Table of Contents | Words: Alphabetical - Frequency - Inverse - Length - Statistics | Help | IntraText Library
Ioannes Paulus PP. II
Fides et Ratio

IntraText CT - Text

Previous - Next

Click here to hide the links to concordance

47. Toisaalta emme saa unohtaa, että filosofian rooli modernissa kulttuurissa on muuttunut. Se on kutistunut viisaudesta ja universaalista tietämisestä vähitellen yhdeksi inhimillisen tietämisen monesta alueesta. Se on jopa tietyssä mielessä tungettu täysin sivuosaan. Sillä välin muunlainen järjenkäyttö on saanut yhä suuremman painoarvon; filosofinen tietäminen on yhä korostetummin sivuasia. Järjen käytöllä ei tähdätä totuuteen eikä etsitä elämän lopullista päämäärää ja mieltä, vaan "instrumentaalisena järkenä" järki suuntautuu utilitaristisiin päämääriin palvelemaan nautintoa tai valtaa. Ainakin näin voi käydä.

Olen viitannut jo ensimmäisessä kiertokirjeessäni siihen, kuinka vaarallista on tehdä tästä tiestä ainoa oikea tie. Kirjoitin silloin: "Tämän päivän ihmisen uhkana näyttää olevan jatkuvasti se, mitä hän itse tuottaa, eli se, mitä hän tuottaa ymmärryksensä toiminnalla, ja hänen omat tahdonratkaisunsa. Ihmisen monimuotoisen toiminnan tulokset eivät aiheuta ainoastaan 'vieraantumista', koska ne yksinkertaisesti otetaan aikaansaajaltaan pois. Aivan liian usein ja monesti varottamatta nämä tulokset kääntyvät, ainakin osittain, johdonmukaisesti vaikuttaen, epäsuorasti ihmistä itseään vastaan. Näin ne itse asiassa kohdistuvat tai ainakin voivat kääntyä milloin tahansa häntä vastaan. Tästä käsin näyttää muodostuvan tämän päivän ihmisen eksistenssin draaman tärkein luku laajimmassa ja universaalissa ulottuvuudessaan. Siksi ihminen elää yhä ahdistuneempana. Hän pelkää, että hänen tuotteensa voivat kääntyä radikaalisti häntä itseään vastaan, eivät tietenkään kaikki eikä edes suurin osa, mutta kuitenkin jotkin ja juuri ne, joihin sisältyy merkittävää geniaalisuutta ja luovaa voimaa." (53)

Jotkut filosofit ovat näiden kulttuuristen muutosten seurauksena lakanneet etsimästä totuutta sen itsensä tähden ja asettaneet ainoaksi päämääräkseen päästä subjektiiviseen varmuuteen tai saada käytännöllistä hyötyä. Siitä on seurannut johdonmukaisesti järjen todellisen arvoaseman hämärtyminen. Järki ei enää voi tuntea sitä, mikä on tosi, ja tutkia absoluuttia.




53. Kiertokirje Redemptor hominis (4.3.1979), 15.





Previous - Next

Table of Contents | Words: Alphabetical - Frequency - Inverse - Length - Statistics | Help | IntraText Library

IntraText® (V89) Copyright 1996-2007 EuloTech SRL