69. Joku saattaa väittää tällä kohden vastaan: teologi ei saa nykyisessä tilanteessa niinkään käyttää apunaan filosofiaa kuin pikemmin muuta ihmisen hankkimaa tietoa, kuten historiaa ja ennen kaikkea luonnontieteitä, joiden uusimpia, yllättäviä saavutuksia kaikki hämmästelevät. Toiset taas edustavat uskon ja kulttuurin suhdetta koskevan lisääntyneen herkkyyden seurauksena sellaista näkemystä, että teologian tulisi pitäytyä kreikkalaisperäisen ja Eurooppa-keskeisen filosofian sijasta perinteiseen viisauteen. Jotkut taas käsitettyään väärin kulttuurisen pluralismin kieltävät suoralta kädeltä kirkon omaksuman filosofisen perinnön arvon.

Tässä esitetyt näkemykset, jotka tapaamme muun muassa jo kirkolliskokouksen opetuksessa,(⁹²) ovat osittain totta. Luonnontieteiden huomioon ottaminen on monissa tapauksissa hyödyllistä, koska ne välittävät täydellisempää tietoa tutkimuskohteesta. Niihin tutustuminen ei saa kuitenkaan syrjäyttää tyypillisesti filosofista, kriittistä ja yleispätevyyteen pyrkivää refleksiota, jota sitä paitsi myös hedelmällinen kulttuurien välinen ajatustenvaihto vaatii. Erityisesti haluaisin painottaa velvoitetta, ettemme saa pysähtyä konkreettiseen yksittäistapaukseen ja lyödä siten laimin ensisijaista tehtävää osoittaa uskon sisällön universaali luonne. Sen lisäksi emme saa unohtaa, että filosofisen ajattelun antamalla avulla on erityisesti mahdollista tunnistaa erilaisissa elämänkatsomuksissa ja kulttuureissa "ihmisten omat ajatukset siitä, mikä on objektiivinen totuus".(⁹³) Totuus yksin voi auttaa teologiaa, eivät erilaiset ihmismielipiteet.