Johdanto

"Tunne itsesi" [1-6]

1. Sekä idän että lännen maissa on havaittavissa tie, joka on keskeytyksettä ohjannut ihmiskuntaa vuosisatojen halki kohtaamaan totuuden ja omaksumaan sen yhä syvemmin. Tämä tie on kehkeytynyt ihmispersoonan itsetietoisuuden horisontissa - eikä se olisi voinut muualla kehittyäkään. Kuta paremmin ihminen oppii tuntemaan todellisuuden ja maailman, sitä paremmin hän oppii tuntemaan itsensä omassa ainutlaatuisuudessaan, mutta samalla kysymys olevaisen ja hänen oman olemassaolonsa tarkoituksesta tulee yhä polttavammaksi. Siitä syystä kaikki se, mihin tietämisemme kohdistuu, muuttuu elämämme osaksi. Delfoin temppelin päätyyn oli hakattu vaativa kehotus: Tunne itsesi! Se oli todistus yhdestä perustotuudesta, vähimmäisvaatimus jokaiselle ihmiselle, joka haluaa osoittautua luomakunnan kokonaisuudessa "ihmiseksi" juuri siten, että hän tuntee itsensä.

Yleisesti ottaenkin pelkkä silmäys vanhan ajan historiaan osoittaa meille selvästi, että samat ihmiselämän kulkua sävyttävät peruskysymykset nousivat esiin samanaikaisesti eri puolilla maailmaa aivan erilaisten kulttuurien parissa: Kuka minä olen? Mistä tulen, ja mihin olen menossa? Miksi on olemassa pahaa? Mitä tulee tämän elämän jälkeen? Nämä kysymykset esitetään Israelin pyhissä kirjoituksissa, mutta ne sukeltavat esiin myös Vedoissa ja Avestassa. Näemme ne Kungfutsen ja Laotsen kirjoituksissa, Tirthankaran julistuksessa ja Buddhalla, Homeroksen runoudessa sekä Euripideen ja Sofokleen tragedioissa samoin kuin Platonin ja Aristoteleen filosofisissa tutkielmissa. Nämä kysymykset ovat syntyneet kaikkialla ihmisen etsiessä elämän tarkoitusta, ne ovat polttaneet kautta aikojen ihmisen sielua, ja niihin löydetyistä vastauksista riippuu itse asiassa olemassaoloa määräävä elämän suunta.