66. Intellectus fideihin nähden on otettava ennen kaikkea huomioon se, että jumalallisella totuudella, "joka esitetään meille kirkon opetuksen oikein selittämässä Raamatussa", (⁸⁹) on oma, logiikassaan niin johdonmukainen käsitettävyys, että se on aitoa tietämistä. Intellectus fidei selittää tätä totuutta. Se ei ota silloin huomioon ainoastaan lausumien loogisia ja käsitteellisiä rakenteita, joissa kirkon opetus artikuloituu, vaan se tuo ilmi myös ja ennen kaikkea sen pelastusmerkityksen, mikä näihin lausumiin sisältyy yksilöä ja ihmiskuntaa varten. Uskova pääsee tästä lausumien kokonaisuudesta käsin tuntemaan pelastushistorian, joka kulminoituu Jeesuksen Kristuksen persoonassa ja hänen pääsiäissalaisuudessaan. Kun uskova myöntyy uskosta käsin tähän tietoon, hän saa myös osallisuuden tähän salaisuuteen.

Dogmatiikan on omalta puoleltaan pystyttävä esittämään kolmiyhteisen Jumalan salaisuuden ja pelastussuunnitelman universaali merkitys sekä siitä kertoen että myös ja ennen kaikkea opetuksensa perustellen. Tässä tehtävässä se joutuu käyttämään ilmaisuja ja käsitteitä, jotka voidaan muotoilla ja välittää toisille päättelyn avulla. Ilman filosofian apua ei näet voitaisi havainnollistaa teologisia sisältöjä, kuten esimerkiksi puhetta Jumalasta, Kolminaisuuden sisäisistä persoonasuhteista, Jumalan luovasta toiminnasta maailmassa, Jumalan ja ihmisen suhteesta, Kristuksen identiteetistä, sillä hän on tosi Jumala ja tosi ihminen. Sama koskee moraaliteologian moninaisia aiheita. Niitä käsiteltäessä käytetään ilman muuta sellaisia käsitteitä kuin esimerkiksi moraalilaki, omatunto, vapaus, henkilökohtainen vastuu, syyllisyys jne., jotka on määritelty filosofisen etiikan piirissä.

Niinpä uskovan järjellä täytyy olla luonnollinen, tosi ja kokonainen tieto luoduista esineistä, maailmasta ja ihmisestä, ovathan ne myös jumalallisen ilmoituksen asioita. Sen lisäksi uskovan järjen täytyy kuitenkin pystyä esittämään tietonsa käsitteellisesti ja argumentaation muodossa. Spekulatiivinen dogmatiikka edellyttää siis implisiittisesti objektiiviselle totuudelle perustuvaa filosofiaa ihmisestä, maailmasta, ja vielä radikaalimmin, olemisesta.