eikä vain joissakin filosofeissa, on havaittavissa
1445 VI,71 | hän on sidoksissa. Hän tuo jokaisessa elämänilmauksessaan esiin
1446 III,34 | totuus" (vert. Joh. 1:14-16) jokaisesta olennosta, joka on luotu
1447 V,55 | jotka tosin ovat päässeet jokapäiväiseen kielenkäyttöön ja kulttuuriin
1448 V,55 | menetelmien taustalla vaikuttaa jokin filosofinen käsitys: sen
1449 VII,83 | transsendenttiin, hänelle avautuu edes jonkinlainen näkymä todellisen metafyysiseen
1450 IV,42 | pohjalta jokainen voisi päästä jonkinlaiseen käsitykseen uskon sisällöistä.
1451 IV,39 | on varmaankin merkinnyt jonkinlaista mallia. Origenes ottaa käyttöön
1452 III,27 | joissa elämä luovutetaan jonkun opettajan auktoriteetin
1453 II,16 | abstraktiosta niin kuin joonialaisilla filosofeilla tai Egyptin
1454 Jod,4 | Siksi historian kuluessa on jouduttu yhä uudelleen kiusaukseen
1455 III,34(29) | Benedetto Castellille 21. joulukuuta 1613.~Vatikaanin 2. kirkolliskokous
1456 II,18 | hulluus merkitsee elämän joutumista vaaraan. Sillä hullu kuvittelee
1457 V,60 | niille, jotka jonakin päivänä joutuvat sielunhoitotyössä kosketuksiin
1458 V,53 | lauselmansa jo edellä lainatulla juhlallisella vakuutuksella: "On olemassa
1459 Lop,108 | syyskuuta, ristin ylentämisen juhlana 1998, virkakauteni kahdentenakymmenentenä
1460 I,13(16) | Kristuksen ruumiin ja veren juhlapyhän sekvenssi.~
1461 VII,92 | paavi Johannes XXIII lausui julistaessaan kirkolliskokouksen avatuksi.
1462 Lop,105 | kouluttamisesta, jotka tulevat julistamaan evankeliumia tämän päivän
1463 IV,36 | Jeesuksen Kristuksen Jumalan julistamiselle ja ymmärtämiselle. ~
1464 VII,99 | kaikkein ensimmäiseksi uskon julistamista tai katekeesia. (117) Sanan
1465 III,24 | tuntemattanne palvotte, minä teille julistan." (Ap. t. 17: 22, 23) Tästä
1466 IV,38 | sukupuolen pystyttämät aidat ja julistanut alusta asti kaikkien ihmistä
1467 VI,71 | me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan
1468 I,10 | todellisuuden, kun taas sanat julistavat tekoja ja valaisevat niihin
1469 I,11 | historiaan. Se on luonnollisesti julistettu kerta kaikkisesti Jeesus
1470 V,55(72) | Toisaalta kirkolliskokous julisti, että järki ei kykene milloinkaan "
1471 VI,70 | seurakunnan käsittämään hyvin pian julistuksen yleispätevyyden ja kulttuurien
1472 V,57 | päivään asti ainoa paavin julkaisema dokumentti, joka on keskittynyt
1473 Lop,100 | jälkeen, kun Leo XIII oli julkaissut kiertokirjeensä Æterni Patris,
1474 Jod,6 | jotka torjutaan" (4). Nyt julkaistavalla kirjeelläni haluaisin kehitellä
1475 V,52 | kielteisiin tuloksiin. Niistä julkaistiin seuraavat kannanotot: toisaalta
1476 Lop,105 | kirkolliskokouksen (129) ja sen jälkeen julkaistujen säännösten mukaan, jotka
1477 VI,76 | hyveenä se vapauttaa järjen julkeasta ylpeyden kiusauksesta, johon
1478 VI,65 | kirkollisen tradition, opetusviran julkilausumien ja teologian suurten opettajien
1479 IV,36 | tässä niin pitkälle, että se jumalaisti esineitä ja luonnonilmiöitä.
1480 IV,36 | tavoin puhdistaa ihmisten jumalakäsityksen mytologisista aineksista.
1481 I,13 | myöntyy uskon kautta tähän jumalalliseen todistukseen. Toisin sanoen
1482 VI,76 | puhdistumista uskon kautta. Jumalallisena hyveenä se vapauttaa järjen
1483 I,11 | lähettämisellä täyttää, täydentää ja jumalallisin todistuksin vahvistaa ilmoituksen." (10) ~
1484 IV,44 | Hengen lahja ja joka johtaa jumalallisten todellisuuksien tietämiseen.
1485 IV,39 | kuolemattomuudesta, ihmisen jumalallistumisesta ja pahan alkuperästä.
1486 II,18 | kolmas sääntö perustuu "jumalanpelkoon": järjen on tunnustettava
1487 II,20 | Kirjoittaja asettaa aivan oikein jumalanpelon tosi tiedon alkuun: "Herran
1488 V,51 | ihmisen, maailman ja ihmisen jumalasuhteen täydellistä selittämistä. ~
1489 IV,36 | yritykset käsittää jumalien ja jumalissa universumin alkuperä sai
1490 IV,39 | viitannut yleiseen opetukseen jumalista, sai nyt kristillisen ilmoituksen
1491 IV,36 | ilmauksensa runoudessa. Tarinat jumalten synnystä ovat tähän päivään
1492 I,13 | että Jumala tunnustetaan jumaluudessaan, transsendenssissaan ja
1493 IV,36 | rationaalisen perustan uskolleen jumaluuteen. Näin lähdettiin tielle,
1494 II,22 | aavistaa hänen "valtansa" ja "jumaluutensa" luomistyön kautta (vert.
1495 VI,71 | niiden elinvoima ja pysyvyys juontuu kyvystä pysyä avoimena ottamaan
1496 IV,38 | pioneerina on mainittava pyhä Justinus. Tosin hänkin lähestyi toista
1497 IV,40 | jopa aivan harhaanjohtavia juttuja, joita ei voida koskaan
1498 VI,71 | meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta
1499 VII,98 | tarkkaavaista pohtimista, jonka juuret ovat Jumalan sanassa. Jotta
1500 III,29 | etsinnästä. Kaipaus totuuteen on juuriltaan niin syvällä ihmisen sydämessä,
1501 II,19 | kasvien erilaisuudet ja juurten voimat" (Viis. 7: 17, 19-
1502 III,29 | syvälle ihmisen luontoon juurtunut etsintä voisi olla täysin
1503 IV,43 | aikansa arabialaisen ja juutalaisen ajattelun kanssa. Tuomaan
1504 VI,70 | nämä kaksi ihmisryhmää (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi ja kuolemallaan
1505 VI,71 | meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä,
1506 V,54 | näkemyksiin voi kätkeytyä totuuden jyvänen. Ne myös haastavat hengen
1507 VI,70 | saattaman pelastuksen täyteys kaataa kulttuureja erottavat muurit.
1508 IV,38 | totuuteen. Kristinusko oli kaatanut maahan rodun, yhteiskunnallisen
1509 VII,80 | omaksumaan aidat maahan kaatavat logiikat, mutta se onkin
1510 VII,97 | vanhentuneita, verettömiä kaavoja. Olemisen filosofia on kristillisen
1511 II,16 | Israelin uskon ohella myös kadonneiden sivilisaatioiden ja kulttuurien
1512 II,22 | Luoja-Jumalan luokse on kadonnut sen tottelemattomuuden seurauksena,