60. Vatikaanin 2. kirkolliskokous esittää omasta puolestaan hyvin monipuolisen ja tuloksellisen opetuksen filosofiasta. Varsinkaan tämän kiertokirjeen puitteissa en voi jättää mainitsematta, että kokonainen luku konstituutiossa Kirkko nykymaailmassa muodostaa ikään kuin yhteenvedon Raamatun antropologiasta ja on siten samalla inspiraationa filosofialle. Noilla sivuilla käsitellään Jumalan kuvaksi luodun ihmisen arvoa, ihmisen arvoasema ja ylevämmyys muuhun luomakuntaan verrattuna perustellaan ja osoitetaan hänen järkensä kyky transsendenssiin. (⁸⁰) Ateismikin tulee esille tässä konstituutiossa; siinä esitetään huolellisesti harkitut perusteet tämän filosofisen katsomuksen harhoista ennen kaikkea ihmisen äärettömän arvon ja hänen vapautensa asioissa. (⁸¹) Myös tämän jakson kohokohdan muodostavalla lausumalla on syvällinen filosofinen merkitys. Olen käsitellyt sitä kiertokirjeessäni Redemptor hominis. Se kuuluukin opetukseni alinomaisiin kiinnekohtiin: "Itse asiassa ei ihmisen salaisuus tule todella selvästi näkyviin muutoin kuin lihaksi tulleen Sanan salaisuuden kautta. Aadam, ensimmäinen ihminen, oli sen esikuva, joka oli tuleva, nimittäin Kristuksen, Herran. Juuri ilmoittamalla Isän ja hänen rakkautensa salaisuutta Kristus, uusi Aadam, paljastaa ihmisen kokonaan ihmiselle itselleen ja osoittaa hänelle hänen korkeimman kutsumuksensa." (⁸²)

Kirkolliskokous on käsitellyt myös sitä filosofian opiskelua, jota pappiskokelaiden tulee harjoittaa. Kirkolliskokouksen isät antavat suosituksia, jotka ovat laajennettavissa koskemaan yleisesti kristillistä opetusta kokonaisuudessaan. He opettavat: "Filosofiaan liittyvät aineet on opetettava siten, että pappiskokelaat saavat perusteellisen ja yhtenäisen käsityksen ihmisestä, maailmasta ja Jumalasta. Heidän tulee tukeutua jatkuvasti pätevään filosofiseen perintöön, mutta opetuksessa on otettava huomioon myös uudemman ajan filosofiset tutkimukset." (⁸³)

Nämä asiat on toistuvasti vahvistettu muissa opillisissa asiakirjoissa ja selitetty tarkoin ennen kaikkea siksi, että niille, jotka valmistautuvat opiskelemaan teologiaa, taattaisiin vahva filosofinen koulutus. Olen omasta puolestani monesti painottanut filosofisen koulutuksen merkitystä kaikille niille, jotka jonakin päivänä joutuvat sielunhoitotyössä kosketuksiin modernin maailman vaatimuksien kanssa. Heillä tulisi silloin olla valmius ymmärtää erilaisten asenteiden syntyä voidakseen epäröimättä vastata kysyville. (⁸⁴)