70. Suhde erilaisiin kulttuureihin vaatii aivan omaa joskin välttämättä puutteelliseksi jäävää ajattelua. Sekä filosofia että teologia saavat vaikutteita erilaisista kulttuureista. Kirkko on joutunut evankeliumin julistamisen alkuhetkistä lähtien prosessiin, jossa se on kohdannut erilaisia kulttuureita ja selvittänyt suhdettaan niihin. Kristuksen käsky oppilailleen mennä kaikkialle, "maan ääriin saakka" (Ap. t. 1:8), viemään hänen ilmoittamaansa totuutta, sai kristillisen seurakunnan käsittämään hyvin pian julistuksen yleispätevyyden ja kulttuurien erilaisuudesta johtuvat esteet. Yksi Paavalin Efesoksen kristityille lähettämän kirjeen kohta tarjoaa hyvän avun käsittääksemme, millä tavalla alkuseurakunta lähestyi tätä ongelmaa. Apostoli kirjoittaa: "Nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä. Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin" (Ef. 2: 13, 14).

Tämän katkelman valossa mietiskelymme laajenee käsittämään muutoksen, joka oli tapahtunut noissa tuolloin uskoon tulleissa pakanoissa. Kristuksen päätökseen saattaman pelastuksen täyteys kaataa kulttuureja erottavat muurit. Jumalan lupaus muuttuu nyt Kristuksessa kaikkia koskevaksi tarjoukseksi: se ei rajoitu enää yhden kansan ominaislaatuun, sen kieleen ja tapoihin, vaan siitä tulee ikään kuin aarre, josta jokainen voi vapaasti ammentaa. Se ulottuu koskemaan kaikkia, kaikkia ihmisiä kutsutaan eri seuduilta ja erilaisten traditioiden piiristä Kristuksessa Jumalan lasten perheen ykseyteen. Kristuksessa näistä kahdesta ihmisryhmästä tulee "yksi". Ne, jotka "ennen olivat kaukana", Jumala on pääsiäisen salaisuudessa syntyneen uuden tähden "tuonut lähelleen". Jeesus repii erottavat muurit maahan ja toteuttaa ainutlaatuisella ja jalolla tavalla yhdistymisen antamalla osallisuuden salaisuuteensa. Tämä ykseys on niin syvä, että kirkko voi sanoa apostoli Paavalin kanssa: "Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät." (Ef. 2:19)

Näin yksinkertaisin sanoin on kuvattu suurenmoinen totuus: uusi todellisuus herää eloon, kun usko kohtaa erilaiset kulttuurit. Kun kulttuurit ovat juurtuneet syvälle inhimilliseen elämään, ne todistavat ihmiselle tyypillisestä avoimuudesta universaalille ja transsendenssille sinänsä. Sitä paitsi ne ovat erilaisia lähestymistapoja totuutta kohti; ne osoittautuvat sen tähden epäilemättä hyödyllisiksi ihmiselle viitatessaan arvoihin, jotka voivat tehdä ihmisen olemassaolosta entistä inhimillisemmän. (⁹⁴) Siinä määrin kuin kulttuurit edustivat antiikin traditioiden arvoja, niihin sisältyi - tosin sanoitta mutta kuitenkin täysin reaalisesti - liittymäkohta Jumalan itsensä ilmoittamiseen luonnossa, niin kuin olemme jo nähneet viisauskirjallisuudesta ja pyhän Paavalin opetuksesta.