Table of Contents | Words: Alphabetical - Frequency - Inverse - Length - Statistics | Help | IntraText Library |
Ioannes Paulus PP. II Fides et Ratio IntraText CT - Text |
67. Fundamentaaliteologian tulee luonteensa mukaisesti - sehän on velvollinen vastaamaan uskoa koskeviin kysymyksiin (vert. 1. Piet. 3:15) - pitää huolta siitä, että uskon ja filosofisen ajattelun keskinäinen suhde saa oikeutuksensa ja selvitetään. Jo Vatikaanin 1. kirkolliskokous otti uudelleen käsiteltäväkseen Paavalin opetuksen (vert. Room. 1:19-20) ja kiinnitti huomion siihen, että on olemassa totuuksia, joista on saatavissa tietoa luonnollista tietä, siis myös filosofista tietä. Filosofinen tietäminen on välttämätön edellytys Jumalan ilmoituksen omaksumiselle. Fundamentaaliteologian on osoitettava ilmoitusta ja sen uskottavuutta tutkiessaan, vastaavan uskon aktin saattamana, että uskon tiedon valossa tulee ilmi totuuksia, jotka järki on jo ehkä saavuttanut omaa itsenäistä etsintäänsä harjoittaessaan. Ilmoitus antaa näille totuuksille täydellisen merkityksen siten, että se liittää jo saadun tiedon ilmoitetun salaisuuden rikkauteen. Ilmoitettu salaisuus on luonnollisen tiedon lopullinen päämäärä. Ajatelkaamme vain luonnollista Jumalan tuntemista, mahdollisuutta erottaa jumalallinen ilmoitus muista ilmiöistä tai sen uskottavuuden tunnustamista, ihmisen kielellistä kykyä puhua ilmaisuvoimaisesti ja totuudellisesti sellaisestakin, mikä ylittää kaiken inhimillisen kokemuksen. Kaikki nämä totuudet saavat ihmishengen tunnustamaan, että on olemassa todellinen, uskoon valmistava tie, joka johtaa omaksumaan ilmoituksen loukkaamatta kuitenkaan vähimmässäkään määrässä inhimillisen tiedon hankinnan omia periaatteita tai autonomiaa. (90)
Uskoon sisältyy olennaisesti vaatimus, jonka mukaan se voi esittää itsensä sellaisen järjen kautta, joka täysin vapaasti myöntyy uskoon. Fundamentaaliteologian on osoitettava, että uskon ja tämän vaatimuksen välillä vallitsee sisäinen yhtenevyys. Näin usko "voi osoittaa täydellisesti tien vilpittömästi totuutta etsivälle järjelle. Näin ajatellen usko Jumalan lahjana ei voi mitenkään hylätä järkeä, vaikka se ei nojautuisikaan siihen; samaan aikaan näyttää järjelle olevan välttämätöntä käyttää uskoa havaitakseen horisontit, joita se ei voisi yksin ollen saavuttaa." (91)