41. Idän ja lännen kirkkoisät ovat siis solmineet monin tavoin suhteita filosofisiin koulukuntiin. Se ei merkitse sitä, että he olisivat samastaneet oman sanomansa sisällön niihin systeemeihin, joihin he pitivät yhteyttä. Tertullianuksen kysymys: "Mitä yhteistä on Ateenalla ja Jerusalemilla? Miten kuuluvat yhteen akatemia ja kirkko?" (⁴⁰) on selvä merkki siitä kriittisyydestä, jolla kristityt ajattelijat asennoituivat alusta lähtien uskon ja filosofian keskinäiseen suhteeseen. He näkivät asian laajasti sekä positiiviselta että negatiiviselta puolelta, he eivät olleet naiiveja ajattelijoita. Juuri siksi, että he elivät uskonsa sisällön intensiivisesti, he pystyivät pääsemään mitä syvällisimpään spekulatiiviseen ajatteluun. On siis epäoikeudenmukaista ja pinnallista rajoittaa heidän työnsä pelkkään uskon sisällön muuntamiseen filosofian kategorioiksi. He ovat suorittaneet paljon laajemman työn. He onnistuivat nimittäin tuomaan selkeästi nähtäville sen, mikä häämötti vielä sanoin lausumattomana ja esiopetuksena antiikin suurten filosofien ajattelussa. (⁴¹) Näiden tehtävänä oli, niin kuin jo on sanottu, osoittaa, kuinka ulkoisista kahleista päästetty järki löysi ulos myyttien umpikujasta avautuakseen oikealla tavalla transsendenssille. Puhdistunut ja vilpitön järki kykeni siis kohoamaan refleksion korkeimmille tasoille, ja siten se loi lujan perustan olemisen, transsendenssin ja absoluutin havainnoimiselle.

Juuri tässä on se uusi, minkä kirkkoisät saivat aikaan. He tunnustivat, että järki on täydellisesti avoin absoluutille ja istuttivat siihen ilmoituksesta saadun rikkauden. Kohtaaminen ei tapahtunut ainoastaan kulttuurien tasolla, joista toinen saattoi joutua toisen lumoamaksi; se tapahtui sydämissä, ja se oli luodun ja hänen Luojansa kohtaamista. Näin järki, joka pyrki luontonsa mukaisesti, tiedostamattaan, päämäärää kohti, saattoi nousta päämääränsä yläpuolelle ja saavuttaa näin lihaksi tulleen Sanan persoonassa korkeimman hyvän ja korkeimman totuuden. Kirkkoisät eivät yrittäneet peitellä filosofioiden ja ilmoituksen yhtäläisyyksiä tai eroavuuksia. Sopusointuiset ainekset eivät hämärtäneet heidän käsitystään eroavuuksista.