46. Silmäänpistävimmät radikaalit suuntaukset ovat meille tuttuja ja selkeästi nähtävissä ennen kaikkea länsimaiden historiassa. Voimme liioittelematta sanoa, että moderni filosofinen ajattelu on tuntuvassa määrin kääntynyt pois kristillisestä ilmoituksesta, kunnes se on lopuksi asennoitunut selkeästi ilmoitusta vastaan. Tämä suuntaus saavutti huippunsa viime vuosisadalla. Jotkut idealismin edustajat ovat mitä moninaisimmin tavoin yrittäneet muuntaa uskon ja sen sisällöt, jopa Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemisen salaisuuden, rationaalisesti käsitetyiksi dialektisiksi struktuureiksi. Monimuotoinen filosofiasta aineksensa saanut ateistinen humanismi alkoi vastustaa tätä ajattelua pitäessään uskoa vahingollisena. Heidän mukaansa usko vieraannuttaa järjen täydestä käyttämisestä ja sen kehittymisestä. Ateistinen humanismi rohkeni jopa esittää itsensä uutena uskontona; siten oli luotu kasvualusta päämäärille, joista kasvoivat poliittis-yhteiskunnallisella tasolla totalitääriset järjestelmät, ihmiskunnan trauma.

Tieteellisessä tutkimuksessa pääsi voitolle positivistinen ajattelu, joka ei ainoastaan ollut kaikin tavoin siirtynyt kauas kristillisestä maailmankatsomuksesta, vaan joka myös ja ennen kaikkea oli täysin hylännyt metafyysiset ja moraaliset näkökulmat. Jotkut tiedemiehet olivat silloin, moraalisten kiinnekohtien puuttuessa, kadottamaisillaan mielenkiintonsa ihmiseen ja elämän kokonaisuuteen, nämä asiat eivät olleet heidän ajattelunsa keskipisteenä. Lisäksi muutamat heistä näyttävät tiedostaessaan tekniseen edistykseen sisältyvät mahdollisuudet antaneen periksi markkinoiden logiikan lisäksi kiusaukselle demiurgiseen, luontoa ja itse ihmistä hallitsevaan vallankäyttöön. Rationalismin kriisistä on lopuksi muodostunut nihilismi. Olemattomuuden filosofiana se on onnistunut lumoamaan aikalaisemme. Sen kannattajat laativat teorioita siitä, että etsiminen on itsessään oma päämääränsä ilman minkäänlaista toivoa tai mahdollisuutta päästä totuuteen kaiken päämääränä. Nihilistisen tulkinnan mukaan olemassaolo on vain vaikutelmia ja kokemuksia, jossa tilapäisyys on tärkeintä. Nihilismistä on saanut alkunsa se laajalle levinnyt hengen asenne, jonka mukaan ihmisen ei tarvitse omaksua mitään lopullista vastuuta, koska ilmankin kaikki on katoavaista ja satunnaista.