44. Pyhän Tuomaan suuriin oivalluksiin kuuluu myös, että hän käsitti, mikä osuus Pyhällä Hengellä on ihmisen tietämisen kypsymisessä viisaudeksi. Jo Summa theologiæn (⁴⁸) ensimmäisillä sivuilla Aquinon Tuomas osoitti, että etusija kuuluu sille viisaudelle, joka on Pyhän Hengen lahja ja joka johtaa jumalallisten todellisuuksien tietämiseen. Hänen teologiastaan käsitämme, mikä on viisauden ominaislaatu sen kiinteässä suhteessa uskoon ja Jumalan tuntemiseen. Viisaus tietää luonnollisen sukulaisuussuhteensa perusteella (konnaturaliteetti), se edellyttää uskoa ja muotoilee lopuksi oikean arvostelmansa uskon totuudesta käsin: "Viisaus, joka kuuluu Pyhän Hengen lahjoihin, ei ole tietoviisautta, joka kuuluu ymmärryksen hyveisiin. Jälkimmäinen saavutetaan näet opiskelemalla, edellinen sen sijaan 'tulee ylhäältä', niin kuin pyhä Jaakob sanoo. Niinpä se eroaa myös uskosta. Sillä usko ottaa jumalallisen viisauden vastaan sellaisena, kuin se on. Viisauden lahjan ominaisluonne sitä vastoin on se, että se arvostelee kaiken jumalallisen viisauden mukaan." (⁴⁹)

Tuomas tunnustaa tälle viisaudelle etusijan, mutta ei jätä kuitenkaan huomiotta kahta muuta, täydentävää viisauden muotoa. Toinen on filosofinen viisaus, joka nojautuu ymmärryksen käyttöön: se tutkii todellisuutta myötäsyntyisten rajojensa puitteissa. Toinen on teologinen viisaus, joka nojautuu ilmoitukseen ja koettelee uskon sisältöjä, jolloin se törmää itse Jumalan salaisuuteen.

Pyhä Tuomas rakasti totuutta syvästi omaa etuaan tavoittelematta vakuuttuneena siitä, että "omne verum a quocumque dicatur a Spiritu Sancto est". (⁵⁰) Hän etsi totuutta kaikkialta, missä sitä vain esiintyi, ja toi sen universaaliuden erittäin selkeästi esille. Kirkon opetusvirka on pannut merkille hänen intohimonsa totuuteen ja arvostanut sitä. Hänen ajattelunsa saavutti juuri siksi, että se pysyi aina universaalin, objektiivisen ja transsendentin totuuden horisontissa, "huipun, jolle ihmisen äly ei ole milloinkaan kyennyt nousemaan". (⁵¹) Häntä saadaan siis nimittää oikeutetusti "totuuden apostoliksi". (⁵²) Koska hän pyrki totuuteen ehdoitta, hän voi realismissaan tunnustaa sen objektiivisuuden. Hänen filosofiansa on todellakin olemisen eikä pelkästään näennäisen filosofiaa.