38. Kristinusko ei siis kohdannut filosofiaa spontaanisti, eikä se käynyt vaivattomasti. Filosofien toiminta ja osallistuminen heidän koulujensa opetukseen merkitsi ensimmäisille kristityille pikemmin häiriötä kuin myönteistä tilaisuutta. Kristittyjen ensimmäinen ja heitä toimintaan vaativa tehtävä oli julistaa ylösnoussutta Kristusta henkilökohtaisessa kohtaamisessa, jonka oli tarkoitus johtaa keskustelukumppani sisäiseen kääntymykseen ja pyytämään kastetta. Kristityt eivät tosin väheksyneet tarvetta syventää uskon ja sen perusteiden ymmärtämistä. Päin vastoin, Celsoksen kritiikki, jonka mukaan kristityt olivat "sivistymättömiä ja karkeita" ihmisiä, (³¹) osoittautuu varmasti epäoikeudenmukaiseksi piikittelyksi. Kristityissä ensi alkuun esiintyneelle välinpitämättömyydelle on etsittävä syitä toisaalta. Evankeliumin kohtaaminen merkitsi heille todellisuudessa sellaista tyydyttävää vastausta siihen asti ratkaisemattomaan kysymykseen elämän mielestä, että kanssakäyminen filosofien kanssa näytti heistä kaukaiselta ja tietyssä mielessä ohitetulta vaiheelta.

Käsitämme tämän entistä selvemmin tänään, kun ajattelemme kristinuskon halua taata kaikille oikeuden päästä totuuteen. Kristinusko oli kaatanut maahan rodun, yhteiskunnallisen aseman ja sukupuolen pystyttämät aidat ja julistanut alusta asti kaikkien ihmistä samanarvoisuutta Jumalan edessä. Vanhan ajan ihmisillä totuuden etsintään kuulunut eliittinen luonne voitettiin päättäväisesti. Kaikilla täytyy olla mahdollisuus kulkea totuuteen johtava tie, koska totuuden löytäminen on sellainen hyvä, joka antaa mahdollisuuden päästä Jumalan luokse. Totuuteen johtavat tiet ovat moninaiset. Koska kristillisellä totuudella on pelastusarvo, nämä tiet ovat oikeita vain siinä tapauksessa, että ne johtavat lopulliseen päämäärään eli Jeesuksen Kristuksen ilmoitukseen.

Filosofisen ajattelun positiivisen kohtaamisen pioneerina on mainittava pyhä Justinus. Tosin hänkin lähestyi toista osapuolta varovasti ja erotuksen tehden. Vaikka hän arvostikin kreikkalaista filosofiaa edelleen suuresti kääntymyksensäkin jälkeen, hän vakuutti kuitenkin selkeästi ja päättäväisesti löytäneensä kristinuskossa "ainoan varman ja hyötyä tuottavan filosofian". (³²) Samoin Aleksandrian Clemens nimitti evankeliumia "tosi filosofiaksi" (³³); hän rinnasti filosofian Mooseksen lakiin ja tulkitsi sen esiopetukseksi kristilliseen uskoon (³⁴) ja valmistukseksi evankeliumiin (³⁵). "Filosofia kaipaa tätä viisautta ja pyrkii siihen; se on sielun pyrkimistä sekä oikeaan ajatteluun että puhtaaseen elämään; se suhtautuu viisauteen ystävällisesti ja rakastaen ja tekee kaikkensa päästäkseen siitä osalliseksi. Meidän parissamme filosofeiksi kutsutaan niitä, jotka kaipaavat sen Viisauden luokse, joka on luonut kaiken ja opettaa kaiken, eli he pyrkivät tuntemaan Jumalan Pojan". (³⁶) Clemensin mielestä kreikkalaisen filosofian päätarkoitus ei ole täydentää tai lujittaa kristillistä totuutta, vaan sen tehtävä on pikemminkin puolustaa uskoa: "Tämä opetus on Vapahtajan mielessä loppuun saatettuna, eikä se tarvitse mitään täydentämistä, koska se on jumalallista voimaa ja viisautta. Kun kreikkalainen viisaus lisätään siihen, se ei tosin tee totuutta tehokkaammaksi, mutta koska se riistää sofistien hyökkäyksiltä voiman ja torjuu totuuteen suunnatut viekkaat hyökkäykset, sitä kutsutaan syystä viinimäen aidaksi ja muuriksi." (³⁷)